Keskustelut Metsänomistus Uutta ajattelua metsästykseen

Esillä 7 vastausta, 161 - 167 (kaikkiaan 167)
  • Uutta ajattelua metsästykseen

    Tervehdys palstalle!

    Olen pitkän linjan metsästäjä ja metsäsijoittaja, ja siltä pohjalta seurannut keskustelua palstalla.

    Minua on alkanut enenevissä määrin häiritä asetelma, jossa metsästysseurat ukkoutuvat ottamatta riveihin nuoria jäseniä ja sorkkaeläinkannat kasvavat hallitsemattomasti. Puhun tilanteesta nimenomaan täällä Etelä-Suomessa. Tyypillisen metsästysseuran keski-ikä liikkuu jossakin 60 ikävuoden ja kuoleman välissä, ja uusia jäseniä seuraan ei oteta ellei tuomisina ole 50 hehtaaria uutta metsästysmaata. Harvalla nuorella tätä on.

    Nykyinen lupajärjestelmä pinta-alavaatimuksineen on mahdollistanut perverssin tilanteen, jossa metsästäjät kasvattavat yhä laajenevaa karjaansa maanomistajan mailla vastaamatta kuitenkaan karjan aiheuttamista vahingoista. Vanhenevilla seuroilla ei oikeasti ole enää kyvykkyyttä saati sitten halukkuutta pienentää kantoja. Kauris-, peura- ja pienpetokantojen leikkaaminen vaatii uutta nuorta verta.

    Kun olemassa olevat seurat eivät näytä selviytyvän velvoitteistaan eivätkä ovet avaudu maattomille nuorille, olemme suunnittelleet perustavamme uuden metsästysseuran, joka koostuu nuorista mutta kokeneista metsästäjistä. Meille metsästys on harrastus, josta saatavista kokemuksista ja saaliista olemme valmiita maksamaan. Maksavathan kaikki muutkin harrastukset.

    Mikä olisi hinta, jolla metsänomistajana olisit valmis vuokraamaan metsäsi uudelle tehokkaasti toimivalle seuralle? Itse olemme ajatelleet, että voisimme maksaa vuokraoikeudesta esim. 10-15 euroa hehtaarilta vuodessa. Tällä menettelyllä metsänomistaja saisi edes jonkin korvauksen vahingoista ja toisaalta kannat saataisiin kohtuulliselle tasolle. Rahallinen vastike toimii nimittäin myös seuralle kannustimena tehdä jalkatyötä ja vastata seuran tärkeimmästä tehtävästä – metsästyksestä.

     

     

     

     

     

  • mehtäukko

    Nuorten seuraan pääsy koe-aikoineen on oltava tasapuolista ja linjakasta. Rikkeellisiä ja fb:n pullistelijoita ei tarvita. Koe-ajan osallistuminen ei toisilla kyllä jatkukaan..? Hirviporukan vetäjän varahenkilöineen on oltava ykstuumaisen ja selkeän linjan vetäjiä tasapuolisesti. Kaikenlainen sooloilu ja kuppikuntaisuus ei kuulu meininkiin. Selkeillä hyväksytyillä jahtisäännöillä jotka osallistuja ilmoittauessaan allekirjoittaa, monet kuprut saa osoitettua ”perättömiksi”.

    MJO

    Nuoret ovat kärsimättömiä ja hätäisiä. Jos viikonloppu kuluu ilman hirvihavaintoa, vain räntäsateen lätinää kuunnellen, alkaa narina tapahtumien puutteesta.

    Minusta aika ymmärrettävää, jos on vara valita harrastuksia.

    isaskar keturi

    Hirvenmetsästys muuttuu. Ennen se oli kylänmiesten harrastus, joka ”aina kotiolot voittaa”. Nyt kaupungeissa ja taajamissa asuvat käyvät satunnaisesti metsällä, ja ei niinkään välitä niistä nuotioringeistä. Odotetaan tietenkin, että se on metsästystä, eli tuottaa tulosta. Tärkeää on pitää ovat avoinna erilaisille harrastajille ja muistaa, että se on vapaaehtoista. Sitten tietenkin loogiset ja johdonmukaiset säännöt saaliin jaolle, eli kuuluu jotain tehdä osuutensa eteen. Joissain seuroissa autokuskikin, joka vie miehiä passiin ja ajoon, on hirviporukan tärkeä jäsen.

    Rukopiikki

    Hirvenmetsästys on todellakin muuttunut. Entinen reippailu syksyisessä metsässä on muuttunut osalla hirvikämpillä turinointiin ja osalla(joilla ampumalupa on) puhelimen näytön tiirailuun maastoautossa. Välillä ruisataan uuteen paikkaan.

    Nostokoukku

    Onhan niitä kuppikuntia kuulemma seuroissa. Pienin kuppikunta on kuulemma nykyjään monissa seuroissa se, joka etsii aamuyöllä jäljet ajelemalla teitä muutaman kymmenen kilometriä, vetää saaliin tienvarteen, nylkee otsalampun valossa saaliin ja jonkun päivän päästä pahoittelee sen. Suurin ja merkittävin kuppikunta on se, johonka kuuluvat tulevat pitkienkin matkojen päästä vähän myöhästyneenä paikalle, lähtevät nopeasti saalista vilkaistuaan paluumatkalle pitkään kotimaatkaan vedoten ja hakevat valmiiksi paloitellun lihaosuutensa tai pyytävät jonkun pienemmän kuppikunnan jäsenen tuomaan ne kotiinsa. Omassa porukassani ei ole kuppikuntia vielä päässyt syntymään. Kaikki tekevät osuutensa, sen mihinkä pystyvät. Ne eivät tuki suolistamaan, nylkemään saalista tai paloittelemaan sitä joilta se työ sujuu typerästi tai ei ollenkaan. He lämmittävät pesuvettä, suolaavat nahkoja,  pitävät kämpän lämpimänä ja keittelevät kahvia. Aina ovat kaikki paikalla ja tekevät osuutensa, kykyjensä mukaan.

    Nostokoukku

    Tulin juuri metsästysseuran kokouksesta, sen seuran, jossa en metsästä hirviä. Edellä kuvaamani kuppikuntaisuus oli puheenaiheena. Yksi nuori parikymppinen ilmoitti eroavansa seurasta, kaksi jäsenhakemusta oli käsittelyssä. Toinen 15 vuotias, toinen 11. Nuorempi oli pojanpoikani hakemus. Hän suoritti viime syksynä metsästyskokeen 10 vuotiaana ja ampui hirvimerkin. Molemmat hakeneet hyväksyttiin seuran jäseniksi. Pojanpoika pisti ensimmäisenä koulupäivänä loma-anomuksen opettajalle. Anoi lomaa 19.-22.8. ,syynä sorsanmetsästys. Lomakin hyväksyttiin.

    Jalmari Kolu

    No meillä on tarjota hyvä kiinteistö ja jonkunlainen mahdollisuus metsästykseen. Otetaan uusia jäseniä, ei vaatimuksia maanvuokrauksesta tai alueella asumisesta. Toki ne auttavat. Liittymismaksu vuoden päästä, eli jos homma vielä kiinnostaa niin sitten sitoutuu. Talkoovelvoitetta ei ole, mutta osallistumista suositellaan. Hirvenmetsästys päivät la ja su, sekä osallistuminen paloitteluun jne. Työeste sallitaan. Osa hirviosuuksista on jaettu kahtia, eli saanto ja velvoite puolittuu.

Esillä 7 vastausta, 161 - 167 (kaikkiaan 167)