Vihreiden metsäpolitiikka

Jos vielä lahopuusta.  Sen määrästä ollaan huolissaan.  Sehän on puulaji, joka sikiää itsestään.  Meidän maille oli tehty vuonna 1916 yli tilan ulottuva halkopuiden kauppa.  Sopimuksen mukaan hakattiin mm kuivat puut.

Nyt 100 vuotta myöhemmin meidän metsissä on  satoja ellei yli 1000 lahopuuta.  Mistä ihmeestä ne ovat ilmaantuneet.  Ja miten ne parantavat metsäluontoa.  Jätkänkynttilöitä niistä kyllä.

Metsiin viime talvena syntyneitä eurokantoja ja niiden latvoja taitaa jäädä korjaamatta niin paljon ettei monimuotoisuus ainakaan lahopuun määrään kaadu.

Selvennykseksi Puunhalaajalle.  Olen lukenut mm maanmittarien kuvauksen 1800-luvun alun syntymäpaikastani Muuramesta.  Kuvauksen mukaan metsät olivat melkein totaalisesti hävitetty.  Niin ne olivat hävitetty myös laajalti koko Suomesta

Lähden vähän kauempaa. Tässä on luettelo ylä-satakunnan eränkävijätalollisista http://www.kankaanpaa.fi/kyronkankaantie/kulkijoita.htm Noi on vähiin päihin kaikki mun esi-isiä. Tyypeillä oli eräsijat hyvinkin kaukana, väestöä oli vähän ja metsää vähän hitosti pyytää riistaa. Näin siis 1500 – 1600 -luvuilla. 1700 ja erityisesti 1800 luvuilla väestö lisääntyi ja työntyi laajemmalle. Kiistaton fakta, jonka näkee valokuvista otsallaankin, on puun suuri kulutus. Maisema oli paljon avarampaa asutuksen lähellä, puut käytettiin vähiin päihin. Finnassa on valokuvia 1930 -luvulta mun esi-vanhempien taloista, maisemat ovat tuolloinkin vielä paljon avarampia.

Kiistaton fakta ovat myös 1800 -luvulla esitetyt lukuisat huolestuneet lausunnot metsien häviämisestä. Anneli viittasi tähän juttuun: https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6262.pdf Tilanne oli niin paha, että maailman kaikista paikoista Kurussa oli puupula. Keskustelussa joku esitti huomion, että on vähän tulkinnanvaraista mitä hävityksellä tarkoitetaan. Jos tosiaan oltiin huolissaan 250 vuotta vanhojen oksattomien honkien määrästä, niin sellaiset yksilöt on varmasti haalittu kasaan vähän kauempaakin.  Tiedetään myös se, että kaskikulttuurialueilla metsiä kaskettiin paljon, ja pohjanmaalla niitä katosi peltojen ja tervanpolton myötä.

Toisaalta meillä sitten ties kuinka paljon silminnäkijäkuvauksia ja kertomuksia laajoista erämaista. Miten meillä on voinut olla samaan aikaan laajat erämaat ja tuhotut metsät? Ymmärtääkseni selitys on kahtalainen: ”Tuhottu metsä” on voinut ollut sellainen, josta on haettu mastopuita ja muita hyvin järeitä puita. Se on silti pysynyt laajalti peitteisenä ja tarjonnut monille metsäluonnon lajeille paremmat olosuhteet kuin nykyään, jolloin metsissä toki on enemmän puita. Toisekseen tämä ristiriita selittyy ihmisten määrällä ja kehitysmäärällä. Metsää pistettiin matalaksi sieltä missä sitä järkevästi voitiin hyödyntää. Kun ei ollut metsäautoteitä ja teknologiaa, syrjemmällä jäi väkisin laajojakin alueita, joita ei voinut tehokkaasti hyödyntää. Näiden erämaiden vähittäisestä tuhoutumisesta 1900 löytyy paljon erilaisia silminnäkijäkuvauksia.

Edelläesittämäni on ihan omaa tuumailua, en voi väittää faktaksi. Tuo kirjoittamani selitys minusta kuitenkin näppärästi tekisi ymmärrettäväksi ristiriitaiset historialliset kertomukset. Siihen täällä esitettyyn näkemykseen, että Suomen metsistä oli joskus 1800 -luvun vaihteessa lahopuut loppunut kun kylän mummot kelkkoi ne kaikki polttopuiksi, en pysty uskomaan. Kyllä ei A.E Järvinen kirjoittanut koskaan, että jäi rakovalkeat polttamatta ja nokipannukahvit keittämättä, koska mummo vei puut nedän edestä!

”Säkyvää kirkkautta” on häikäissyt puunhalaajaa.A.E.Järvisen rakovalkeat poltettiinLapissa.,ei siis aivan Ylä-Satakunnassa.Onneksesi totesit ,että pohdintasi ei täytä tieteellisen dokumentin vaateita.Vaikkakin Suomi on täynnä tyhmiä väitöskirjoja

Jos AEJärvisen kirjoja jostakin saa käsiinsä,kannattaa lukea.Rauhoittavaa kerrontaa lahofriikeille

”Kyse on paljon muustakin kuin metsän kasvusta.”

Siis mistä muusta?  Minusta hyvä metsänkasvu ilmoittaa, että siellä on kaikki hyvin.  Kuollut puu taas kertoo, että siellä on joku tuholainen…. Tässä lahopuuasiassa on mielestäni kyse uskonnosta ilman mitään tieteellistä pohjaa.

En osaa arvioida kuolleen puun merkitystä metsänkasvulle, Annelilla edellä oli jotain osviittaa. Minusta kyse on ennenkaikkea tästä: Osa lajeista on erikoistunut elämään metsäpaloaukioilla, osa metsäniityllä, osa viihtyy leppäpusikossa ja osaa taas on erikoistunut elämään sellaisessa vanhassa mätänevässä metsässä, missä aukkopaikoissa suppilovahverot nousevat sammaleesta ja vanhoja puita makoilee maassa pitkällään. Näen tämän luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen itseisarvoksi. En tiedä pystyykö kukaan tiedemies koskaan kalkuloimaan jokaiselle koppakuoriaiselle rahallista arvoa, osoittamaan toteen, että kun tämän koppiksen kotimetsä säästyy niin talous kasvaa niin ja niin paljon. Tuskinpa vaan pystyy.