› Keskustelut › Metsänomistus › Vanhoilta metsänomistajilta metsät pois. Minun mielestä pakolla

Viewing 10 replies - 11 through 20 (of 131 total)
1 2 3 … 12 13 14

  • Vanhoilta metsänomistajilta metsät pois. Minun mielestä pakolla

    Sent on: 29.1.2016 at 19:41

    elä-Pohjanmaalle ja Lappiin toimintaansa laajentanut keskisuomalainen perheyritys Keitele Forest kantaa kortensa kekoon suurissa suomalaisissa mottitalkoissa. Yhtiö aikoo lisätä puunkäyttöään lähes miljoonalla kuutiolla parin seuraavan vuoden aikana, kertoo Keitele Forestin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kylävainio.

    Viime vuonna Keitele Forest korjasi puuta 1,3 miljoonaa kuutiota, joten sahaamisen lisääminen tarkoittaa sitä, että konsernin puunkäyttö miltei kaksinkertaistuu.

    Keitele-konserniin kuuluva Lappi Timber rakensi Kemijärvelle 300 000 kuution sahan sekä liimapuutehtaan, jotka käynnistyivät viime vuonna.

    Kylävainion mukaan sahaa ajetaan kuitenkin alkuvaiheessa vain 150 000 kuution kapasiteetilla, kunnes henkilökunta saadaan koulutettua, puunhankinta vauhtiin ja säädöt muutenkin kohdalleen.

    Suunnitelmien mukaan Lappi Timber investoi ensi vuonna kuivaamon laajennukseen neljä miljoonaa, jolloin Keitele Forestin kokonaisinvestointi sahaan kohoaa 40 miljoonaan euroon. Tuotanto menee pääasiassa Aasian markkinoille.

    ”Puuta on Lapissa tarjolla enemmän kuin pystymme ottamaan vastaan”, Kylävainio kertoo.

    Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla Keitele Forestilla on tarkoitus kaksinkertaistaa tuotanto ensi vuonna 250 000 kuutioon.

    ”Olemme kolmatta vuotta katsoneet tilannetta ja lähteneet liikkeelle riittävän ajoissa. Kun Äänekosken sellutehdas käynnistyy vuonna 2017, tarvitaan kaikkiaan seitsemän miljoonaa kuutiota lisää kuitupuuta. Samalla tarjolle tulee kolme miljoonaa kuutiota lisää tukkia”, Kylävainio laskee.

    ”Kaikkinensa me keskisessä Suomessa tulemme käyttämään vajaat miljoona kuutiota tukkia enemmän. Olemme valmiina nostamaan tuotantoa ja käyttämään tukkia.”

    Kylävainion mielestä puukaupan edistämiseksi olisi tärkeää, että nykyinen hallitus toteuttaisi metsätilojen sukupolvenvaihdoksen verohuojennuslain.

    ”Nuoret hoitavat ja hakkaavat metsiä paremmin kuin vanhat polvet. Ilman heitä emme saa metsistä lisää 10-20 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa.”

    Creator
    Ammatti Raivooja
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Timppa 30.1.2016 at 09:24

    Missä se vanhuuden ikäraja kulkee? Äitivainaa teki innokkaasti metsäkauppaa yli 85-vuotiaana. Ja minäkin täytän tänä vuonna 80. Kyllä edelleen on tarkoitus hoitaa muutama tuhat m3 yhteismetsän puita maailmalle. Toki toisenlaisiakin tietysti löytyy.

    Ongelmia taitaa olla enemmänkin nuoremman ikäluokan kanssa. Metsiä ei tunneta. Jollakin voi olla vääriä käsityksiä hakkuiden tarpeellisuudesta. Sitäkin jotkut näyttävät pelkäävän, että heitä metsäkaupoissa petetään.

    Aikalailla jutussa kyllä ikärasismia.

    Toki siinä olen samaa mieltä, että metsätuloja pitäisi saada käytettyä myös nuorempien hyväksi. Tässä apuna olisivat varmaankin järkevästi laaditut testamentit ja edunvalvontavaltuutukset, jotta homma ei lukkiintuisi. Aiemminhan esimerkiksi suosittiin hallintaoikeustestamenttejä, joilla pesän hallinta ja siis myös puunmyyntitulot jäivät leskelle. Säästettiin vähän perintöveroissa, mutta saatettiin aiheuttaa tilanne, ettei huonokuntoinen leski pystynyt enää tekemään kauppoja ja perillisten osuus olisi jäänyt joka tapauksessa pesään odottamaan lesken kuolemaa.

    Visakallo 30.1.2016 at 09:43

    Näyttää siltä, että lakimuutoksen jälkeen yhteismetsien perustaminen on tullu entistä suositummaksi vaihtoehdoksi, jos metsäpinta-alaa on vähän runsaammin ja omistajia asuu kauempana metsästä.
    Tällaisessa järjestelyssä on toki oltava joku, joka ymmärtää paremmin metsien päälle.
    Viime vuonna Suomeen perustettiin viitisenkymmentä uutta yhteismetsää.

