Sähkö

Aikoinaan Vennamo perusti SMP:n, jonka raunioille Soini rakensi persut, syrjäytettiin puolueesta, kun nykyiset maisterit ja tohtorit kaappasivat puolueen. Eipä siellä kansan ääni enää kuulu ja talonpoika on unohtunut samoin köyhän asia. Puolue ajaa lähinnä puoluejohdon etuja.

Vennamo oli täys huijari, ei hänellä ollut mitään siteitä maaseutuun eikä vähäväkisiin, kunhan teki politiikkaa.

Eihän persuilla mitään ideologiaa olekaan. Kunhan alentavat suurituloisten veroja ja ottavat ennätysmäärän velkaa. Trumpilaista tai Thatcherin politiikkaa, sitä nähtiin Britanniassa jo 90-luvulla.

Persujen pääagenda on haitallinen maahanmuutto. Mitä se sitten lieneekään. Olisko samaa kuin jenkkilän kaduilla tapahtuva ammuskelu.

No niimpä oli urpo Leppänen.

Mikko Tiirola Facebookissa mm. datakeskusten sijoittelusta ja sähkön hintavyöhykkeistä.

”Pitkät vähätuuliset pakkasjaksot ovat muuttuvassakin ilmastossa meidän leveysasteillamme mahdollisia kuten kuluva talvi on osoittanut. Ukrainalaiset kokevat paraikaa sähköinfraan tehtävien iskujen karmeat vaikutukset. Tuntuu, että huoltovarmuus kysymyksiä hyökkäyssotaa käyvän Venäjän naapurissa ei oteta sähkön varaan rakentuvassa Suomessa riittävän vakavasti. Sähköistymisen huumassa luonnonsuojeluliitto, ilmastopaneeli ja vihervasemmiston poliitikot ovat vaatineet puun energiakäyttöä verolle vähentääkseen uusiutuvan puun käyttämistä energiantuotannossa ja edistääkseen polttoon perustumattoman sähkön tuotantoa. Nämä esitykset ovat vastuuttomia.

Uusiutuvan sähköntuotannon investoinnit painottuvat pohjoiseen ja läntiseen Suomeen, mutta kulutus eteläisimpään Suomeen. Kansalaiset vastustavat tuulivoimarakentamista väkirikkaan etelän kunnissa. Siksi valtion omistamalla kantaverkkoyhtiöllä (Fingrid) on noin viiden miljardin euron investointisuunnitelmat rakentaa 3800 kilometriä uusia johtokäytäviä läpi metsäisen Suomen seuraavalla kymmenvuotiskaudella. Tästä metsäkadosta ei tunnu olevan huolissaan kuin maitaan pakkolunastuksiin menettävät maanomistajat etujärjestöineen.

Ruotsissa sähkön hinnoittelu sisältää neliportaisen alueellisen porrastuksen. Sähkö on halvempaa pohjoisessa, missä tuotantoa on enemmän ja kalliimpaa etelässä, jossa pääosa kulutuksesta on. Tällä ruotsalaiset pyrkivät välttämään uusien siirtoyhteyksien tarvetta. Meillä hinnoittelualueita ei ole eikä niitä ole edes esitetty. Siksikö, että sähkön siirrolla tehdään businesta, eikä siirron tuotosta tarvitse edes maksaa maanomistajille ja siksikö että edes ympäristöjärjestöjä eikä vihreitä kiinnosta tämä metsäkato?

Pidän erikoisena, että ei edes sähkösyöppöjen datakeskusten sijoittelun suhteen yhteiskunnallista keskustelua ole käyty. Ylivoimainen enemmistö Suomeen suunnitteilla ja rakenteilla olevista 45 datakeskushankkeista on aivan eteläisimmässä Suomessa. Ruotsissa kaikki datakeskushankkeet ovat pohjoisessa. Olisi kohtuullista, että hallitus, joka on luvannut datakeskushankkeille sähköveroluokan korotuksen vuoksi kymmenien miljoonien investointitukia, rajaisi tuet eteläisimmän Suomen väkirikkaiden maakuntien ulkopuolelle. Tässä olisi konkreettiselle oppositiopolitiikalle vetonaulaa, vai mitä Antti Kurvinen?

Sähkön käytön arvioidaan lisääntyvän seuravan kymmenen vuoden aikana jopa puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Datakeskusinvestointien lisäksi kemian ja terästeollisuuden prosessit siirtyvät fossiilisista polttoaineista sähköön, kaukolämmön tuotannossa puun poltosta siirrytään lämpöpumppuihin ja sähkökattiloihin ja liikenteessä sähköautoihin.

Uusiutuvaa sähköntuotantoa ja sen siirtokapasiteettia tarvitaan kyllä lisää, mutta tolkkua se vaatisi. Poliittinen ohjaus haittavaikutusten hillitsemiseksi on vihreän siirtymän nimeen vannovassa yhteiskunnassa jäänyt aivan liian vähäiseksi. Sille olisi poliittista tilausta, vai mitä Olga Oinas-Panuma. Siitä kiittäisi niin huoltovarmuus, valtiontalous kuin ympäristö ja se olisi myös aluepoliittisesti oikeudenmukaisempaa.”