Tietenkin devalvaatio sen laman aiheutti.
Ilman devalvaatiota ei olisi mitään kummempaa taloudessa tapahtunutkaan, mutta se olisi tietenkin edellyttänyt sitä, että Holkerin hallituksen aikana palkkoja olisi korotettukin Saksan tahtiin eli metsäteollisuuden kilpailukyky olisi säilynyt.
Nythän ei käynyt näin vaan, kun Saksassa palkat nousivat Hokerin hallituksen aikana pari prosentia vuodessa, meillä ne nousivat 7%… 12% vuodessa.
Ainahan devalvaatio eli palkkojen lasku Suomessa on pitänyt tehdä palkkainflaation eli kilpailijamaita korkeampien palkankorotusten vuoksi noin viiden vuoden välein.
Suomessa ei osata mitoittaa palkankorotuksia siten että kilpailukyky säilyisi pitkässä juoksussa kuten nytkin on taas käynyt.

Metsäteollisuudelle ei ole olemassa muita kustannuksia kuin hankintaketjun yritysten palkat ja voitot.
Esimerkiksi jos palkat Suomessa nousee 5 vuodessa 100% ja muissa kilpailijamaissa vain 10 %, niin satamassa suomalaisesta metsätuotteesta pitääkin saada 90% parempi hinta, jotta toiminta kannattaisi.
Mutta kun metsätuotteiden ostajat saavat muualta lähes puolet halvemmalla samaa tuotetta, niin jokainen käsittää että kallis suomalainen ei mene enää kaupaksi.

Tuolla puhuttiin 1990-luvun lamasta. Epäilemättä rahamarkkinoiden vapautumisella oli osansa kuten nyt esim. Espanjassa. Ei kuitenkaan kannata unohtaa Neuvostoliiton romahtamista ja sitä kautta viennin romahtamista. Tämä oli yksittäinen suurin syy lamaan.

Devalvaatio antoi Suomen teollisuudelle kilpailuedun, jonka avulla pystyttiin pureutumaan länsimarkkinoihin. Nyt ne markkinat paperiteollisuuden osalta sulavat käsittämätöntä vauhtia. Eikä toivoa paremmasta ole. Siis ainoa mahdollisuus kuidun osalta on, että siitä pystytään tekemään kannattavasti biopolttoainetta.

Sahatavaraa menee edelleen ja luultavasti jatkossakin. Ongelma on yritysrakenne. Konsernit eivät tarvitse enää tukkeja saadakseen samalla kuitua. Siksi ne ovat vähentäneet sahausta. Sahat ovat usein varsin heikkoja taseiltaan. Siksi ne eivät pysty hankkimaan suurempi hakkuuvarantoja vaan joutuvat useimmiten toimimaan kädestä suuhun menetelmällä puukaupoissaan. Tämä vaikeuttaa myös sahatavaran myyntitoimintaa, kun ei tiedetä, että onko sahattavaa, kun asiakas tarvitsee lautaa.. Se tuo myös joskus hintapiikkejä tukkien hintoihin. Niitä kytätessään monet metsänomistajat pihtaavat myyntiä vuodesta toiseen.

Sanonta : Ahneella on paskainen loppu kuvastanee hyvinkin pitkälle
tämänhetkistä ja menyttä aikaa metsäteollisuudessa.
Paljon pahaakin tämä seluloosan keittäminen ja paperin valmistaminen on saanut aikaan – toki tuonut vaurauttakin,ja samalla
on opetettu ihmiset vaatimaan elin- ja elämisen tasoa – samalla on myös menetetty jotakin.Vain suuri on kyllin kaunista.
Kauaksi on menty Impivaaran ajoista.
Innovatiivistä ajattelutapaa ja ajan hermolla elämistä losonippujen
ympäröimänä – lienee hyvinkin haastavaa löytää polku ohi lillukan varsien – mutta eteenpäinhän se vie vaikka nokalleen kaatuu?
Ensin polvilleen – siitä mahalleen – ja siitä sitten selälleen.

