Jos ei nyt kumminkaan nykymuotoistakaan vielä aivan lähivuosikymmeniin kuopattaisi sinne tiensä päähän joka S.J:n mukaan häämöttää. Aivan hyvin se porskuttaa ja nyt jopa kohenevilla katteilla.

Suomen metsäteollisuuden uhkakuva ei ole heikko puun kasvu.
Kasvu 5..6m3/ha riittää ihan hyvin ja takaa hyvän sahapuun laadun.
Kovempi kasvu männylle missä päin maailmaa tahansa tekee siitä vain sellukattilaan sopivaa.

Kyllä ne uhkakuvat ovat kokonaan toisaalla.
Viime vuosina metsäteollisuus on karsinut tuotantoaan Suomesta kilpailukyvyn rapautumisen vuoksi, joka johtuu palkojen nopeammasta noususta kilpailijamaihin nähden.
Eli taas kerran olisi 25% devalvaation paikka eli palkkojen lasku kilpailukyvyn palauttamiseksi sille tasolle mitä se oli vielä 10 vuotta sitten.
Suomessa palkkoja on korotettu tuona aikana 43%, kun Saksassa ne ovat nousseet vain 16%.
Siinä meni metsäteollisuuden kilpailukyky.

Tämä ikuinen suomalainen perisynti tuhoaa taas kerran suomalaista metsäteollisuutta ja tekee nyt pahaa jälkeä, sillä oikaisumahdollisuutta eli devalvaatiotamahdollisuutta ei eurossa ollessa ole.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/04/10/suomi-sai-pyyhkeita-liian-korkeista-palkoista/20135213/12

Kaikki mitä siitä puusta vain saadaan irti niin on tervetullutta. Sahatavaraa nyt ei niin vain korvata vaikka liimapuu ja muut sellaiset tuotteet kaventaakin sitä rakoa. Siltikin massiivipuurakenteet säilyttänee oman paikkansa, etenkin nyt kun tämä hiilinielu ajattelu iskee läpi. Lisäks se rummutus puun edullisuudesta ja ekologisuudesta alkaa lyödä läpi. Tää CE merkinnän sulattelu vielä on vähä kesken mut eiköhän siitäki selvitä. Sinänsä outoa että Suomessa on maailman johtavaa sahateollisuutta, mutta valtaosa laitteistoista isoilla sahoilla on jostain 70-80 luvuilta. Tuunattuna vain konenäöllä. Isoja moderneja sahalaitoksia myydään ympäri maailmaa, mutta täällä ihmetellään et mitenkäs muut menee heittämällä ohitse.

Jos Suomi tahtois irti kivihiilestä niin täällä alettais hakata kuitukokonenki puu suoraan hakekattilaan. Tämä sektori taitaa nyt olla kovimmassa myötätuulessa, kun on tullut biodieselit ja kaasutuslaitteistot yms muu käyttö. Sinänsä paperiteollisuuden alasajo Suomesta voidaan kompensoida tällä. Jos vain paperinvienti laskee niin samaa tahtia sais laskea energian tuonti jos tuo omavaraisuus alkais kiinnostaa. Keskitytään siihen missä parhaat tulokset tehdään, pitkäkuitusella neitsyt sellulla, pakkauskartongeilla ja hienopaperilla. Turhaan täällä yritetään taistella kierrätystuotteiden kanssa sillä rahdit tulee jo niin kalliiks.

Sit on nää mielenkiintoiset marginaalialat joilla puujalalla seisoessa vuollaan kultaa. Lääketeollisuus tutkii tätä kuitukipsiä ja männyn terveellisiä ominaisuuksia. Lisäks nää kuitukomposiitit ja kierrätystuotteet. Tuo pientä mutta korkeakatteista tulosta. Tässä kohdassa T&K toiminta on avainasemassa sillä näitä ominaisuuksia puissa on kaikkialla muuallakin maailmassa, siksi patentit ja mallisuojat on tärkeitä alalla. Näistä ei ole talouden vetureiksi mutta siinä sivussa voidaan löytää taas lisää hyödynnettäviä materiaaleja

Katso tämän lehden metsäuutiset:
Lanaus:
<<<Verotus ja rikkidirektiivi estävät suuret metsäteollisuuden investoinnit Suomeen, Stora Enson maajohtaja Juha Vanhainen arvioi uudessa Prima-lehdessä. Vanhaisen mukaan energia- ja liikenneverotuksen muutosten sekä rikkidirektiivin vaikutukset metsäteollisuuden kilpailukykyyn ovat kahden vuoden kuluttua noin 400 miljoonaa euroa, mikä on tuplasti enemmän kuin vuonna 2009.

– Yritysveron laskeminen, windfall-veron pienentäminen ja muut hallituksen toimet kilpailukykymme parantamiseksi eivät kompensoi riittävästi meille sälytettyä kustannustaakkaa, Vanhainen toteaa.

Vanhaisen mukaan esimerkiksi kartongin osalta näkymät ovat loistavat. Investoinnit tuotantoon tehdään kuitenkin mieluummin muualle kuin Suomeen, esimerkiksi Saksaan, Ruotsiin tai Puolaan.<<<

Ikäviä uutisia suomalaiselle metsäteollisuudelle, työllisyydelle ja puunkäytölle.
Tarvittaisiin n.25% devalvaatio (palkkojen ja etuuksien lasku) että kilpailukyky palautuisi vuoden 2003 hyvälle tasolle eli alle Saksan tason.
Mutta kun devalvaatio ei ole mahdollinen, niin silloin pitäisi suorittaa sisäinen devalvatio eli palkkojen lasku, jotta kilpailukyky palautuisi sille tasolle että tänne investoitaisiin.
Viimeksi kun vuonna 1991 syksyllä Sorsan johdolla yritettiin neuvotella 10% palkkojen laskusta ja estää näkyvisä oleva devalvaatio (devalvaatio aiheuttaisi hirvittävän laman, koska suomalainen teollisuus ja kansa oli ottanut valtavasti valuuttavelkoja, joidenka määrä devalvaatiossa nousisi vastaavasti), niin sen AY-liike torppasi ja saatiin sitten tuo hirvittävä lama.

Mitenkähän olisi tänä päivänä?
Oltaisiinko nyt viisaampia ja palautettaisiin kilpailukyky laskemalla palkkoja teollisuudessa 10% ja loppu teollisuutta rasittavien verojen laskulla.
Verojen lasku tietenkin vaatii julkiselta sektorilta kovemmat palkkojen laskut jotain 25% tasoa.