Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Keskivälin sivuilta kannattaa käydä lukemassa koko juttu. Lisäksi siellä kommenteissa joku oli laskenut noille huomattavasti pienemmän tuoton.
Paljonkohan mahtaa kadota sähköä matkalle? Sähköautoa ladatessa häviöt 4 – 30 % välillä merkistä riippuen. Eli paljon on muuttuvia tekijöitä tässä aiheessa.
Mutta, jos olisi paljon ylimääräistä rahaa niin voisi kyllä investoida itsekin ihan huvikseen paneelit ja akut kotiin.
Kävipä viime viikolla paneli- ja akkukauppias. Soitti etukäteen ja annoin tulla. Katsoin onko ikäiselleni tehty jo sopimus valmiiksi allekirjoitettavaksi. Ei ollut tällä kauppiaalla. Kerroin hänelle koulutuksemme, talvikuukausina n. 250 kW, kesäkuukausina 350 kW/ kk. Sähkölaskut 12,04-18.00 € / kk. Pääsimme yhteisymmärrykseen, että minun ei kannata investoida.
Emme edes päässeet keskustelun alkuun, kun kauppias luovutti. Näytin hänelle sähkölaskuja ja esittelin keittiön ikkunasta sekapuista tehtyä pitkää aurinkoenergi-akustoa ja kerroin hänelle, että nuo on tarkoitus ottaa käyttöön talvella -27-28. Sanoin ajavani akut vielä tänä syksynä katon alle akkuvarastoon, että lataus säilyy. Jotenkin siinä hötäkässä häneltä jäi rikastumis-kortti vetämättä hihasta. Oli vielä varsin nuori mies. Kokemus kaupantekoon taivuttelusta saattoi olla vielä vähäinen.
Vähän samantapaisia keskusteluja kuin Nostokoukullakin käytiin meidänkin tuvassa. Vein Myyntimies-Mynttisen kuistille ja näytin hänelle pihan perältä aurinkoenergia-akkua, joka pitää palomääräysten mukaan sijoittaa vähintään kahdeksan metrin päähän talon ulkoseinästä. Hänen tarjoamansa akun olisi voinut sijoittaa aika paljon vapaammin. Kun kysyin syytä akkujen eroon paloturvallisuuden kannalta, hän kävi hieman hiljaiseksi. Juotiin kahvit, puhuttiin mukavia, ja toivottelin toisillemme hyviä jatkoja.
Noita aurinko-akkuja on nyt tullut hankittua, yli oman tarpeen oikeastaan. Mutta kevättalvi oli otollinen, kun lumien puolesta pääsi savotoimaan vaivattomasti jo maaliskuussa. Ja hukkapuuta oli tarjolla hyvää ja paljon. Tukinlumppeja ja ajamatta jääneitä kuitukasoja. Jotenkin sitä on vain vanhassa kiinni, kun tuli vähän jakomielinen olo, kun pätkin rinnankorkeudelta yli 10 senttisiäkin ennakkoraivattuja koivunrunkoja polttopuuksi. Oisi ollut ainekset pieneen hankintakauppaan, mutta en kehdannut. Lupa kun tuli kysyttyä polttopuiden ottoon. No, nyt on ainakin kolmen vuoden aurinko-energiaa kasassa. Ehkä niistä kolmen vuoden päästä on jo paras mehu vähän laskenut, mutta olen huomannut, että hyvää puuta on kuiva puu. Sitä kun laittaa pesään, ei vielä koskaan ole mittarit laskeneet. Puulajista huolimatta. Eikä sitä koskaan näillä vuosilla tiedä milloin on viimeinen kevät, kun metsään kykenee lähtemään.
Sääliksi käy nuorta ihmistä joka tekee työtä määräysten mukaan ja setämiehet ottavat sitten ressukan luokalle omaksi päivän täytteeksi. Pelkkä ei kiitos riittää.
Pitäähän kantansa pystyä perustelemaan. Pelkkä ei kiitos on töykeää. Jos tuota kennokauppiasta tarkoitit, Petkele. Yhteisymmärryksessä keskusteltiin. Olisiko minun piänyt ostaa myötätunnosta sellaista mitä en tarvitse?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään