Keskustelut Metsänomistus Vanhoilta metsänomistajilta metsät pois. Minun mielestä pakolla

Viewing 10 replies - 111 through 120 (of 131 total)
  • Vanhoilta metsänomistajilta metsät pois. Minun mielestä pakolla

    elä-Pohjanmaalle ja Lappiin toimintaansa laajentanut keskisuomalainen perheyritys Keitele Forest kantaa kortensa kekoon suurissa suomalaisissa mottitalkoissa. Yhtiö aikoo lisätä puunkäyttöään lähes miljoonalla kuutiolla parin seuraavan vuoden aikana, kertoo Keitele Forestin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kylävainio.

    Viime vuonna Keitele Forest korjasi puuta 1,3 miljoonaa kuutiota, joten sahaamisen lisääminen tarkoittaa sitä, että konsernin puunkäyttö miltei kaksinkertaistuu.

    Keitele-konserniin kuuluva Lappi Timber rakensi Kemijärvelle 300 000 kuution sahan sekä liimapuutehtaan, jotka käynnistyivät viime vuonna.

    Kylävainion mukaan sahaa ajetaan kuitenkin alkuvaiheessa vain 150 000 kuution kapasiteetilla, kunnes henkilökunta saadaan koulutettua, puunhankinta vauhtiin ja säädöt muutenkin kohdalleen.

    Suunnitelmien mukaan Lappi Timber investoi ensi vuonna kuivaamon laajennukseen neljä miljoonaa, jolloin Keitele Forestin kokonaisinvestointi sahaan kohoaa 40 miljoonaan euroon. Tuotanto menee pääasiassa Aasian markkinoille.

    ”Puuta on Lapissa tarjolla enemmän kuin pystymme ottamaan vastaan”, Kylävainio kertoo.

    Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla Keitele Forestilla on tarkoitus kaksinkertaistaa tuotanto ensi vuonna 250 000 kuutioon.

    ”Olemme kolmatta vuotta katsoneet tilannetta ja lähteneet liikkeelle riittävän ajoissa. Kun Äänekosken sellutehdas käynnistyy vuonna 2017, tarvitaan kaikkiaan seitsemän miljoonaa kuutiota lisää kuitupuuta. Samalla tarjolle tulee kolme miljoonaa kuutiota lisää tukkia”, Kylävainio laskee.

    ”Kaikkinensa me keskisessä Suomessa tulemme käyttämään vajaat miljoona kuutiota tukkia enemmän. Olemme valmiina nostamaan tuotantoa ja käyttämään tukkia.”

    Kylävainion mielestä puukaupan edistämiseksi olisi tärkeää, että nykyinen hallitus toteuttaisi metsätilojen sukupolvenvaihdoksen verohuojennuslain.

    ”Nuoret hoitavat ja hakkaavat metsiä paremmin kuin vanhat polvet. Ilman heitä emme saa metsistä lisää 10-20 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa.”

  • Hiluxmetsuri

    Puun tarjonnan esteenä on monta asiaa. Päätöksen puun myynnistä tekee ihminen. Vanhemman ihmisen kyseessä ollen on todennäköisempää, että kohdalle on sattunut epäasiallista kohtelua ostajan taholta. Nämä muistetaan pitkään. Ihan niinkuin missä tahansa palvelussa. Jos on saanut paskaa palvelua ei mieli todellakaan halaja ihan heti tulla muilutetuksi uudestaan.

    Puun ostajista, ostamisesta, hakkuista, katkonnasta, metsäyhtiöiden ylimielisyydestä ja vastaavasta on liikaa huonoja kokemuksia. Osalle metsänmyyjistä ensimmäisenkin puukaupan teko voi olla korkean kynnyksen takana luottamuspulan takia. Epäluottamus vaan kasvaa pakkoa lisäämällä.

    Tällä kohtaa on ostajien syytä hieman miettiä toimintatapoja ja sitä, että kestävätkö ne asiakastyytyväisyystarkastelua.

    Ratkaisu puumarkkinoihin ei ole pakko vaan asiallinen läpinäkyvä avoin toiminta ja mahdollisten epäkohtien välitön korjaus.

    Tällä palstalla kirjoittavat päivittäin metsän kanssa tekemisissä olevat, mutta väitän useimpien olevan melko pihalla ja yksin kun vastassa on organisoitunut puuprosesi. Prosessi-sanan kohdalle voi sitten itse kukin sijoittaa haluamansa termin. 🙂

    MaalaisSeppo

    Komppaan Hiluxmetsuria. Nykyinen puun ostotapahan on, että ostomies istuskelee toimistolla ja odottelee puun myyjien yhteydenottoja. Näistä yhteydenotoista sitten valkkaa parhaat päältä ja vastaa sitten niihin, jos vastaa. Ilmeisesti nykyään tulee liikaa pieniä myyntitarjouksia, jolloin ostomies joutuu tekemään jopa hieman töitä. Parempi olisi saada isoja puunmyyntitarjouksia, jolloin pääsee vähemmällä. Tätä edistäisi metsätilojen omistusten pakkojärjestelyt.

    Nykymeiningilläkin puun tarjonta ylittää selvästi kysynnän. Jos ostopuolellakin harrastettaisiin aktiivisia yhteydenottoja metsänomistajiin, niin puuta tulisi reippaasti lisää markkinoille. Onkohan tämä nimimerkki AmmattiRaivooja jonkun puufirman ostomies?

    Timppa

    En toki tiedä puunostajien päiväjärjestystä. Enkä sitäkään, kuinka paljon aikaa he käyttävät varsinaiseen tuottavaan työhön ja kuinka paljon erilaisien ongelmien selvittämiseen.

    Eräskin kertoi, että hänen ostotavoitteensa vuodessa on 100 000 m3. siis noin kahdelle sadalle tehokkaalle työpäivälle se tekisi keskimäärin yhden 500 m3:n kaupan. Jos joka neljäs tarjous tärppää, niin pitäisi kiertää joka työpäivä n 2000 m3:n leimikot. Koska tarjonta vaihtelee, niin epäilemättä joskus moninkertainen määrä.

    Ei siis ihme, jos ostajaa ei kiinnosta pienet kohteet eikä soitella ja käydä juomassa kahvia joka töllissä. Lähetän tarjouspyynnöt sähköpostilla ja ostaja saa käydä katsomassa leimikkoa oman aikataulunsa mukaan. Edullista kummallekin. Sama tarjouksissa. Sähköpostilla. niin ei aikaa kulu. Kaupatkin tehdään usein postin välityksellä.

    MaalaisSeppo

    Timpan viestistä saa käsityksen, että puun osto-organisaatio on mahdollisesti vajaa miehityksellinen, jolloin aktiivista ostamista ei harrasteta – hyvä, jos ehditään vastaamaan puun myyntitarjouksiin.

    Kannattaisiko siis vahvistaa ostoporukkaa ja lisätä aktiviteettia metsänomistajien suuntaan. Näin puun tarjonta lisääntyisi entisestään ja hinta alenisi. Panostus ostoon voisi siis kannattaa. Nykytilantteessa ehkä ei kannata, kun hinta putoaa muutenkin. Ehkä sitten, kun kysyntä kasvaa.

    harrastelija

    KS:n jutun mukaan kuolinpesillä on jo n. 10 % yksityisten omistamista metsistä. Sivusta seuranneena voin sanoa, että se tilanne metsänmyynnin kannalta on ongelmallinen.

    Kuolinpesän selvitys ensinnäkin yleensä viivästyy moneksi vuodeksi.
    Metsänhoitoon ei löydy epäselvässä tilanteessa vastaavaa, joten kaikki jää tekemättä. Metsien kasvi hidastuu ja kasvu menee pöhelöitymiseen.

    Päätökset vaativat yksimielisyyden, ei enemmistön päätöstä. Tekisi mieli kysyä, että se demokratiaa?

    Korpituvan Taneli

    Tapasin hiljattain pariskunnan n. 60v. Olivat yhteensä kolmessa kuolinpesässä osakkaana. Yhden niistä metsässä oli tehty jotain 12 vuotta sitten, muista ei ollut edes tietoa. Perikunnissa osakkaat kuulemma heitä nuorempia ja nuorimmat pahimpia hoidon ja hakkuun vastustajia.
    Siinä olisi Sinulle AR olisi raivoamisen kohdetta ihan tarpeeksi.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    jees h-valta

    Näin varmasti onkin kun noissa varsinkin kaupunkinuorissa pipertämisvimma heittää pahasti yli. Ei me näitä ongelmia pakolla eikä lainsäädännölläkään enää helposti oikaista. On meidän oma syymme kun olemme jälkipolvet viherpiperrysmuodissamme opettaneet suhteellisuuden tajuttomiksi luonnon totaalisuojelijoiksi. Toki tiedonvälitys on pahin ruokkija ollut.

    Timppa

    MaalaisSepolle vastaisin, ettei homma noin pelitä. Jos firma esimerkiksi tuplaa ostajien määrän, niin kiinteät kulut nousevat luokkaa 100000, kun kaikki palkka-, sosiali- ,auto-, huoneisto- ym kulut lasketaan yhteen. Jotta pysyttäisiin omillaan, niin pitäisi saada puut keskimäärin yksi euro/m3 halvemmalla. Varmaan se kahvinjuonti tuokin vähän halvempia kauppoja. Kilpailija panostaa maksamalla vähän enemmän suurempiin kauppoihin, joissa kulut ovat pienemmät ja siten säästää henkilöstössä ja korjuukuluissa.

    Kuolinpesien tilanne on kyllä joskus pulmallinen. Eräs ratkaisu olisi, että määräajan, esim 5 vuotta, jälkeen tavanomaiset asiat kuten metsätalouteen liittyvät, voitaisiin ratkoa enemmistöpäätöksin.

    Meillä ei ole ollut ongelmia puukaupoissa, mutta uskon kyllä, että usein onkin. Ainoa ongelma oli, kun tehtiin kauppaa yhden palstan myynnistä kunnalle tonttimaaksi. Sisareni ei jostain aivan typeristä syistä halunnut myydä. Asia ratkaistiin niin, että tälle änkyrä-sisarelle lohkaistiin oma pala ja sitten lopusta tehtiin aikanaan kauppa kunnan kanssa. Meillä muilla meni lopulta hyvin, mutta sisar ei taida koskaan saada palstaansa myydyksi.

    harrastelija

    Tuo systeemi, että määrätyn ajan kuluessa enemmistön päätös on pitävä tuntuisi kovin demokraattiselta. Siinä kp:n ollessa säännöstä tietoinen, niin tilanne saattaisi vauhdittaa järkevää ratkaisua.

    Sama ongelma se on metsästysseurojen maan vuokrauksessakin. Hoidin asiaa eräässä seurassa 9 vuotta, toistaiseksi sopimusta ei tahtinut saada millään. Osa jäi saamatta, koska jossakin Sveitsissä oleva perillinen oli vastaan. Valtakirjoilla saattoi saada määräaikaisen sopimuksen vuodeksi kerrallaan – ja joka vuosi sama ruletti! Vuokrattavia maita oli seuralla jonkun matkaa toistasataa.

    Jos niitä vaihtoehtoja epämääräiselle kuolinpesälle yrittäisi hakea, niin:
    * tilakokonaisuus siirrtettäisi yhdelle aktiiviselle metsähenkilölle, kp:ään kuuluvalle tai miksei tunnetulle tolokulle tekijälle sovitulla hinnalla
    * myydään kokonaisuus sovitulla hinnalla vaikkapa AR:lle 🙂
    * yhdistettäisiin kp-tila vaikkapa lähistön yhteismetsään

    MaalaisSeppo

    Timpalle vastauksena.

    Eihän puun ostajien määrää luonnollisesti kannata lisätä tuplaten. Rittäisi, että puun tarjonta lisääntyisi esim 5 %. Tämä laskisi puun hintaa arviolta 1€/m3. Tähän riittäsi, että puun ostoa vahvistettaisiin arviolta 10 %. Esim. kiertävät ostotapahtumat/maakunta pari kertaa vuodessa. Jo verraten vähäinen puun oston aktiviteetin lisäys passiivisen odottelun sijaan toisi markkinoille nykytilanteessa liikaakin puuta.

    Koska nykyisessä markkinatilanteessa ei ole mahdollista ostaa enempää puuta, ei aktivitettia voi vielä nostaa, koska seurauksena olisi vain pettyneiden puun myyjien kasvava joukko tyhjien myyntiodotusten takia. Muutos on ajankohtainen vasta, kun useampi sellutehdas on saanut perustamispäätöksen. Eli jokunen vuosi on vielä osto-organisaatioilla aikaa kehittää uusia toimintatapoja.

Viewing 10 replies - 111 through 120 (of 131 total)