Kertokaa teoreettisesti, paljonko energia -ja kuitupuuta saataisiin nuoren metsän kunnostusrästeistä, noin 800 000 hehtaaria. Tämä siis, että oletettaisiin, että korjuukustannuksia ei katsota, vain se määrä mikä irtoaa motteina?
Lisäksi matkustin koronan hellittäessä junalla ja bussilla sinne tänne. Kaikenmaailman jouto / puisto ym mailla koivua kyllä on mutta korjuunökköset varmaan pieniä. Silti puuta on mutta kenen mailla ja miten helposti se olisi korjattavissa?
Kun ei se Susanna Koskenkaan risusavotta homma edennyt, jotta työttömiä kyllä olisi tekemään, vastassa on vain työn oppiminen, työsuojelu ja rehellinen palkka-ansainta sekä muita asioita, ettei se vallan riistoa olisi.
Ette te niitä ukrainalaispakolaisiakaan tai ketään muutakaan voi loputtomasti riistää puhdentöiden nimissä.
VAI: Meneekö maailmankirjat vielä niin nurin, että jokaisen suomalaisen on tartuttava vapaaehtoisesti talikkoon, sahaan ja kirveeseen, että taataisiin omavaraisuus ja edes joku ruokatuotanto?
Inflaatiokorjatut kantohinnat (esim. 2010-luvun alun tasolta) olisi tukille n. 75-80 €, kuk 24 €, parru 37 € . Maailmanmarkkinahinnoista kuitenkin osin vielä melko kaukana nuokin hinnat.
Välillä tuntuu että on tässä moni muukin jäänyt inflaatiotarkistuksia vaille eikä pelkästään puunmyyjät. Taitaa olla kaikki alkutuotteen myyjät samassa veneessä.
Erilaisia bonuksia ja lisiä maksavat lähes kaikki ostofirmat. Jokainen puukauppa on aina yksilöllinen ja neuvottelujen tulos. Latvusmassa ja kannot ovat nyt arvossaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.