Vihreiden metsäpolitiikka

Metsiä voisi hyvin verrata ihmisiin, koska molempien eliniät ovat lähellä toisiaan, ja molempien kasvun ja kehityksen hitaus ovat vertailukelpoisia.

Sanotaan, että vanhat metsät, joissa on elävien puiden lisäksi myös kuolevia ja kuolleita puita, olisivat kaikkein monimuotoisimpia. Jos sama ajatus siirretään ihmisten puolelle, vain vanhusten palvelutalojen asukkaat, terminaalihoidossa olevat kuolevat ja ruumishuoneilla makaavat vainajat edustaisivat suurinta ihmiskunnan monimuotoisuutta.

Eikö syntyvät ja kasvavat lapset, nuoret, ja työikäiset aikuiset kuulukkaan elämän monimuotoisuuteen?

Myönnän, että joskus minulla on vaikeuksia tunnistaa tätä maata samaksi isänmaakseni, mihin synnyin yli 60 vuotta sitten.

Samoja ajatuksia ,kuin ”Visakallolla”. Normaali työaika on jo takana , mutta jatketaan vielä ,kun peukalo heiluu ja tsaarin aikaan syntynyt äiti vielä kurvailee pyörätuolilla palvelutalossa.

Ihmettelen siis minäkin ehtoopuolen metsien suosimista ja ylistystä siitä ,että siellä monimuotoisuus kukoistaa . Kalman katkua sieltä vain löytyy ja vain niukasti elinvoimaa. Taimikoissa ja nuorissa metsissä on eloa ja turvaa tulevaisuutta varten .

Anelille vastaan, että olen kyllä tuosta samaa mieltä, mutta minun on joskus lähes mahdotonta ymmärtää joitakin tämän päivän asioita ja mielipiteitä. Tuntuu, kuin olisin niiden osalta muuttunut vieraaksi omassa maassani. Lähipiirissäni on ihmisiä tohtoreista Kelan mannekiineihin, ja kaikkia siltä väliltä. Samoin töissäni olen saanut olla tekemisissä tuhansien erilaisten ihmisten kanssa. Hekin ovat hyvin monesti sanoneet, että yhteiskunnassa on esillä, ja siellä ajetaan sellaisia asioita, jotka eivät ole lähtöisin suomalaisesta ajattelusta.

Vihreiden politiikka on täysin epärealistista. Suomessa on jouduttu metsiä hakkaamaan aivan pakosta kun nälkä ja vilu ovat olleet vieraana. Jos joku haluaa metsiään suojella tehköön sen omilla rahoillaan tai myyköön vaikka Linkolan säätiölle, se ostaa metsiä oikealla rahalla suojeltavaksi. Muuten Suomessa on metsiä ja soita suojelussa jo paljon liikaa. Kun ajelee autolla etelästä päin Ouluun siinä on Limingassa tuhansien hehtaarien suoalue ihan tiestä alkaa, koskaan ei ole ketään näkynyt siellä liikkumassa. Luulisi tuollaisen alueen vetävän vihreitä kuin liimapaperin kärpäsiä.

Minusta ihmisiä ja metsiä on turha verrata, koska ovat eri asioita. Mutta jos verrataan, pitää mennä syvemmälle kuin katsoa jotain vahakabinettia päältä päin.

Monimuotoisuus voidaan määritellä monella tavalla. On elinympäristöä, lajistoa, yksilöitä, perintötekijöitä yms. tekijöitä. Sitten tietyt lajit vaativat tietynlaista elinympäristöä ja jonkun mielestä monimuotoinen mosaiikki ei tällöin välttämättä tarjoa elinkelpoisuutta. Helppona esimerkkinä vaikka kuukkeli. Toisaalta vanhoja metsiä on turha nähdä yksipuolisina, pimeinä kuusikoina. Sellaisia ovat vain rästeistä kärsivät talousmetsät. Luonnossa tilaa ja valoa kyllä syntyy, samoin erirakenteisuutta yms. monimuotoisuutta tarjoavia piirteitä.

Vanhojen, mutta elinvoimaisten ihmisten monimuotoisuus ilmenee korvien välissä olevana ymmärryksen määränä. Elämänkokemus on tartuttanut sinne viisautta, jota ei teinillä ole. Koska palstalaisten keski-ikä lienee vähintään sama kuin metsänomistajienkin, tätä tuskin haluatte kiistää. Toisaalta vanhainkoti on aika keinotekoinen ympäristö, koska luonnostakaan ei tasarakenteista pystyyn lahoavaa metsää löydy. Ja koska metsässä on kaatuneita puita, vertailuun ihmisten kanssa pitää ottaa mukaan hautausmaat.

Viimeistään nyt huomataan tämän asetelman mielettömyys.