Uutta ajattelua metsästykseen

Palataas aiheeseen: otan esimerkin kahdesta seurasta, jotka rajanaapureita.

Seura a) 4000ha hirvelle, jäseniä hirviseurueessa n.15. Lupia n. 12. Alle 50 vuotiaita mukana noin viisi. Ottaa mukaan nuoria ja toivoo erityisesti hirviseurueeseen liittyjiä, mutta kun se pienriista on se mukavampi..

Seura b) 6200ha hirvelle, jäseniä hirviseurueessa n. 15. Lupia n.20. Ei ota mukaan ketään ja väki vanhaa. Alle 50 vuotiaita tällä hetkellä mukana 5 kpl.

Seura a esitti fuusiota jolloin metsästys tehokasta ja laaja yhtenäinen alue mahdollistaisi monenlaisen yhteistyön. Mutta seura b ei tätä halua, vaan tekee ennemminkin kiusaa vuokraamalla pieniä, jopa muutaman hehtaarin alueita maanomistajan vaihduttua seuran a sisällä. Noita sirpalealueita on useita, suurin n. 70ha usean kilometrin päässä seuran b:n yhteinäisestä alueesta. Eivät edes metsästä noilla, mutta kiusa se on pienempikin kiusa.

Homma perustuu vanhojen maanomistajien ja heidän perikuntansa ajatusmalliin, jossa pitää olla kylän suurin ja kaunein. Yhteistyökykyä ei ole ja tämä on nähty monessakin yhteydessä.

Se mitä mielenkiinnolla tulevaisuudessa seuraan on seuran b jatkuvuus ja seuran a:n fuusiohalukkuus erään toisen yhtä pienen naapuriseuran kanssa. Seura a:n avoin jäsenpolitiikka ja halu toimia yhteistyössä on mielestäni varsin esimerkillistä ja metsästyksen tulevaisuutta ja hyväksyttävyyttä lisäävää.

Jos hirvikannat palaavat joskus jostain syystä 80-luvun huippuvuosien tasolle, niin on vaikea kuvitella että kumpikaan seura pystyy kantaa hoitamaan, koska jo nytkin se tuottaa vaikeuksia.

Metsästys noinkin pienillä lupamäärillä kestää parisen kuukautta ja aktiivisimmat eläkeläiset osallistuvat lähemmäs 30 päivää syksyn aikana kaikkeen toimintaan.

Meillä tehtiin joku vuosi sitten fuusio kolmen seuran kesken. Kaksi pienempää liittyi yhteen suurempaan. Samalla rukattiin säännöt.  Yksi seuroista jatkoi hivijaoksena pääseuran sisällä ja säännöt mahdollistavat paikkakunnan muidenkin seurueiden liittymisen omana jaoksena emäseuraan. Muutos ottaa aikansa ,vaikka tarve muuttaa isompaan organisaatioon on ilmeinen.

Huomionarvoista on ,että jäsenyys ja koejäsenyys voidaan päättää joustavasti seuran johtokunnan kokouksessa mihin aikaan tahansa eikä koejäsenyysaikaakaan pitkitetään tarpeettomasti. Tarvittaessa kokous voidaan järjestää vaikka etänä.

Jalmarin alueellahan on vielä hyvin asiat, kun löytyy sentään lupia.

Meidän alueella, kun alkaa olla seuraavat ongelmat:

1. Keski-ikä +65v jäsenillä. Uusia jäseniä tarvittaisiin, mutta sitten tullaan seuraavaan kohtaan.

2. Vähäiset lupa määrät. Kahteen seuraan kun kuulun. Seura 1. 1+1, Seura 2. 0+0.

On nimittäin mahdoton tehtävä saada nuoria jäseniä näillä lupamäärillä, kun nykyiset jo purnaa, ettei ole enää järkeä koko touhussa. Aina silloin tällöin, joku uusi käy yhden syksyn mukana ja toteaa joulukuussa, että antaahan olla.

Ja ongelma ei ole edes erityisen huono hirvikanta, vaan alueelliset erot yhteisluvassa. Eli kun on niitä 0 alueita, niin se laskee myös hyvien alueiden lupien määrää.

Syitä pieneen lupamäärään? Ravintotilanne vai pedot?

On mielenkiintoinen pohdittava. Kuten edellä todettiin niin petopaine lopettaa metsästyksen monilla alueilla, on itselläkin kokemusta.

Mutta tuo esimerkkini tilanne: Isompi seura ei halua yhdistyä, mutta selkeästi halutaan noilla toisen seuran sisältä vuokraamisilla että pienempi seura häviää kartalta.Ei kovin kaukokatseista touhua ja kertoo Suomalaisen kateudesta. No katsotaan tuon pienemmän seuran kortit, yhdistyykö toiseen rajanaapuriin. Hehtaarit kasvaisivat liki 2-kertaiseksi, mutta jäsenmäärä yhdistettynä vain parilla kymmenellä, joka taasen hirvenmetsästykseen painottuen ei kauaksi kanna. Lisäksi alue olisi yhtenäinen, mutta pituutta liki 10km. Leveyttä ei niinkään.

Todettua on: Hirviporukoihin riitti väkeä silloin kun lupia oli paljon ja ajoketjuilla ajettiin. Oli tilanteita ja lupia yli 20. Nyt voi olla kolmekin viikonloppua jolloin et näe passissa muuta kuin pari närheä ja teeriparven. Pelkästään metsien pirstoutuminen tieverkostolla, sähkölinjoilla ja rakentamisella on tehnyt osansa. Lisäksi on ikävää että joidenkin toimijoiden ansiosta hirviporukoiden maine on ehkä hiukan pohdinnan aiheena. Eli onko kuppikuntia, riitoja, jotain muuta jolloin uusien mukaan tuleminen on hidasta, vaikka ovet olisivat avoinna.