Vihreiden metsäpolitiikka

Gla:lle vastaan, että aivan varmasti otan vastuun sanoistani. Jokainen meistä on lähes päivittäin erilaisen hybridivaikuttamisen kohteena. Lähes jokainen, kuten minäkin, myös sortuu jossain vaiheessa hyödyllisenä idioottina hyväksikäytettäväksi. Tärkeintä on yrittää tiedostaa tämä, ja koettaa jatkuvasta tietovirrasta tunnistaa ne asiat, joihin ei kannata lähteä mukaan. Tässäkin tapauksessa pätee vanha sääntö, että omista virheistä oppii parhaiten. Tottakai joukossamme on myös virheettömiäkin ihmisiä.

Näiden kymmenen vuoden aikana, mitä olen palstalla kirjoitellut, onnistumisen tunne tulee, kun joku tai jotkut vetää herneen nenäänsä. Silloin tietää, että juttu on ainakin jollain tavoin koskettanut. Tarkoitukseni ei ole loukata eikä miellyttää ketään, vaan saada aikaan keskusteluja ja pohdintoja erilaisista asioista. Kyllä metsäalalla on vähintään yhtä tärkeää kuin muuallakin seurata aikaa, eikä tarttua liika vanhoihin totuuksiin ja hokemiin. Totuuskin kun tahtoo ajan myötä muuttua.

”Kannot, järeät puut ja lahopuu on tärkeimmät metsän monimuotoisuuden säilyttämisessä ja ilmaston suojelun kokonaisuuden kannalta”.   Biotalouden uskottavuutta epäillään – saahan sitä epäilläkin – samoin saa hyvällä syyllä epäillä ko. artikkelin tietojen todenperäisyyttä.

Kantoja ei kannatakaan kerätä  ; kerättäneekö enää Suomessa missään , luultavasti ei.   Järeiden puiden suojelu säästöpuina toimii myös talousmetsissä hyvin (varsinkin tärkeimmän monimuotoisuus puulajin eli haapojen osalta).   Muuten järeän rakennuspuun ilmastovaikutus on positiivinen kun enemmän päästöjä aiheuttavaa sementtiä korvautuu ja lisäksi rakennussahatavarassa hiili säilyy pitkään.    Keskimäärin lahopuun määrä on lisääntynyt talousmetsissä, ei vähentynyt.

Tarkoitin Gla juuri sitä mitä kirjoitinkin. Tuon sadan vuoden aikana asutuilla seuduilla metsät puhdistettiin täysin lahopuusta, koska joka töllissä asuttiin ja lähes kaikki rakennukset lämmitettiin puulla. Jokainen meistä varttuuneemmista varmasti muistaa tämän omalta kohdaltaankin. Meiltäkin halot myytiin parin sadan kilometrin päähän Helsinkiin ja itselle kerättiin kuivaset ja muu roju polttopuiksi. Samoin tehtiin naapureissa. Metsät olivat kyllä yhtä hyvinvoivia kuin nytkin. En tiedä, kuinka monta lajia silloin tapetttiin sillä touhulla sukupuuttoon, mutta jos näin kävi, niin ei niitä nyt suurellakaan lahopuun lisäämisellä henkiin herätetä.

VMI-tietojen mukaan nyt kuitenkin ollaan suunnilleen samalla tasolla kuin 30-luvulla eli mistään reilun sadan vuoden mittaisesta lahopuutonta jaksoa ei ole ollut. Toisaalta tuossa mukana vain polttopuuksi kelpaava aines, kattavampaa tilastoa lahopuun määrästä ei kovin pitkältä ajanjaksolta ole.

Kuolleet ei lahopuissa herää henkiin, mutta uhanalaisten lajien elämä helpottuu.