Keskustelut Metsänhoito Syväauraus

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 40)
  • Puuki

    Hiesukankaalla tasoittuu jäljet jo 30 vuodessa. Keräilin kerran puut yhdeltä ensiharvennukselta  Valtralla metsäperäkärryyn eikä vanha aurausjälki haitannut enää yhtään ajoa.

    mehtäukko

    Mo tekee kuten parhaakseen näkee…Kun kuitenkin kaikenlaiset joutavanpäiväiset housunkuluttajat ja muut vouhakkeet kompuroivat toisten metsissä ja parkuvat kohtaloaan, meidän kannattaa tietysti jotkut asiat tehdä luovasti ja loivasti…

    puunhalaaja

    Täytyy olla ” perusteltu syy” tänä päivänä käyttää, kun kymmeniä vuosia on ollut kehiteltynä muita hyviä menetelmiä,- sanoisin.

    Mehtäukko, osaatko kuvien perusteella arvioida mikä se syy tuossa kohteessa oli?

    mehtäukko

    Oikeastiko?? Lähistöllä on ollut joutilaala ko kone ja ukot ovat arvelleet että pyyhkäistään sillä samoin tein. Maastolle olisi riittänyt vähempikin.

    Burl

    Kyseenalaista hommaa ainakin metsätalouden julkisuuskuvan kannalta.

    Kävin aikoinaan ihmettelemässä säätöaurattua hiekkakangasta Sallassa. Hienosti oli 5 – 10 cm paksu kuntta aurattu hiekan päältä pois reilun metrin leveydeltä ja kivennäismaa oli paljaana vielä 15 vuotta toimenpiteen jälkeen. Palteet näytti painuneen miltei olemattomiin. Erikokoisia männyn taimia oli siellä-täällä ja kivennäismaapinta vielä taimettuvassa kunnossa. Pohjois-Suomessa tuo taimikonperustaminen ja metsätalous ylipäätään on kovin verkkaisempaa kuin täällä etelässä. Jäin kuitenkin miettimään, että sopivilla kohteilla tuo menetelmä voisi tarjota mahdollisuuden aikaansaada erinomaisia männyntaimikoita eteläisen Suomen tasaisilla, vähäkivisillä mailla.

    Jätkä

    Tuon tyyppinen maanpinnan paljastus kuntan alta, pitäisi tehdä joko siten kuin se aikoinaan tehtiin piennarauralla, eli matala oja, jonka kummallekin puolelle tuli ”jätkänpolku” ja humuskerros käänty kaksinkerroin sivuun ja päälleen se sai kerroksen kivennäismaata.

    Silloin vain olisi pitänyt istutuspaakkujen olla hieman pidenpiä ja putket sellaisia, että juurey olisivat yltäneet palteen läpi.

    Vaan kun ei ollut – Siksi paakut jysäytettiin aivan palteen tuntumaan paljastettuun kivennäismaahan. Taimet iskettiin kumpaankin jätkänpolkuun ja koealoilla tarkistettiin, että istutustiheys oli tavoiteltu.

    Kävin katsomassa erästä ensiharvennusiässä olevaa männikköä ja siellä aurausjälki oli jo tasoittunut niin, että maaston puolesta olisi maasturilla pystynyt helposti ajelemaan, kunhan vähän katsoo isoja kantoja ja kiviä, että miten ne kohtaantuu.

    Sittenhän oli myös palleaurat, jotka eivä tehneet jätkänpolkua lainkaan. Ne olivat kuin oja-auroja, mutta ojamaat jäivät ihan ojanpieleen.  Siinä piti iskeä taimet palteeseen.

    Säätöauran ideaan kuuluo myös se, että se kulki kärki koholla ja siipien päät höyläsivät kunttaa pois. Siinä paraimmillaan paljastui hyviä istutruskohtia. Kahta riviä se pyyhki kerrallaan.

    En usko, että syväaurauksella on saatu ainuttakaan suorarunkoista puuta kasvamaan. Konekonnat olivat siitä kyllä innoissaan.

    Kalle Kehveli

    Kyllä aurausalueilla varsinkin riekkoa oli paljon, lisäksi kanalinnut saivat kivensä aurausalueilta hyvin. Ei tarvinnut mennä tielle ammuttavaksi.

    Korpituvan Taneli

    A.Jalkanen: ”Puiden juuristojen pääosa kasvaa pinnan lähellä humuskerroksessa jossa maatuva karike vapauttaa ravinteet. Ilmeisesti kerrosten sekoittaminen on kuitenkin eduksi: maa lämpenee ja on ilmava.”

    Puiden juuristot ovat lähellä maan pintaa kun eivät syvemmälle pääse joko liian kosteuden tai maan kovuuden takia.

    Aina kun maata tongitaan, tavalla tai toisella, niin uusi sukupolvi puista kasvaa aivan eri vauhdilla. Juuristo tykkää työntyä pöyhittyyn maahan, ihan riippumatta siitä missä kerroksessa ravinteet ovat.

    Metsämaan tonkimisessa pitää muistaa kuitenkin sekin, että alueella pitää liikkuakkin.

    Pudasjärven tapaamisessa kävi ilmi että siellä päin aurauksista on niin hyvät kokemukset että niistä ei haluta luopua. Kun kävimme auraus työmaalla, niin minua hiukan ihmetytti kuitenkin homma mielekkyys. Osa jätettiin kaivinkonetyöksi, oliko se nyt liian paksun turpeen vuoksi. Kaivinkonetta tarvittiin lisäksi kummassakin päässä kun billari ja aura yhdistelmä jätti aika pitkän muokkaamattoman alueen. Kysyinkin eikö sitten voitaisi samantien tehdä kaivinkoneella koko muokkaus, kovin selvää vastausta en saanut, auraus oli vain tärkeää.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Puuki

    Auraus on  edullisempaa/ha  kuin kaivinkonemuokkaus. Mutta aurauksella ei saada vesitaloutta kuntoon, siksi ehkä kaivinkone märemmillä kohdilla käytössä. Varsinkin kun on isot pinta-alat, niin se vaikuttaa aika paljon.  Maan lämpöolot siinä paranee ja ravinteita irtoaa paremmin puiden käyttöön samalla kun mikrobitoiminta vilkastuu.  Jossain tapauksessa voi taimien hallavioituksetkin vähentyä, kun kylmä ilma valuukin aurausvakoja pitkin eikä kylmä ilma yllä taimiin asti.

    A.Jalkanen

    Meillä erittäin tavallisessa moreenimaassa ei yleensä ole juurilla ongelmana maan kovuus eikä märkyys vaan kylmyys. Soistuva alue tai savikko on asia erikseen. Karikkeen hajotustoiminta nopeutuu muokatussa maassa, kun kivennäismaa ja humus sekoittuvat ilmavaksi kerrokseksi ja humus ei ole kesällä eristämässä lämmön johtumista maan pinnalta. Tämä ongelma ilmenee jatkuvassa kasvatuksessa, jossa maata ei muokata, joskin harvennushakkuukin lämmittää maata jonkin verran.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 40)