Nuorilla tammilla riittää runsaasti syöjiä, joten nyt on ratkaistava, miten suojaus vähintään kahden metrin korkeuteen tehdään. Melko tiheäsilmäinen teräsverkkolieriö lienee toimivin.

No noinko annikki meinaa. On riistakeskuksella tärkeempääkin tekemistä

Olen ollut raivaamassa ilmeisesti vanhaa pellonpohjaa /asumusten laitamaita. Lehtomaista, sisältää puna-ja mustaherukkaa, terttuseljaa, mesiangervo, sudenmarja, jänönsalaatti, näsiä, huopaohdake, 2 metrinen heinä/ruohokasvusto, yms.yms. oikein rehevä. Herukoissa on nyt  mukavasti kypsiä marjoja, saa riipiä suuhunsa raivatessa 🙂

Oman piirteensä antaa eri ikäiset tammet, jotka levinneet usealle hehtaarille. Jo uudistuvaiheessa on niitä varottu. Osa tammista on joutunut syödyksi, osa kasvanut runkomaikseksi latvan ollessa jo hirvien ulottumattomissa.  En tiedä alueen pitkän ajan historiaa ja missä olisi ns emopuu/emopuut, joista levinnyt.  (myös tilanraja menee vierestä, enkä ole tutustunut naapuritilan metsiköihin, josko emopuu olisi siellä- itse en ole oikein vanhaa tammea siellä nähnyt).

Vaikka tammi pitäisi jättää kokonaan raivaamatta monimuotoa edustamaan jalopuuna, niin tuolla kohteessa on hieman pakko raivata joitain tammipuskaa nurin, kun kuusentaimi on ihan vieressä. Istutettu kuusikin on selvinnyt hyvin viidakosta läpi hyvän maanmuokkauksen ansiosta.

Sitä jäin miettimään, että tammia on kymmeniä/ha, että montako terhoa on pitänyt lintujen ja oravoiden levittää/pudottaa, että saa niin taajan tammi*taimikon*.  Tässä ei ole siis kyse enää pienipiirteisyydestä, vaan usean hehtaarin alueesta.

Pidän itsekin rusakkoa pahimpana tuholaisena. Aiemmissa kokeiluissa jäniksille on riittänyt metrinen verkko ympärille, ja tarvittaessa hangen polkeminen ympäriltä pari kertaa talvessa, jos nyt lunta on edes kunnolla tullut. Hirviä ei juuri liiku ja valkohäntäpeurakin on toistaiseksi melko pieni ongelma. Sen sijaan kauriita alueella on paljon ja ne ehtivät jo viime kesänä kurittamaan taimia ennen putkitusta. Alueen reunoille istutetuilta kuusiltakin latvat katkottiin kovalla prosentilla.

Putken suojaan luotan melko hyvin. Harkitsisin kuitenkin hirvikarkotteiden suihkuttamista latvoihin, ja kanaverkkoviritystä putken päihin, jos latvoja alkaa kadota.

Putkia siis satakunta + putkettomat taimet. Täydennyspuuna koivu, pihlaja, haapa. Mäntykin. Tammi on tarkoitus pitää pääpuuna noin puolen hehtaarin alalla, ja hoitaa rungot yksittäin.

Arvotaimien suojausta voisi tehdä myös kartion muotoisella teräsverkkosuojalla.  Lieriö ei suojaa päältä mutta kartio suojaa . Kolmijalka puukepeistä ympärille ja kartio tuettuna niihin.  Taimien kasvaessa voisi kartiota nostaa kasvun mukaan ylöspäin tukien varassa. Jos taimia on laikuttain ympäri aluetta tulee edullisemmaksi kuin kiertää koko alue verkkoaidalla.  Tiheäsilmäinen verkkoaita joka estäisi myös rusakoiden  ja jänisten vierailut olisi muutenkin melko arvokas laittaa koko alueelle, jos aitavärkejä ei saa kuin omin kustannuksin.     Haapoja ja muuta hirville mieluista vesakkoa voi kasvattaa etäämpänä, jos mahdollista , jotta arvokaammat jalopuun taimet jää vähemmälle huomiolle.