Keskustelut Metsänomistus Uutta ajattelua metsästykseen

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 235)
  • Uutta ajattelua metsästykseen

    Tervehdys palstalle!

    Olen pitkän linjan metsästäjä ja metsäsijoittaja, ja siltä pohjalta seurannut keskustelua palstalla.

    Minua on alkanut enenevissä määrin häiritä asetelma, jossa metsästysseurat ukkoutuvat ottamatta riveihin nuoria jäseniä ja sorkkaeläinkannat kasvavat hallitsemattomasti. Puhun tilanteesta nimenomaan täällä Etelä-Suomessa. Tyypillisen metsästysseuran keski-ikä liikkuu jossakin 60 ikävuoden ja kuoleman välissä, ja uusia jäseniä seuraan ei oteta ellei tuomisina ole 50 hehtaaria uutta metsästysmaata. Harvalla nuorella tätä on.

    Nykyinen lupajärjestelmä pinta-alavaatimuksineen on mahdollistanut perverssin tilanteen, jossa metsästäjät kasvattavat yhä laajenevaa karjaansa maanomistajan mailla vastaamatta kuitenkaan karjan aiheuttamista vahingoista. Vanhenevilla seuroilla ei oikeasti ole enää kyvykkyyttä saati sitten halukkuutta pienentää kantoja. Kauris-, peura- ja pienpetokantojen leikkaaminen vaatii uutta nuorta verta.

    Kun olemassa olevat seurat eivät näytä selviytyvän velvoitteistaan eivätkä ovet avaudu maattomille nuorille, olemme suunnittelleet perustavamme uuden metsästysseuran, joka koostuu nuorista mutta kokeneista metsästäjistä. Meille metsästys on harrastus, josta saatavista kokemuksista ja saaliista olemme valmiita maksamaan. Maksavathan kaikki muutkin harrastukset.

    Mikä olisi hinta, jolla metsänomistajana olisit valmis vuokraamaan metsäsi uudelle tehokkaasti toimivalle seuralle? Itse olemme ajatelleet, että voisimme maksaa vuokraoikeudesta esim. 10-15 euroa hehtaarilta vuodessa. Tällä menettelyllä metsänomistaja saisi edes jonkin korvauksen vahingoista ja toisaalta kannat saataisiin kohtuulliselle tasolle. Rahallinen vastike toimii nimittäin myös seuralle kannustimena tehdä jalkatyötä ja vastata seuran tärkeimmästä tehtävästä – metsästyksestä.

     

     

     

     

     

  • Nostokoukku

    ”Omituinen” on Suorittavan vaimo, jos jääkiekko kiinnostaa. Ei taida olla mitenkään tavallista. Omaa vaimoani en saisi lähtemään millään konstilla, en tosin ole vielä itsekään käynyt kertaakaan.  Mutta erittäin hyvä, jos pysyy touhussa mukana.

    Meilläkin on yhteisten lisäksi omat menomme, eikä niitä päivystystä. Vaimolla tosin vähemmän, koska hän tekee yrittäjänä pitkää päivää. Koskaan ei ole tullut metsästyksestä riitaa. Tyytyväinen ja innoissaan on ollut aina saaliistamme. Poika, aikamies jo, on vieläkin sen verran lapsellinen, että lähettää äidilleen ensimmäiseksi kuvaviestin saaliista. Säälintunteesta en tiedä. Meillä lapset ovat saaneet harrastaa mitä haluavat. Molemmat pojat ja yksi pojanpoika metsästävät, yksi tyttärenpoika täytti vasta neljä vuotta, hänestä ei ole vielä oikein muuhun kuin papan kanssa loukkuja kiertämään. Kaksi toisen polven tytöistä ei välitä metsästyksestä, heidän kanssaan tehdään muuta.

    Minä priorisoin niin, että katson oikeudekseni ottaa myös omaa aikaa. Metsästän n. kolme kuukautta suhteellisen ahkerasti. Lopun vuotta olen pääsääntöisesti toisten käytettävissä. Haen koulusta, autan läksynänsä, teen ruokaa ym. Tämän ikäisellä on mielestäni oikeus 25%:n ajasta omaan tekemiseen, jos 75%:sti ajasta on muiden kanssa tekemisissä. Mielestäni näin on nuorempienkin kohdalla. Jos vaimo pakenee tuon oman ajan takia paritussivuille, menkööt. Silloin vaimo ei ansaitse niin hyvää miestä, tosi miestä.

    suorittava porras suorittava porras

    Se ”omituinen” vaimo pohtii parhaillaan kuinka ehtiä kahden junnun lätkäpeleihin Pajulahteen ja Järvenpäähän saman päivän aikana. Samainen haaste on edessä jatkossakin , mutta tilannetta helpottaa hieman , kun ei ole tarvetta ottaa hirvitouhuja huomioon suunnitelmia tehtäessä. Ennen joulua on edessä monta peliä.

    Nostokoukku

    Huoleton on hirvetön mies. Mutta muita huolia tulee tilalle. Fanaattisuutta löytyy näköjään kaikista lajeista, niin metsästyksestä kuin jääkiekostakin.

    suorittava porras suorittava porras

    Unohtui mainita ,että olisi myös lisävaihtoehto urheilun seuraamiseen tulevana viikonloppuna. Nuorin pojistamme osallistuu Itä-Suomessa selviytymiskisaan. Matkan pituus 250 km ja suoritukseen varattu aika 30 tuntia. 150 kilometriä pyöräillen ja loput juosten ,meloen ja uiden. Muutama rastiin tulisi löytää ,jotta saisi hyväksytyn suorituksen. Pari viikkoa sitten lajia esiteltiin TV:ssä ,jolloin kisa järjestettiin lyhyemmässä muodossa sprinttinä. Tekemistä oli monelle siinäkin.

