Nämä Pukkalan tekstit (Perkon linkki, jota en täältä enää löytänyt) ovat melkoista asioiden sekoittelua. Hänen osaaminen huomioiden todennäköisesti tarkoituksellista. Tekstissä kerrotaan 500 m3/ha olevan Etelä- ja Keski-Suomen hyvillä kasvupaikoilla ”peruskauraa”. Hän ei kuitenkaan kerro, että jk:n avulla se jää tooodella kauas tavoittamattomiin. Hän lisäksi paheksui Suomen metsien taimikoiden määrää. Myönsi kuitenkin puustoa olevan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Huomaamatta jäi jälleen se, että hänen markkinoima kasvatusmenetelmä vie kohti jutussa mainittua 1950-luvun tilannetta. Taimikot kyllä vähenisivät, mutta niin vähenisi kasvukin ja myös puusto.

>Suomen metsiin mahtuisi puuta ainakin kolminkertaisesti nykytilanteeseen verrattuna.

Nämä yllä olevat ovat ihan älyttömiä myyntimiehen mainosheittoja, koska jk-hakkuun jälkeen ollaan (Arvonkin mielestä) lakirajalla tai lähellä, eli reilussa sadassa kiinnossa. Siitä sitten 15-20 v kuluttua uusi hakkuu… Miten se yli 300 kiintoa mahtuisi kaikkiin jk-metsiin samanaikaisesti? Pukkalan tekstien alta saa maton vedettyä todella helposti.

Arvon taulukot ovat oikein mielenkiintoisia pikkulaskelmia. Hienoa, että tällaista intoa on ja sitä jaetaan kaikille. Erikoista on se, että valitaan lähtökohdaksi yksi puu ja koetetaan siitä yleistää laskelmaa puuston määräksi, _vaikka_ ajatus on puhua erirakenteisen metsän puolesta. Ymmärtäisin Arvon laskelmien käytön ennemmin jaksollisessa.

Kun pohditaan kysymystä jaksollinen vai jatkuva, niin johtopäätös riippuu siitä, mitä tavoitellaan ja millä reunaehdoilla. Siksi ehdoton kannanotto kertoo enemmän keskustelijan ymmärtämättömyydestä kuin ymmärryksestä.

Ei taida nämä herrojen (?) jupinat Antti321:tä auttaa hänen kysymyksessään. Mutta Antti, jos täällä kysyt jotain, niin ennemmin tai myöhemmin keskustelu menee tähän tai liian suuriin sorkkaeläinkantoihin. Se ei haittaa, kun kaikkea ei tarvitse lukea.

En ole kairaa tarvinnut. Mulle riittää pääosin relaskooppi ja silmämääräinen arvio pituuskasvusta. Eräästä koivikosta mittailin muutaman vuoden tusinasta valittuja koivuja ympärysmittaa. Kun tilavuuskasvu oli sen perusteella jo alentunut, niin sitten kaupat, kun hintapiikki tuli.

Kun hakee netistä hakusanoilla ”puiden harvennusreaktio”, löytyy lisätietoa. Esim. s. 20-21 julkaisussa:

Hynynen, J. & Arola, M. 1999. Ensiharvennusajankohdan vaikutus hoidetun männikön kehitykseen ja harvennuksen kannattavuuteen. Metsätieteen aikakauskirja 1/1999: 5–23.

http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff99/ff991005.pdf

”Harvennus lisäsi eniten metsikön kookkaimpien puiden paksuuskasvua. Suhteellisen kasvunlisäyksen ja puun koon välillä ei voitu todeta selkeää riippuvuutta.”

”Harvennuksen seurauksena puiden paksuuskasvu oli nopeinta rungon tyviosassa, mikä on todettu aikaisemmissakin tutkimuksissa (Vuokila 1960, Valinger 1992). Puun runkomuotoa kuvattiin kolmella tunnuksella, jotka kaikki korreloivat voimakkaasti puun läpimitan kanssa. Harvennus lisäsi rungon kapenemista ja vähensi solakkuutta. Vastaavia tuloksia ovat aikaisemmin raportoineet Ojansuu (1993) ja Niemistö (1994).

Harvennuskäsittely ei vaikuttanut rinnankorkeusmuotoluvun kehitykseen. Ilmeisesti harvennuksen aiheuttama kasvun nopeutuminen rungon tyviosissa kompensoi paksuuskasvun vähenemisen rungon yläosissa niin, että rinnankorkeudeltaan samanpaksuisilla ja samanpituisilla puilla muotoluku ei muutu harvennuksen vuoksi (vrt. kuva 9).”

”Hyvin hoidetuissa männiköissä, joissa taimikonharvennus on tehty suhteellisen myöhään ja riittävän voimakkaana, ensiharvennusta voidaan viivästyttää ainakin 10 vuodella ilman, että puuston kasvuedellytykset heikkenevät.”