    Timppa 30.1.2016 at 11:28

    Asia on juuri kuten Puuntakunen kirjloitti. Metsien siirtäminen yhteismetsäksi estää ensiksikin metsien pirstoutumisen pieniksi yksiköiksi, joiden hoito ei sitten enää kiinnosta. Tietysti toinen suuri etu on se, että päätöksenteko ei lukkiinnu vaikka joku osakas olisi kuinka oikeustoimikyvytön tai yhteistyöhaluton. Suuremmasta porukasta on myös helpompi löytää sellainen, joka ottaa asioiden hoidon harrastuksena. Voihan sen tietysti ulkoistaakin.

    Metsäkupsa 30.1.2016 at 11:42

    Ei lainsäädäntöä tarvita,aika hoitaa tarvittaessa.Monta tuntemaani metsänomistajaa ,joukossa jopa omasta mielestään korvaamattomiakin kellokkaita lepää nyt maanpovessa.Maat ovat jääneet perittäviksi,vaikei jotkut vanhaksi eläneet eivät eläessään nuoremmille halunneet eläessään niistä luopua.

    Satavuotiaita metsänomistajia ei taida montakaan löytyä,mutta perikuntia saattaa olla kyseisen virstanpylvään ylittäneinä enemmän.

    jees h-valta 30.1.2016 at 16:26

    Ainakaan omaltakaan kohdaltani ei nuorempi eli poika voisi enempää hakkuuttaa tai muutenkaan metsästä ottaa rahaa irti nykyistä enempää. Joka vuosi tehdään kauppaa ja aikalailla maksimaalisesti tilan puuston kasvupotentiaaliin nähden. Joku voisi sanoa että liikaakin. Lisää hehtaareja pitää sitten jo hommata ja siihen nuorten rahankäyttötottumukset eivät anna mahdollisuuksia. Hyvä kun tiliväli jollain tapaa pärjätään.

    harrastelija 30.1.2016 at 18:53

    Jos ajatellaan metsää sijoituskohteena, niin kuinka helppoa on yhteismetsän osuutta saada kaupaksi?

    Timppa 30.1.2016 at 19:30

    Eihän metsää myydä vaan ostetaan.

    Gla 31.1.2016 at 05:32

    Minunkaan mielestä ei pidä asettaa mitään mielivaltaisesti valittuun numeroon perustuvaa rajaa sille, kuka saa toimia puuntuottajana. Näin ei toimita muussakaan yritystoiminnassa. Tunnen useamman tervaskannon, joka pyörittää menestyksekkäästi firmaansa, vaikka kollegat ovat olleet eläkkeellä pian 10 vuotta. Oma isänikin on vastaava esimerkki metsäpuolelta, toki huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Yli 80-vuotiaanakin ote metsien hoitoon on säilynyt.

    Metsäalan ongelma ei siis ole ikä, vaan passiivisuus iästä riippumatta. Siihen olisi tarpeen etsiä lääkkeitä. Johan meillä osa porukasta tuudittautuu siihen uskoon, että metsien kasvu on hyvällä mallilla, kun hakkuissa poistuma on kasvua selvästi pienempää. Todellisuudessa lukujen takana on valtava määrä hoitorästejä, joiden seurauksena kuutiomääräinen kasvu on hurjaa, mutta arvokasvu varsin vaatimatonta. Tällaisten kuvioiden kunnostaminen ei edusta tavoitteellista metsätaloutta, vaan tulipalon sammuttamista. Toki tässä tilanteessa varsin tarpeellista toimintaa sekin.

    Rane 31.1.2016 at 09:22

    Tässä on hyvä pitää mielessä että kyse ei ole ainoastaan puun saatavuudesta vaan siitä millä hinnalla puuta saadaan.Tämähän on metsäteollisuuden huoli,puuta kyllä irtoaa kun hinta on oikea.
    Jos ja kun valtio puuttuu pakkokeinoin puukauppaan niin on oltava oikea puupula.
    Eli ensin on koetettava helpompia konsteja kuten
    -Ostetaan kaikki tarjotut leimikot.
    -Ostomiehet ryhtyy vastaamaan puheluihin ja muihin yhteydenottoihin.
    -Tehdään tarjouksia
    -Yhteydenottoja metsänomistajiin.
    -Ei huononneta mitta-ja laatuvaatimuksia.
    -Hintoja ei alenneta
    -Aivan äärimmäisessä hädässä voi nostaa hintoja eurolla tai parilla.

    A.Jalkanen 31.1.2016 at 11:30

    Ei pakolla. Hyvät kannustimet riittävät. Esimerkiksi se jo mietinnässä oleva ehdotus, että metsää nuoremmille lahjoitettaessa metsän saaja voisi vähentää maksamansa lahjaveron puun myyntitulojen veroista. Samaa voisi harkita perintöverolle: joskus tilanne muuttuu niin äkkiä ettei sukupolvenvaihdosta ehditä tehdä.

    Lisäksi metsävähennyksen voisi nostaa 100 prosenttiin. Tämä vauhdittaa metsärakenteen paranemista eli vähentää pirstaloitumista. Iso tilakoko ja institutionaaliset sijoittajat johtavat suuriin kuvio- ja leimikkokokoihin, mitkä alentavat yksikkökustannuksia.

Viewing 10 replies - 11 through 20 (of 131 total)
1 2 3 … 12 13 14