    Nostokoukku

    Tuohon kisaan osallistuminen vaatii jo jonkun verran lenkillä käyntiä. Onkohan perhe tullut huomioitua riittävästi lenkkeilyn välissä? Ettei vain rysähdä karille. Kuten on pelkona lökäpöksyisimmillä hirvimiehillä.

    Itsestäni ei olisi ollut tuohon kisaan. Uinut olen viimeksi kesällä 1981. Oli pikku pakko, kun kanootti kaatui. Juossut olen viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Ryntäsin pakenevan hirven perään, mutta huomasin muutaman askeleen jälkeen turhaksi. Pyörällä olen ajanut viimeksi keväällä 2014. Vaimon eno soitti iltayönä käymään ja sanoi, että tule pyörällä, älä autolla. Tiesin kutsusta, että varsa oli syntynyt. Enolla oli aina näihin tilaisuuksiin varattuna pullo viskiä, nuukana miehenä huonoa viskiä. Se piti aina juoda, ettei tullut kiharakarvainen hevonen. Tulomatkalla päätin, että pyöräily riitti osaltani. Metsissä olen kävellyt paljon, soutanut verkoilla ja katiskoilla sekä kerännyt tukinlumppeja ja pienempää ryönää polttopuuksi. Niitä tienvarteen ja lavalle heitellessä tulee hiki ja ottaa henkeen. Kuntoilunsa itse kullakin.

    suorittava porras suorittava porras

    Pyöräily tuli kuvioihin viitisen vuotta sitten ,ja soutu on ollut ohjelmassa kesäisin viimeiset 25 vuotta. Runsaammin siirryttyäni 67 – vuotiaana eläkkeelle. Soutamalla velkävaivat ovat pysyneet tähän asti loitolla, vaikka nuorempana selkä välillä vihoittelikin.

    Emännän pyynnöstä ja hirvestyksestä luopumisen seurauksena viikonlopuille on tarjolla myös tanssiharrastuksia.  Ei tarvitse mamman mennä yksinään eikä jättää tapahtumia väliin ukon haikaillessa koiran perään yömyöhään asti tai toimiessa jäljestystehtävässä jonkun kohdalle sattuneen epäonnisen riistalaukauksen seurauksena.

    Yksi vaihtoehto syksyn viettoon voisi olla myös matka Indonesiaan ,jossa perheen iltatähti viettää suurimman osan vuodesta etätöissä ja leirinohjaajana lainelautailijoille. Olisipa siinäkin papalle ihmettelemistä.

    Hyvin näyttää lainelauta olevan hallinnassa muutaman vuoden harrastuksen tuloksena. Henkeäsalpaava videoita saapuu meren aalloilta päivittäin.

    …niin seikkailukisaan osallistuu poikamies, joka on vastuussa tekemisistään vain itselleen . Sama koskee iltatähteä maapallon toisella puolella. Vain sukupuoli on eri.

    ….että tämmöisiin harrastuksiin se nuoriso ajautuu, kun isukki on vuorotöissä ja viikonloput hirvimettällä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Seikkailijakilpailijalla olisi kova kunto hirvimetsällekin.

    Nostokoukku

    Suorittavalle tuntuu tulleen hirvenmetsästyksestä luopuminen taivaanlahjana. Eikö tuo ratkaisu olisi ollut parempi tehdä jo vuosikymmeniä sitten? Tai olla aloittamatta ollenkaan? Sinulla on sana hallussa. Olisit ollut loistava täydennys hirvituhoja päivittelevien joukkoon.

    Metsuri motokuski

    Mikä sai sinut suorittava lopettamaan hirvijahdin ? Ikähän ei vielä ole este kun noin olet hyvässä kunnossa. Olen toki harkinnut lopetusta myös itsekin, mutta kun on vielä toimiva koira niin päätin että jatkan niin kauan kun siitä metsään on.

    Meillä toki on hirvisäännöt sellaiset että voi hyvinkin olla osa-aika metsästäjänä ja lihan jaossa mukana silloin kun on metsällä ja hirvi sattuu kaatumaan. Sen vuoksi periaatteessa kun aloitusmaksun maksaa niin ei tarvii olla välttämättä yhtään päivää mukana. Tai sitten muutamia kertoja hyvällä säällä.

    Nostokoukku

    Vielä viimeinen kaneetti muista harrastuksista kuin metsästyksestä. Itse kukin harrastaa mitä tahtoo ja hyvä niin. Minä en vain tiedä omalle kohdalle ajateltuna typerämpää harrastusta kuin tanssiminen. Hirveässä tungoksessa, metelissä ja kuumuudessa lykätä naista edellään nurkasta nurkkaan. Koulussa sitä liikuntatunnilla opetettiin, senverran, että perusaskeleet jäivät katkerana mieleen. Ja joskus nuorempana tuli näillä soitimilla joskus käytyäkin. Mutta ei ole minun laji.

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 235)