Keskustelut Metsänomistus Uutta ajattelua metsästykseen

  • Tämä aihe sisältää 296 vastausta, 44 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 3 viikkoa sitten GlaGla toimesta.
Esillä 10 vastausta, 251 - 260 (kaikkiaan 296)
  • Uutta ajattelua metsästykseen

    Tervehdys palstalle!

    Olen pitkän linjan metsästäjä ja metsäsijoittaja, ja siltä pohjalta seurannut keskustelua palstalla.

    Minua on alkanut enenevissä määrin häiritä asetelma, jossa metsästysseurat ukkoutuvat ottamatta riveihin nuoria jäseniä ja sorkkaeläinkannat kasvavat hallitsemattomasti. Puhun tilanteesta nimenomaan täällä Etelä-Suomessa. Tyypillisen metsästysseuran keski-ikä liikkuu jossakin 60 ikävuoden ja kuoleman välissä, ja uusia jäseniä seuraan ei oteta ellei tuomisina ole 50 hehtaaria uutta metsästysmaata. Harvalla nuorella tätä on.

    Nykyinen lupajärjestelmä pinta-alavaatimuksineen on mahdollistanut perverssin tilanteen, jossa metsästäjät kasvattavat yhä laajenevaa karjaansa maanomistajan mailla vastaamatta kuitenkaan karjan aiheuttamista vahingoista. Vanhenevilla seuroilla ei oikeasti ole enää kyvykkyyttä saati sitten halukkuutta pienentää kantoja. Kauris-, peura- ja pienpetokantojen leikkaaminen vaatii uutta nuorta verta.

    Kun olemassa olevat seurat eivät näytä selviytyvän velvoitteistaan eivätkä ovet avaudu maattomille nuorille, olemme suunnittelleet perustavamme uuden metsästysseuran, joka koostuu nuorista mutta kokeneista metsästäjistä. Meille metsästys on harrastus, josta saatavista kokemuksista ja saaliista olemme valmiita maksamaan. Maksavathan kaikki muutkin harrastukset.

    Mikä olisi hinta, jolla metsänomistajana olisit valmis vuokraamaan metsäsi uudelle tehokkaasti toimivalle seuralle? Itse olemme ajatelleet, että voisimme maksaa vuokraoikeudesta esim. 10-15 euroa hehtaarilta vuodessa. Tällä menettelyllä metsänomistaja saisi edes jonkin korvauksen vahingoista ja toisaalta kannat saataisiin kohtuulliselle tasolle. Rahallinen vastike toimii nimittäin myös seuralle kannustimena tehdä jalkatyötä ja vastata seuran tärkeimmästä tehtävästä – metsästyksestä.

     

     

     

     

     

  • Metsuri motokuski

    On tuo Kallen ajatuksen juoksu melkoista. 😀

    Nostokoukku

    Eihän koiria lapiolla lopeteta. Lapio on tarpeen vasta loppusijoituksessa. Seurakoiriksi kannattaa hankkia ihmisen siihen tarkoitukseen tekemiä koirarotuja.

    Gla Gla

    Tietenkin jos aikoo seurakoiran hankkia, seurakoirarotu on hyvä lähtökohta. Mutta jos metsästyskoiralle pitää keksiä muuta hommaa kuin metsästys ja yksilö soveltuu seurakoiraksi, mitään estettä ei siihen ole. Turhan paljon on taas muutamissa kommenteissa pelkkää mustaa ja valkoista väriä roiskittu täysin hallitsemattomasti. Toimintaa seurakoirana toimiva metsästyskoirakin varmaan vaatii, ellei aivan saattohoidossa ole. Mutta vaihtoehtojahan on vaikka miten paljon.

    Tiedän useita metsästyskoiria, jotka luonteen puolesta soveltuu aivan hyvin jopa lapsiperheeseen seurakoiraksi. Voin vain hämmästellä, että joku tietää tämän olevan mahdotonta tai edes harvinaista.

    Perko

    Häkkikoirien  pitäjät pitäisi sulkea myös häkkiin.   Ei ole koiran elämää  häkissä riutuminen. Ovat aggressiivisia, vaarallisia ja purevat toisia koiria  myös ihmisiä ja aiheuttavat  vahinkoa.  Ainut oikea on pihassa vapaana Suomen Pystykorva. SE tuntee talon kaikki asiat  ja säilyttää naapurisuhteet kunnossa.

    Järjenköyhyyttä on kiduttaa koiria häkissä,  jotta joskus suuri metsästäjä  lähtee jahtiin niillä ylvästellen. Häkki tekee asujastaan  apaattisen purijan!  Häkit ei  ole  auttaneet;  ”metsästäjät kasvattavat yhä laajenevaa karjaansa maanomistajan mailla vastaamatta kuitenkaan karjan aiheuttamista vahingoista”.

