- Tämä aihe sisältää 45 vastausta, 22 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 5 vuotta, sitten
toimesta.
-
Tämäkö kaataa lopullisesti jatkuvan kasvatuksen ja yläharvennuksen?
Nimittäin Metsälehden siteeraama Luken tutkimus, jossa tutukittiin samankokoisia istutuskuusentaimia, mutta toisilla oli paremmat juuret kuin toisilla. Tästä syystä jatkossa hyväjuuriset taimet kasvavat paremmin kuin huonojuuriset.
Ymmärrän tuloksen siis siten, että emme vielä taimivaiheessa voi tietää kuinka hyvin kasvava puu siitä tulee. Eroja alkaa näkyä selvästi ensiharvennusvaiheessa. Siihenhän reagoidaan poistamalla heikommin menestyneet.
Jatkuvaa kasvatusta ja yläharvennusta mainostavat suosittelevat opettavat poistamaan suurimmat puut. Lähtöoletus on luonnollisestikin se, että kaikki puut kasvavat periaatteessa yhtä hyvin, mutta sattumalta saatu huonompi kasvupaikka on johtanut siihen, että osa on jäänyt kasvussa jälkeen. Kun suurempi kilpailija poistuu, niin jätetty puu parantaa kasvuaan ja metsänomistaja voittaa. Onko todellisuus kuitenkin muuta?
Luin tutkimustulosta siten, että pienemmällä jätetyllä puulla on jo syntymässä saatu pysyvästi heikommin toimiva juuristo. Tämän syystä hakkuun jälkeen toivottu kasvunlisäys on pienempi ja puut saattavat jäädä kokonaisuudessaan pienemmiksi. Teemme siis todellakin suuren virheen, jos hakkaamme parhaiten kasvavat yksilöt ja jätämme kasvamaan ne yksilöt, joilla ei ole mahdollisuuksia kehittyä laatupuiksi.
Tutkimus saattaa selittää senkin, miksi Suomen metsät taantuivat niin nopeasti harsintahakkuukautena. Riitti, kun poistettiin parhat yksilöt muutaman kymmenen vuoden aikana.
Jollei jollain uudella tutkimuksella muuta osoiteta, niin olen vakuuttunut, että ainakin kuusikoiden harvennuksissa alaharvennus on ainoa järkevä menetelmä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.