Tuhkalannoitus

Hidaskasvuisella suolla tuhkalannoitus on erittäin pitkäjänteinen sijoitus (vähintään 35 vuoden horisontti).  Jos on jo kasvukykyinen puusto jossa kasvu on 3-4 m3 /ha hyöty tulee nopeammin.

Vaihtoehtoinen laskentatapa: Jos tuhkalannoitus nopeuttaa taimien eloonjäämistä ja kasvun alkuvaihetta, takaisinmaksuaika voi lyhentyä (esim. 25–30 vuoteen).

Riskit:   Jos puun hinta laskee tai kasvu jää heikoksi, takaisinmaksuaika venyy.

Suot voivat olla herkkiä ilmastonmuutoksille (kuivuminen/tulviminen).

Sijoituksena: 35–50 vuotta on realistinen aikaväli, jolloin tuhkalannoitus alkaa tuottaa 4 %:n reaalituoton puuttomalla suolla. Kannattavuus edellyttää erittäin pitkäjänteistä metsänhoitoa.

Nostokoukku: Voi hyvin olla jokapaikansara, tai ainakin vähintään joku sen pienikokoisista serkuista.

Perkolle vähän kieli poskella: Tuhkalannoituksen tuottoa voi laskea myös:

– alkuinvestointi: metsätilakaupan yhteydessä käytännössä ilmaiseksi saatu puuton alue

– perusparannustoimet: tuhka 450 eur/ha, ojitus vaikka 200-300 m/ha ja 0,7 eur/m riippuen miten ”Kurkilaiset” ojat haluaa

– lopputuloksena vaatimukset täyttävä taimikko, jonka taulukkoarvo kuitenkin aika äkkiä on 1000 eur/ha

Tämän jälkeen suoritetaan exit myymällä tila pois ja jätetään tulevan omistajan murheeksi jos ravinteet loppuvat 25 vuoden kuluttua.

Sen verran vielä itse tapaukseen, että jo kunnostusojituksenkin jälkeen syntyi pikkutaimia, mutta niitä myös kuoli aika paljon. Mulla ei ole siihen varsinaisesti selitystä, miksi taimettuminen muuttui tuhkauksen myötä. On tietysti selvää, että turve ja suo on aika äärevä ympäristö, eli hellekautena vasta ojitetun suon pintaturve voi kuivua liikaakin, ja varmaan toki pintakerroksessa voi vielä olla sellaista rahkaisuutta, että ne taimet ovat osittain myös alkaneet kasvaa vähän niinkuin tyhjän päällä. Tuhka taas muutti ravinneolosuhteita ja helpotti taimien alkuunlähtöä, ja voisi ajatella niinkin, että kun pintaan syntyi matto koivuntaimia ja horsmantaimia, pinta myös jäi jollain tavalla ehkä kosteammaksi. En tiedä.

Kuulisin mielellään jos ihmisillä olisi kokemuksia erilaisista turvemaan luontaisista uudistamisista tai turvesuonpohjien metsittämisestä, mistä tähän saisi jotain näkemystä. Mulla on nimittäin lähipiirissä toinen kohde, mistä hakattiin kasvuhäiriöinen hieskoivikko aukoksi ja levitettiin rakeistettu tuhka, ja tällä hetkellä siellä ei kasva juuri mitään – männyn sirkkataimia oli ainoastaan kohdissa, joissa moto oli vähän painunut eli joissa oli ollut enemmän kosteutta.

Tuhkahan ei tuo juurikaan ravinteita lisää, mutta poistaa happamuutta, jolloin maassa jo ”lymyävät” ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisiksi.

Pääravinteista tuhkassa on kalsiumia, kaliumia ja jonkin verran fosforia. Typpi puuttuu, mutta sitähän turvemailla on, kunhan se saadaan esim. tuhkalla kasveille sopivaan muotoon. Loput ovat hivenravinteita, joista normaalilla metsämaalla ei ole juuri puutetta. Tietysti boorin puute on metsitetyillä pelloilla ja vanhoilla kaskimailla.

Opiskelua halveksiva mututietäjä kertoo, että tuhkalannoitus ei tuo ravinteita metsään.

Turvemaan (rahkaturve) saa taimettumaan männyllä ja koivulla, kun alue pidetään aluksi kosteana esim. ojia tukkimalla. Taimettumisen jälkeen ojat pitää aukoa.