Keskustelut Metsänhoito Tämäkö kaataa lopullisesti jatkuvan kasvatuksen ja yläharvennuksen?

Tämä aihe sisältää 45 vastausta, 22 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Pihkakintas 9 kuukautta, 1 viikko sitten.

Esillä 5 vastausta, 41 - 45 (kaikkiaan 45)
  • Tämäkö kaataa lopullisesti jatkuvan kasvatuksen ja yläharvennuksen?

    Nimittäin Metsälehden siteeraama Luken tutkimus, jossa tutukittiin samankokoisia istutuskuusentaimia, mutta toisilla oli paremmat juuret kuin toisilla.  Tästä syystä jatkossa hyväjuuriset taimet kasvavat paremmin kuin huonojuuriset.

    Ymmärrän tuloksen siis siten, että emme vielä taimivaiheessa voi tietää kuinka hyvin kasvava puu siitä tulee.  Eroja alkaa näkyä selvästi ensiharvennusvaiheessa.  Siihenhän reagoidaan poistamalla heikommin menestyneet.

    Jatkuvaa kasvatusta ja yläharvennusta mainostavat suosittelevat opettavat poistamaan suurimmat puut.  Lähtöoletus on luonnollisestikin se, että kaikki puut kasvavat periaatteessa yhtä hyvin, mutta sattumalta saatu huonompi kasvupaikka on johtanut siihen, että osa on jäänyt kasvussa jälkeen.  Kun suurempi kilpailija poistuu, niin jätetty puu parantaa kasvuaan ja metsänomistaja voittaa.  Onko todellisuus kuitenkin muuta?

    Luin tutkimustulosta siten, että pienemmällä jätetyllä puulla on jo syntymässä saatu pysyvästi heikommin toimiva juuristo.  Tämän syystä hakkuun jälkeen toivottu kasvunlisäys on pienempi ja puut saattavat jäädä kokonaisuudessaan pienemmiksi.  Teemme siis todellakin suuren virheen, jos hakkaamme parhaiten kasvavat yksilöt ja jätämme kasvamaan ne yksilöt, joilla ei ole mahdollisuuksia kehittyä laatupuiksi.

    Tutkimus saattaa selittää senkin, miksi Suomen metsät taantuivat niin nopeasti harsintahakkuukautena.  Riitti, kun poistettiin parhat yksilöt muutaman kymmenen vuoden aikana.

    Jollei jollain uudella tutkimuksella muuta osoiteta, niin olen vakuuttunut, että ainakin kuusikoiden harvennuksissa alaharvennus on ainoa järkevä menetelmä.

     

     

  • Timppa

    En tietenkään voi selittää täydennystainten huonoa menestymistä kuusten lähellä muulla kuin sillä, että suurempien kuusien juuret ovat laajalle levinneet ja imevät veden niiltä ”taimiparoilta”

    Koivikossa kuuset kasvavat siksi, että koivun juuret menevät syvälle ja pintajuuriset kuuset ennättävät nappaamaan veden ennen koivuja.

    Eikö tämä ole ihan yksinkertaista?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Juu ja koivikossa on myös enemmän valoa.

    sitolkka

    Tässäpä taas tutkimus, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Metsätalouden kannalta herää kysymys puun tilan tarpeesta. Laajajuurinen tarvitsee kahden pienempijuurisen tilan? Ja myös syy seuraus suhde. Onko toisella kuusentaimella paremmat geenit tai kasvuolot muuten ja se pyrkii väkivalloin äkkiä varaamaan itselleen kasvutilaa. Lahokysymys? Laajajuurinen kerää lahon itseensä laajemmalta alueelta. Näin ajattelisin. Juuristohan on aktiivisimmillaan kauempana rungosta. Jääkö laajajuurisen oksiston alle tavallaan laajempi kuollut vyöhyke ja olisi siksi kannattavampaa kasvattaa samalla alalla kaksi kapeampijuurista? Muut geneettiset erot puissa? Muut ominaisuudet? Oksan paksuus jne. jne. Laajajuuristen siemenistä syntyneiden menestyminen aluskasvoksena. Joku merkityshän sillä on, että luonto ja evoluutio on säästänyt sekä laaja, että kapeajuuriset, eikä toinen ole kokonaan syrjäyttänyt toista tyyppiä. Kumpikaan ei siis voi olla luonnon olosuhteissa kilpailussa ylivertainen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Sitolkalla on paljon hyviä kysymyksiä. Ainakin sen voi sanoa, että juuriston laajuus riippuu monesta seikasta: ainakin puuston tiheydestä, mykorritsoista, tuulioloista, sekä ravinne- ja vesitilanteesta. Puu siis rakentaa sellaisen juuriston, kuin juuri siinä tilanteessa tarvitaan. Harvennuksen jälkeen tuuliolot ja kilpailuolot muuttuvat, ja puu kohdistaa enemmän kasvua juuristoonsa. Puun geenipoolissa säilyvät sellaiset ominaisuudet, joista on hyötyä tai joihin ei kohdistu valintapainetta. Valmius erilaisiin juuristoihin hyödyttää varmaan puita lajina, mutta talousmetsässä valinnan tekee ihminen, joka varmaan suosii pienijuuristoisia yksilöitä, ainakin jos niillä suurempi runkopuun tuotos.

    Pihkakintas

    Meillä oli reilun parin ha:n kuusikuvio, vanhan kemeran harvennus. Aiemmin olin hakannut alalta suuria haapoja ja koivuja. Tapanimyrsky pisti puolet puista nurin ja Nokka profi loput. Kaikki myrskyssä pystyyn jääneet olivat vanhoja ja lyhyitä, pienissä ryhmissä. Hyvät kuuset olivat siis taimettuneet jälkeen, juuret pinnassa jossain koivunlehtikarikkeessa. Myös JK ssa tämä vaara olemassa, kannattaa lukea maata aika tarkkaan.

Esillä 5 vastausta, 41 - 45 (kaikkiaan 45)