Uutta ajattelua metsästykseen

Kyllä ne kaljatuopit on jäteetävä ottamatta ,kun autolla liikutaan. Urheiluharrastuksia seuratessa on runsaan 40 vuoden aikana kulunut kokonaista yksi kaljatuopin ja sekin ,kun kaveri tarjosi.

Ei meillekään lätkäkamoja pitänyt tulla, mutta lätkän perässä liikutaan edelleen pitkin Suomea. Ensin omien poikien ja nyt pojanpoikien pelejä seuraamassa. Jalkapallopelin on ollut ohjelmassa kaikkien neljän lapsen kohdalla ja perinne jatkuu seuraavassakin polvessa. Huumeet ja päihteet eivät ole tulleet kuvioihin mukaan ,kun lapsille on ollut riittävästi muuta järkevämpää tekemistä. Ovat harrastaessaan myös verkostoituneet ja oppineet yrittämään yhdessä.

Noinko teillä on levottomat akat? Ja heillä lökäpöksy miehet. Viina, huumeet ja väkivalta kuuluvat osana jääkiekkoon. Onhan näitä kärynneitä pelimiehiä aivan maailman huipultakin, nuorison Idolsissa. Ja suomalaisissakin pelureissa moniongelmaisia aivan elokuvien aiheeksi asti. Ja kaljatuoppi se näkyy otteluiden katsomoissa useimmilla kädessä olevan. En väitä, että juniorikiekossa vielä. Eikö se ole sama joutuuko se vaimo odottamaan ympäri Suomea liikkuvaa pappaa lapsenlapsineen jääkiekko-ottelusta vai hirvimetsältä? Mikä vaikeusastekerroin siinä metsästyksessä on?  En usko, että niin sitkeää naisihmistä onkaan, joka jaksaa jääkiekko-otteluissa kulkea.

En levottomista tiedä, mutta nykyaikaisia naisia. Syntyvyys on ennätysalhaalla.  Sinkkuja taitaa olla jo toista miljoona. Vähän väliä saa lehdistä lukea katkerien miesten tilityksiä, kun eivät kelpaa. Ns ”tavallinen” mies ei enää valtaosalle naisista kelpaa. Nykyään sitä puolisoa ei enää haeta naapurista tai samalta kylältä. Nykyajan naiset ovat hieman vaativampia kuin ennen. Jos siellä tinderissä on profiilikuvana tosimies kaadetun hirven vieressä ja ilmaisee viettävänsä kaikki viikonloput metsällä niin ei kannata hameväen suosiota odottaa. Tai kovin pitkää avioliittoa.

Tilastoja ei ole antaa, mutta yleiseen elämänkokemukseen vedoten uskallan väittää hirvimiehissäkin olevan seurankipeitä poikamiehiä.

Täytyy tarkentaa nostokoukulle, että se innokkain lähtijä jääkiekko- ja jalpapallopeleihin sattuu meidän perheessä olemaan se ”kesytetty kettutyttö”. Harjoituksiin kuskattiin nuorisoa aikanaan tasatahtiin eikä niitä ollut tapana jättää väliin. Nuoret oppivat hyvin kellokin, kun heidän oli huolehdittava siitä ,että oltiin ajoissa paikalla.

Moni pelireissu olisi jäänyt kokematta ilman ”komentajan ” lievää painostusta. Toki molemmilla on myös omia harrastuksia ja omaa aikaa, mutta toisen tekemisiä ei ole tarvetta päivystää.

Sama rumba on käynnissä edelleen jälkipolven kohdalla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Kyllä niitä metsästäjiä vanhempia käy vähän sääliksi, jos lapset ovat kiinnostuneet eri asioista. Saattaa loppua viikonlopulla tunnit kesken ja on priorisoitava ,kenen harrastus on tärkeämpi , aikuisen vai lapsen. Meillä lapset olivat etusijalla. Ratkaisua ei ole tarvinnut katua. Perheellisen ei ole viisasta hirttäytyä metsästysharrastukseen liian tiukasti.