Timppa, minusta on aivan mahdollista, että sinun omistamat metsät ovat nyt monimuotoisempia kuin ennen. Sen uskominen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tilanne laajemmassa tarkastelussa olisi päinvastainen. Minä olen omistanut pienen tilukseni vajaat viisi vuotta ja se on jo nyt monimuotoisempi kuin aloittaessani projektin.

Mitä tulee tuohon kaskikulttuuriin, niin siitä on täällä väännetty monessa ketjussa. Olen koettanut todistella näkemystäni, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä? Lukemani perusteella asia meni näin, reippaasti yksinkertaistaen ja tiivistäen: Intensiivisen kaskikulttuurin alueella asutuksen lähimaat olivat liki paljaita. Kauempana oli lehtipuuvaltainen vyöhyke, jota säännöllisesti hakattiin. Kuusia ja honkia humisevia erämaita oli sitten kauempana asutuksesta. Näitä syrjäseutujen metsiä oli olemassa, sillä ihmisiä oli vähemmän eikä ollut mahdollisuuksia harjoittaa nykyisen mallista tehokasta toimintaa, puuttui koneet ja metsäautotiet.

Eli metsien käyttö oli paikka paikoin nykyistä tehokkaampaa, so. puita oli vähemmän. Hakamaat, kedot ja laitumet suorastaan pursuivat monimuotoisuutta. Samaan aikaan perinteinen metsälajisto säilyi syrjemmässä. Nykytilanteessa metsiä ja puita on enemmän, mutta ne ovat kokonaisuutena vähemmän monimuotoisia. On vähentynyt sellaiset lajit jotka hyötyivät näistä avonaisista alueista ja toisaalta monet metsien lajit myös.

Metsätalous ei luonnollisesti ole vastuussa kuin osasta monimuotoisuuden heikkenemisestä. Ei se ole metsänomistajan vika että ei ole enää lehmiä laitumella, ei ole kukkaniittyjä jne jne.

Ennen kaikki oli paremmin. Vaikka metsät kylien läheltä oli hakattu polttopuiksi ja tervanpoltto oli vienyt loputkin, mitään suojelualueita ei ollut kuin sydänmailla valtion metsissä, jotka nekin hakattiin sotakorvauksiin. Kasvuun nähden metsiä on aiemmin hakattu paljon enemmän kuin nykyisin.

Monimuotoisuus on lisääntynyt kun rämeet on ojitettu ja ovat alkaneet kasvaa puuta kuten kangasmaat. Nykyisin metsäteiden varsilla on kissankelloja enemmän kuin koskaan on ollut pelloilla ja kissankäpälia ja myös hämähäkkejä ja niiden verkkoja on joka paikassa.

Kyllä noita hakkuuaukkoja on nykyisin paljon enemmän kuin jotain hakamaita konsanaan. Siellä ne horsmat ja heinikot rehottaa. Ei vain näy niitä vihreitä koskaan käyskentelemässä ja ihailemassa metsiä. Siellä liikutaan nykyisin autoilla. Minulle on ihan  sama mitä kasvilajeja metsässä on, ei pahemmin tule katseltua, jos marjoja ja sieniä löytyy se riittää. Lisäksi rahanarvoista puustoa kasvamassa, jonka myyntituloilla voi lähteä katselemaan luonnon monimuotoisuutta Kanarialle. Siellä ei muuten metsissä ole mitään alikasvustoa ei varvun varpua, mikä ne on sieltä vuoristosta hävittänyt.

Kyllä noita hakkuuaukkoja on nykyisin paljon enemmän kuin jotain hakamaita konsanaan. Siellä ne horsmat ja heinikot rehottaa… Minulle on ihan  sama mitä kasvilajeja metsässä on, ei pahemmin tule katseltua, jos marjoja ja sieniä löytyy se riittää. Lisäksi rahanarvoista puustoa kasvamassa, jonka myyntituloilla voi lähteä katselemaan luonnon monimuotoisuutta Kanarialle.

Tässä kuvauksessa tiivistyy hienosti tietynlainen näkemys ympäristöstä. Motolla metsä aukoksi ja sitten lentäen kanarialle, siellä kelpaa rannalla myhäillä ja miettiä, miten monimuotoinen horsmikko itsellä kasvaakaan. Toisin kuin täällä, missä ei ole kuin hiekkarantaa.

Eipä siinä, kukin tyylillään.

Pariin kertaan on kerrottu, että uusi uhanalaisuusluokitus on valmisteilla ja luvattu, että siitä selviää monimuotoisuuden aste eli mikä se nyt on. Luultavasti luokitus tehdään kuten ennenkin eli kysytään  muutamalta asiaan vihkiytyneeltä muutamien yrttien tilannetta.

Kyselyn tulos tietenkin kertoo jotain uhanalaisten tilanteesta koska yleensä nämä ”vihkiytyneet” tietävät entiset kasvupaikat ja hyvässä lykyssä myös uusia. Monimuotoisuudesta tulos ei kerro yhtään mitään.

On myös todettu, että monimuotoisuuden suhteen tulos on etukäteen selvä eli huonontunut on ja tulos on edelleen mielipide ei tutkimustulos.

Olisikohan syytä hieman miettiä kertooko harvinaisten – anteeksi uhanalaisten – kasvien tilanne todella jotain monimuotoisuudesta.

Muutimme aikoinaan uuteen lähiöön. Ikkunasta näkyi muinoinen tyhjentynyt asuntotontti. Villiintyneen syreenipensaikon reunoilla kasvoi valkovuokkoja ja muutama sinivuokkokin. Sinivuokkoja ja niiden punaista variaatiota oli noin kilometrin päässä peltoheiton ja vanhan metsän rajalla.

Lyhyessä ajassa vuokot katosivat ikkunan alta. Pikkukätöset kantoivat ne kotiin maljakkoon. Kasvien sukupuolielimethän ovatten niin nättejä pöydällä. Jäljelle jäivät voikukat ja juolavehnät. Kakrut kasvoivat, ja kas valkovuokot palasivat. Siihen meni n. 20 vuotta.

Punaisia sinivuokkoja kantoivat jotkut asukkaat pihan istutuksille. Jonkun aikaa pysyivät hengissä ja voi niitä muutama olla siellä vieläkin. Keräsi muutama mummeli kyllä muitakin kasveja piha-alueelle autioituneiden  tonttien alueilta.

Tolopainen tuolla epäilee, että ”Kyllä noita hakkuuaukkoja on nykyisin paljon enemmän kuin jotain hakamaita konsanaan.”

Puolestani epäilen, että hakamaita oli ennen enemmän kuin hakkuuaukkoja konsanaan.