    No , koulutettu leikkien ( katso tullikoira) opaskoirana ettei Suurimetsästäjä eksy metsään voisi olla jos olisi siihen opetettu.

    Metsuri motokuski

    Ehkä ei nyt noin voi yleistää kuin perko yleisti. Meillä on hirvikoirana suomen pystykorva.  Sillä on tilava tarha ja se tykkää olla siellä. Kovimmillakaan pakkasilla se ei suostu sisällä kuin pyörähtämään. Toki joka päivä olen sen kanssa metsässä. Aamulla sellainen 1,5 h lenkki. Tietenkin kytkettynä kiinnipitoaikaan.

    Yllättävän huonoja on nostokoukun alueen koirat. Nykyään hirvikoirista (jämpti, norjalainen) niin 90 % tulee käyttövalio. Pystykorvista vähemmän mutta minulla on kaikki olleet käyttövalioita. Kyllähän käyttövalio kuitenkin kertoo että jotain se hirvistä ymmärtää. Ainakin haukkua niitä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Lankomiehen pieni mynsteri on kelpo perhekoira. Suhtautuu vieraisiin suopeasti (ilmoittaa toki vieraat haukulla) ja sen voi ottaa mukaan vierailulle outoon paikkaan. Ehkä tervepäisin koira jonka tiedän, oman kääpiöterrierini lisäksi. Metsäreissulla on sitten ollut vähän eri meininki, mutta koira on jo eläkkeellä.

    Nostokoukku

    Pojan jämptiuros, toissa keväänä 14 vuotiaana armahdettu, asui tilavassa tarhassa, ei missään turkishäkissä. Erittäin kiltti koira. Ei koskaan rähähtänyt kenellekkään kaadolla tai ruokakupillaan. Monessa porukassa sillä metsästettiin, ei ollut vihainen oudoissakaan porukoissa. Ja toimi, 103 kaatoa sille tuli uransa aikana. Täyden metsästyspäivän jälkeen viihtyi sisällä tunnin verran, sitten alkoi pyytämään ulos. Yleensä makaili koppinsa katolla kesät talvet, vain kovimmilla vesi- ja räntäsateilla livahti koppiin. Jos metsästyskoiralla on vietit kohdallaan, se ei pelkästään pihassa vapaana pysy. Ja sitten tulee jo lakikin vastaan. En ole perehtynyt haukkukokeisiin. Meille on riittänyt se, että nahkakasa on lahtivajan nurkalla kasvanut. Onko Motokuski koskaan kuullut hirvikoiramiehen sanovan, että hänen koirallaan ei tee metsällä mitään? Kaikillahan on huippukoirat. Meillä ei kaikista ole sellaisia tullut. Ja ne eivät ole Joulupuuroa olleet syömässä.

    Metsuri motokuski

    Nostokoukku: En ole kuullut kun niin harvoin on täysin onnettomia koiria. Eniten niissä on huonoa hakua , mutta kun se hirvi löytyy niin yleensä kyllä haukkuu. Yleensä kun pentuna koiralle antaa metsää tarpeeksi niin aika varma on että syttyy. Minunkin koirilla on ensimmäiset ammuttu jo 5 kk:n ikäisenä mutta ei ne kuitenkaan aina pelaa. Välillä nekin hölmöilee niin kuin jokainen meistä.

    Loppujen lopuksi hirvikoira on helppo kouluttaa. Varmaan helpoin riistakoira.

    Nostokoukku

    Koiran kanssa metsäpäivien määrä ratkaisee yleensä lopputuloksen, mutta ei aina. Eläimet eivät ole koneita, huonojakin päiviä sattuu sekaan. Pojalla oli huippusukuinen ajokoira. Sai syksyn aikana kyllä metsää, mutta ajo ei vain alkanut luonnistumaan. Ensimmäisenä lumiaamuna kierrettiin siemenpuualueella jänis miehissä mottiin. Poika vei koiran lähelle oksakasaa, jonka vieressä jänis makasi. Koira kävi kurkistamassa jurovaa jänistä, varmasti sen näki ja haistoi, tuumasi huh-huh, ja lähti autolle. Sen kanssa luovutettiin. Eikä mennyt seurakoiraksi.

    Metsuri motokuski

    Niin se on. Ei aina hyvätkään perintötekijät varmista hyvää lopputulosta. Toki se vähentää epäonnistumista. Sama se koskee meillä ihmisilläkin.

Esillä 10 vastausta, 251 - 260 (kaikkiaan 296)