Kaksi eri toimijaa, jotka ovat sopimusta tyrkyttäneet samasta aluueesta eivät kyllä olleet kovin kaksisten lakimiesten laatimia. Ensimmäinen oli aivan luokattoman huono, toinen kyllä jo selvästi ammattimaisempi. Molempia sopimuksia viilattiin yhteistuumin ja ihan hyvin ottivat muutosehdotukset vastaan. 1. toimijan hanke kuivui kasaan ja 2. on  menossa toteutukseen. Oma palsta on vain ns. tuulenottoaluetta, muutama satku hehtaarilta vuodessa on mielestäni ihan jees ja ei tarvitse pelätä, että torni jää nököttämään omalle tontille mahdollisine purkuvastuineen.

Meillä Chesterin kaltainen tilanne, tosin sopimus oli asiallinen heti. Koko tila tuulenotto aluetta vain ja myllyjen liikennekin jää 300 metrin päähän, eli vanha tie jää tuolta osin käyttöön. Ilmeisesti käy niin että tuo on jatkossa uusien teiden johdosta kelirikko aikaan liikennöitävä. Ja 35 vuotta on vuokrasopimus voimassa ja rahalla korvaavat. Olen tyytyväinen, palstan tuotto tuplaantuu ja tiestö paranee. Toki pelottaa että myllyjen takia taivas putoaa niskaan.

Isät möivät sota-aikana Iijoen pilkkahintaan voimayhtiölle.

Nyt on vireillä valtavia tuulivoimahankkeita, joista onneksi osaa ELY on rajoittanut. Kyllähän tuulivoimaa tarvitaan mutta onko pakko rakentaa ihan takapihalle. Syrjäisimmille alueille ei voinut rakentaa, kun siellä voi lentää piekana.

Meneeköhän sellaisen pientuulivoimalan tontista kiinteistövero. Tuommoisen ison voimalan tontista kiinteistövero tulee tietenkin maanomistajan maksettavaksi, jos muuta ei ole sovittu.

Tuulivoimaloiden todelliset purkukustannukset ovat 2-3 kertaa suuremmat, kuin sopimuksissa ilmoitetut luvut. Melkoinen sotku tulossa 20-30 vuoden päästä, mutta harvempi taitaa maanvuokraajista olla niitä itse selvittelemässä.

Seppo Vuokko kirjoitti MT:n kolumnissaan että tuulivoima pitäisi rakentaa sinne missä kulutus on eli etelän rannikolle. Voimalinjojen rakentaminen ja voimaloiden uusiminen ovat tuulivoiman päästörasite. Ainut päästötön energia on kuluttamatta jätetty energia.