Millaisia tukille asetetuista kriteereistä hakkuupää pystyy tunnistamaan automaattisesti? Mittavaatimukset varmaankin, mutta miten laatuvaatimusten laita?
Yleisinä laatuvaatimuksina on käytetty Metsähallituksen Mitta- ja laatuvaatimuksia. Ne ovat aika pitkälle sopivat, paitsi pituuksissa on aina kyse kauppakohtaisista mitoista.
Laatuluokitus on varsin hyvin suuntaa antava, mutta jos tukin tekijä ei tajua laadun päälle mitään, on se kuin menisi saunan taakse repimään satasia. Aina pitäisi nähdä, koska laatu vaihtuu.
Katsoin tuossa yhden sahan kanssa tekemäni puukauppasopimuksen laatuvaatimusliitteen. Siinä ei ainakaan ollut eri oksanpaksuusmaksimeja eri paksuisille tukeille. Ja laatuliitteen päivys oli sen verran vanha, ettei sitä kovin usein päivitetä (voi tietysti olla, että heillä on useita liitteitä eri kauppoihin) Mitat on tietenkin kauppakohtaisia, ne eivät ole tässä huomioni kohteena, vaan laatu. Ja lähinnä oksaisuuslaatu. Minun argumentti on, että jaottelu tukkiin ja kuituun perustuu aivan liikaa kuskin silmämääräiseen arvioon. Oksille on määritetty aivan eksaktit maksimipaksuudet (jotka ovat ainakin minusta yllättävän isot), eikä kontrolli sieltä ohjaamosta käsin onnistu. Kyse on kuitenkin aivan ratkaisevasta tekijästä puukauppatiliin.
Eipä taida olla muuta konstia kuin kuskin silmämääräinen arvio jos ei siirrytä runkohinnoitteluun.
Metsähallituksella oli semmoinen ohje aikoinaan että laatutyvi loppui kun karsimaterät tökkäsi kuivaan oksaan.Terveoksainen latvatukki alkoi kun karsimaterät tökkäsi terveeseen oksaan.
Muistaakseni kuiva oksa oli kuiva vasta kun sen ympäryksestä yli puolet oli irti rungosta.Metsurihan sen pystyi katsomaan mutta miten moton kopista?
Kyllä kokeneella motokuljettajalla on kokemuksentuomaa havaintoaineistoa, jota se käyttää kun työmaa on keskinkertaista vaikeampi, oksaisuuden tai mutkaisuuden suhteen.
Ensimmäinen yleiskartoitus jo silloin kun rungot on pystyssä, seuraava voi olla kun runko on pitkällään ja lopuksi kun runko on kourassa ja se, että miten koura käyttäytyy runkoa karsittaissa.
Silloin kun oksat alkaa olla maksimissaan ammattimiehen huomio kiintyy oliko oksakiehkurassa alkava mutka. Esim. karsintaterä jättää kuoreen merkin, eli terä vuolee kuorta, siinä kuljettajalle vahvistuu ajatus, eipä riittänyt laatu tukkiin !
Edellä kuvattu työvaihe tapahtuu niin nopeasti, ettei sitä maallikko huomaa vaikka olisi kuljettajan vieressä seuraamassa työtä.
Oma vankka näkemykseni on, ettei kuljettajien ammattitaitoa- ja kykyä soveltaa silmämääräistä arviointia voi oikeasti ali-arvioida, varsinkaan Itä-Suomen sahafirmojen motoilla, joita on minun havainto kohteina ollut enemmän.
”Yleisinä laatuvaatimuksina on käytetty Metsähallituksen Mitta- ja laatuvaatimuksia. Ne ovat aika pitkälle sopivat, paitsi pituuksissa on aina kyse kauppakohtaisista mitoista.”
Taas kerran tyypillinen kirjoittajan kommentti, joka piti kutiaan n. 30 vuotta sitten, mutta ei ole todellakaan ole enää tätä päivää ollut pitkään aikaan. Aivan kuten aikaisemmin kirjoitinkin, eläkkeelle jääneillä kirjoittajilla on se etu puolellaan, että heille kertyi virassa ollessaan niin täydelliset tiedot, ettei niitä myöhemmin ole enää mitään tarvetta päivittää; toista se on meillä vielä työelämässä rehkivillä…
”Metsähallituksella oli semmoinen ohje aikoinaan että laatutyvi loppui kun karsimaterät tökkäsi kuivaan oksaan.Terveoksainen latvatukki alkoi kun karsimaterät tökkäsi terveeseen oksaan.
Muistaakseni kuiva oksa oli kuiva vasta kun sen ympäryksestä yli puolet oli irti rungosta.Metsurihan sen pystyi katsomaan mutta miten moton kopista?”
Siitä lähtien, kun laatutyviä alettiin tehdä männystä, oli laadun tae tyvikaarna, josta noin metri vähintään piti jäädä välitukkiin.
Seuraavaksi arvokkain on latvatukki, joka katsotaan tuoreoksaiseksi, vaikka sen tyvipäässä on 1,5 metriä kuivaoksaista osuutta.
On kyllä tärkeä aihekin. Enpä oikein lähde ammattitaitoani tässä asiassa kehumaan, koska hankinnassa yritin tehdä tukkia joka puusta, joka täytti läpimitan. Lopputilissä tuli 5 % hylkyä kuitupuuksi – siitä tietysti otettiin hinnasta vähän käsittelykustannuksiin. Seuraava satsi tukkeja meni sitten paikalliselle sahurille, joka ei raakannut yhtään!
Kuski on tosiaan puun vartiana ykkönen kuten metsuri/motokuski sen totesikin. Harjaantunut hyvä kuski näkee kyllä hakkuukuvion ensin pystyssä ja sitten joka puussa, että mitä sieltä tulee. Yleensä siinä ei sitten määrät paljon vähene, kun kuski malttaa käyttää silmiään ja ammattitaitoaan työvuorossa.
Minusta ongelma tulee liiassa vauhdissa silloin, kun vuorossa pistetään 500 m3 pätkiksi. Siihen näkyy kokenutki motokuski äityvän, kun ennätystä painetaan hyvässä tukkimetsässä. Pienellä rauhallisuudella ehditään siinä moton leuoissa katsoa puun viatkin paremmin.
Viimeksi kun tein tukkejä raakkiprosentti oli nolla.
Nimetön13.1.2018, 08:18
Mitä minä olen viimmevuosina sahalle myynyt ja sahan urakoitsia kun on hakannut niin joka tukista mksetaan täysihinta, raakkitukeistakin. Vain ajokoneen kuljettajalla on lupa nostaa pahimmat vänkkyrät kuitu kasaan jos sattuu oleen.
Opettajan kannattaa kans käydä sahan sormijatkolinjaan tutustumassa minkälaisia mahdollisuuksia linja antaa laadun apteerauksiin ja määrämittasen tavaran toimittamiseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.