Vihreiden metsäpolitiikka

AJ: ”Ei metsänomistajille tule suurta eikä lopullista vahinkoa päätehakkuiden viivästyttämisestä jossain määrin, päin vastoin: tulevaisuudessa saadaan kasvun maksimoitumisen seurauksena hakata vielä enemmän. ”

Suomessa kinataan siitä, mikä menetelmä on luonnonmukaisempi kuin jokin toinen. Mielestäni tämä keskustelu on täysin turhaa, mutta kun vihreät sellaista keskustelua kaipaa, toivon heidän alkavan markkinoida menetelmän nimestä riippumatta kaikkein luonnonmukaisinta kasvatustapaa rehevillä mailla eli kaksijaksoista kasvatusta. Ensin koivikko (vaikka sitten luontaisesti siemenpuuston avulla) ja sen alle kasvatetaan kuusikko. Kukaan tuskin voi moittia sen tuottamaa maisemaa. Lisäksi metsässä on erirakenteisuutta ja mukana on monimuotoisuuden kannalta tärkein komponentti eli sekametsä. Luontaisuus tulee siitä, että noinhan puusto luonnossakin kasvaa, pioneerit edellä ja muut perässä. Tuloksena on terve maaperä, jossa mikrobit voi hyvin. Kaiken huippuna kiertoaika piteenee, kun koivikon jälkeen voi kasvattaa vielä pitkään kuusia.

Arvaat varmaan, mitä tämän mahdollisuuden käyttöönotto edellyttää nykytilaan verrattuna. Saisiko siihen ilmastoperusteisena apuja luontoväeltä? Mielestäni eri osapuolten pitäisi löytää yhteisiä intressejä ja niitä hyödyntäen saavuttaa kehitystä sen sijaan, että ollaan jotain eri mieltä ja keskitytään niistä riitelyyn.

Kaksijaksoisen (hies)koivu/kuusi metsän kasvatusta on tutkinut ainakin Erkki Verkasalo Metlan aikoina.   Parempi sekametsärakenne niissä on kuin jos tehdään pitkään jatkuvankasvatuksen opeilla ja päädytään lopulta siihen todennäköisimpään eli pelkkään kuusikkoon. Jos tyvilahoa on olemassa tilanne on silloin vielä huonompi.

Mutta muuten samaa mieltä, että kannattaa pyrkiä löytämään yhdistäviä tekijöitä eikä keskittyä riitelyyn. Muutama asia jk:ssa tosin perustuu selvästi vain sen mainosarvoon eikä tutkittuun tietoon, joten vastakkainasettelua voi olla joskus vaikea välttää.

Miksi jatkuvapeitteinen kasvatus ei voisi perustua ihan rehellisesti toimivaan keinolliseen uudistukseen, jolla varmistetaan puuston syntyminen aukkopaikkoihin ja pienaukkoihin? – Siksi, että silloin menetelmän suuri hyöty, eli RAHAN tuleminen on vähäisempää. Yksi mansikka on silloin pois kakusta ja voikin olla vaikeampi kaupata menetelmään tietämättömille ihmisille ”luomuna”.

Ja tuo keinollinen uudistaminen kunnollisilla pottitaimilla muokkaamattomaan onnistuu, kun hakkuun yhteydessä kerätään havut energiaksi, jolloin tukkimiehentäin ja ravinteiden rehevöittävä vaikutus jää pois.

Miksi muuten ei puhuta siitä, että maapohjalla pitää edelleen uuden metsälainkin mukaan olla riittävästi kasvatuskelpoisia runkoja? Täyttääkö 200 kpl/ha kuiturunkoa sen määritelmän. Vai annetaanko armoa, jotta menetelmän kannattajille ei tulisi paha mieli ja sädekehä ei himmenisi…

Tuttava näytti toissapäivänä yhden suljetun facebookryhmän kuvia, kun oli tehty ”peitteinen hakkuu” isännän ohjeiden mukaan. Kaikki väh tukin kokoiset rungot oli poistettu, jätetty kuitukokoiset kuuset, hieskoivut ja pihlajat kasvamaan. Hakatut kohdat vahvan oksamassan peittämiä, pahimmillaan metrin vahvuudelta. Jäävissä kuusissa tyvien kaarnaa rikkoutunut, kun runkoja oli jouduttu vetämään pois tiheiköistä. Olipahan hurjan näköistä ja esimerkki siitä, että menetelmässä on melkoisen paljon kehitettävää.

Tuota ”kuusessa ollaan” fasetilannetta ei todellakaan tarvitse asiaa ymmärtävän mielikuvituksissa pitkään pyöritellä! Mutta entä utopiaan uskova myöhäisherännäinen?

Köysiratojen ja koptereiden maailmassa olisi kaikki se mahdollista.

Kasvuko maksimoituu kun kierto-aikoja pidennetään? Silloin ainakin alkanee joillekin virran syöttö laskukoneelle…