Kuule Kurki. Mielestäni olet väärässä.

Se devalvaatio iski lähinnä pieneen ja kekisuureen teollisuuteen, jonka markkinat olivat kotimaassa ja joka oli ottanut valuuttalainoja. Devalvaation jäleen näiden markkamääräiset arvot nousivat vastaavalla prosentilla. Tämän seurauksena tuli sitten niitä lukemattomia pienyrittäjien konkursseja ja inhumillisiä tragedioita, kun takuumiehet joutuivat luopumaan asunnoistaan ym.

Vastaavasti suurteollisuuden, joka pystyi saamaan valuuttatuloja, asema parani merkittävästi. Sitä kautta pystyttiin kääntämään negatiivinen kauppatase taas positiiviseksi.

Eräs piirre oli pankkien vaikeudet. Suuryrityksiä ei voinut päästää nurin. Pankit yrittivät kupata pienasikkaitaan mahdollisuuksiensa mukaan. Eräs tuttavaperhekin menetti miltei koko menestyvän metallialan yrityksensä, kun ei pystynyt juuri määrätyllä hetkellä lyhentämään lainojaan. Pankki pakotti korottamaan osakepääomaa, mihin yrittäjät eivät pystyneet. Seurauksena, että pankki merkitsi itse ne osakkeet ja sittemmin aikojen parantuessa luopui niistä kovalla voitolla.

No nyt on sitten näköjään käännytty jälkiviisauteen ja vanhojen muisteluun. Ihan kuin se parantaisi Suomen kilpailukykyä.

Tuollaisia kupruja vastaan talousliitto toimii todella hyvin. P-K sektorin ei tarvitse olla paskat housussa Devalvaatio peikon kanssa ja kotimaan kaupan kasvua voidaan ennakoida.

Ongelma tulee juuri siitä ”toisten paitojen pesusta” Nyt ollaan vaan vähän isommissa ympyröissä. Täytyy siis ajatella isommin. Yhteisön pyörittämisessä olennaista on se että rahaa täytyy saada kiertoon ja sen kierron pitäisi pysyä sisäisenä, mutta siihen tarvitaan koko ajan myös ulkopuolelta tulevaa rahaa. Eli vaihtotase kohdalleen.

Nykyiset ympäristödirektiivit eivät ole pelkkää kiusantekoa, sillä niitä tullaan kiristämään varmasti jokaisessa maassa, jos tai kun ihmiselämää aiotaan pitää mahdollisena maassa. Vaihtoehtoiset energialähteet ja puhtaampi teollisuus on pakko ja velvollisuus kaikille. On helpompaa olla etunenässä ja tehdä toimiva tekniikka, kunhan muutkin maat joutuvat tähän rikinpuhdistamiseen. Suomessa on kuitenkin 15% maailman rikkipesurituotannosta.

Samalla kehitetään ymp.ystävällistä tekniikkaa laivoihin muutenkin joten Suomi voi olla telakkateollisuudessa vahvoilla kunhan muutkin pien merialueet astuu rikkidirektiiviin.

Suomen politiikka on minusta tällä hetkellä ihan hukassa. Sammutetaan tulipaloja ja yritetään pitää korttitalo kasassa keinolla millä hyvänsä. Eikä voida myöntää erehtyneen tai tehneen virhettä.

Suomella olisi hyvä mahdollisuus korjata vientitasettaan juuri energiasektorilla ja nimenomaan pienkulutuksessa. Toisaalta meille tuodaan paljon EU:n ulkopuolista energiaa venäjältä ja Norjasta ja sitten tätä kaikista haitallisinta kivihiiltä EU:n sisältä. Vaikka puun polttaminen tuntuu tehottomalta ratkaisulta niin silti se on yksityiskäytössä kaikista edullisin vaihtoehto. Miksi siis ei markkinoida sitä isosti varakkaille EU:n ulkopuolisille tahoille..