Vihreiden metsäpolitiikka

En nyt ihan usko, että sama paikka on 30 vuoden välein palanut. Lisäksi pitää muistaa, että tulihan ei välttämättä tee aukkoa läheskään aina, vaan lähinnä alustan raivauksen.

Kävin tänään allekirjoittamassa sen kansalaisaloitteen. Näyttää menevän parissa päivässä 50000 rikki. Nyt väittävät olevan 49555 kannattajaa. Tuskin ehtii koskaan käsittelystä ulos asti, mutta keskustelua tulee varmasti.

Metsäala on meidän ikioma katolinen kirkko. Koska meillä ei ole kirkon muodossa tuota konservatiivista ja vanhoillista laitosta, jolla on voimaa ja valtaa, niin meilläpä on metsäteollisuus ja metsäalan vanhat jäärät!

Metsätalouden ja luonnonsuojelun välisessä vuoropuhelussa on aina toistunut sama kaava. Vanhoillisuus vs. uusi tieto. Historiaa on hyvä tuntea.

Syklin ensimmäisessä vaiheessa kaava noudattaa seuraavaa:

– Havaittu ympäristöongelma kiistetään

– Vahinkoja vähätellään

– Haukutaan vastapuoli piiperöiksi

– Kiistetään paskapuheena kaikki

Aika kuluu, pyörät pyörii ja karavaani kulkee. Seuraavassa vaiheessa luonnolle aiheutetut haitat ovat jo todennettavissa. Tiedetään mistä johtuu, missä syyt ja mitä pitäisi tehdä. Kaava kuitenkin mennyt aina näin;

– Kiistetään edelleen kaikki. Pelataan aikaa

– Metsäala muuttaa hitaasti toimintatapojaan

Nyt jälkeenpäin katsottuna näitä metsätalouden ja luontoväen taisteluja

Niin mm.

– nykyinen Urho Kekkosen kansallispuisto olisi hakattu aukoksi ilman kansalaisaktivismia

– Ruunaan retkeilyalue olisi aukkona

– Nuuksio oli tarkoitus hakata

Jälkeenpäin kuulostaa älyttömältä mitä meinannut tapahtua. Nykyään ei voisi puhuakaan vastaavista metsätalouden toimenpiteistä, mitä tehty aikoinaan. mm. seuraavista on väännetty ja vengattu, ennen kuin metsäala taipunut

– Metsä- ja soidenojituksen aikakausi

– Vesakkomyrkyt

– hakkuualojen pienentäminen, säästöpuut, maisemapuut, lahopuut

– käsittelemättömät, raivaamattomat alueet

– Maanmuokkauksen muutuminen ja vesiensuojelun huomioiminen

– Metsien muiden käyttömuotojen huomioiminen

– Metsälajiston huomioiminen

Huomioitavaa, että joka ikisessä näistä esimerkissä on käyty mainitsemani kaavan mukainen taistelu ja aikaa on kulunut, ennen kuin tavat muuttuvat

Kansalaisaktivismilla on merkitystä. Missä tilassa oltaisiin ilman näitä ”piiperöitä”?

Tiistai-ilta meni Ylen osalta 1960-70-lukujen Reporadion kaikuja tapaillen. Punaväri  oli vain sudittu vihrällä lateksilla peittoon. Ensin oli äänessä Greenpeacen Satu Harkki ja heti perään Vihreiden Ville Niinistö. Kuinka ollakaan, suomalainen metsänhoitohan se syyllinen on kaikkeen tähän ilmastokurjuuteen!

Iso laiva kääntyy hitaasti. Metsäteollisuuden merkitys on ollut mm. Suomen itsenäisyydelle merkittävä. Sodan jälkeinen kansalaisaktivismi oli pitkälti sosialistista propakantaa. Sodan käyneet ihmiset pelkäsivät aivan oikeellisesti maan miehitystä. Lieko jylisti mahtipontisesti; ” Suomen tie on Tsekkoslovakian tie!”

Metsänhoidossa on saatu loistavia tuloksia, metsän kasvu on suurinta meidän itsenäisyyden aikana. Tilanne on hyvä luontoaktiiveita huolimatta – vai heidän vuokseen? Siinäpä pohtimista?

Kekkosen luonnonpuistossa en ole käynyt nauttimassa, Ruunaan koskissa en ole melonut enkä susia pongannut ja Nuuksiosta olen vain lukenut jotain. Suurin osa näidenkin alieiden nauttivia on luontoihmisiä, ei siellä tavallinen tallaaja juurikaan kulje. Nytkin jo kauan Itä-Lapissa on hakkuiden 0-raja, joten kyllä siellä koskematonta luontoa löytyy muualtakin kuin suojelualueilta.

Katsoin myös eilistä a-studiota. Selvensi kummasti Vihreiden metsäuskontoa, jota en kutsuisi metsäpolitiikaksi, koska politiikan pitää edes siteeksi tosiasioihin.

Villen mukaan nykyinen jaksollinen metsänkasvatus pitäisi korvata jatkuvalla, koska se sitoo enemmän hiiltä. Jaksollisella metsien puumäärä on tuplaantunut 50 vuodessa. Vaikea on uskoa, että jatkuvalla olisi päästy parempaan.

Tiilikainen toimi järkevästi eikä juuri korviaan lotkauttanut Villen räksytykselle. Toimittaja olisi voinut myös kysyä, mitä kuuluu Villen allekirjoittamalle surullisen kuuluisalle Durban-sopimukselle.