Vihreät ei alunperin olleet mikään puolue. Nyt heidän paikkansa on epäselvä perinteisellä puoluekartalla. Vihreiden keppihevonen on luonnosuojelu, jonka nimissä voidaan sitten esittää kaikenlaista, mikä voi olla lainvastaista tai ei kestä kriittistä tarkastelua. Ilmeiseti puolueen sisällä kaikki kritiikki voidaan vaientaa luonnonsuojelun nimissä. Eli muistuttaa uskonlahkoa ellet ole puolellamme olet meitä vastaan.  Kouluista voidaan lintsata kun lähdetään suojelemaan luontoa eduskuntatalon portaille. Tarkoitus pyhittää keinot.

Lueskelin yhden pirkanmaalaisen vihreän ehdokkaankirjoitusta metsästä. Hän kirjoitti näin: Vuonna 2016 sekä 2017 tehtiin ennätykset kotimaan puun hakkuumäärissä. Huomionarvoista tässä on se, että tukkipuun hakkuumäärät eivät ole vuosien aikana kovinkaan paljon nousseet, vaan nousu tulee pääosin kuitupuun sekä hakkeen määristä. Eli käytännössä entistä enemmän meidän metsistämme keitetään selluksi ja myydään edullisesti eteenpäin. Tämä ei ole kannattavaa metsänomistajalle, ja metsäluonnolle se on aina katastrofi.

Kirjoitukseen sisältyy se ajatus, että jatkuvapeitteinen kasvatus olisi parempi malli myös taloudellisesti. Tämän ajatuksen moni muukin vihreä jakaa. Jäin pohtimaan seuraavaa.

Kuvitellaan, että Suomessa harjoitettaisiin talousmetsissä vain jatkuvaa kasvatusta. Kertyisikö tukkia enemmän vai vähemmän kuin nykyään, ja kuinka paljon korkeampi kantohinnan tulisi olla, jotta metsänomistaja saisi saman tulon kuin nykysysteemillä? Entä onko kukaan tutkinut sitä, että mihin mahdollisesti lisääntynyt tukkisaanto käytetään? Kuinka monta soitinrakentajaa tai huonekalupuuseppää tarvitaan lisää, jotta puuta saadaan jalostettua paremmin? Millaisella aikataululla tällainen uusi tukkia hyödyntävä teollisuuskapasiteetti voisi syntyä?

Timo Haapalan kolumnissa/Ilta-Sanomat (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006060283.html) pullahti silmiin vihreiden tavoite, jota en ole ennen tiennyt. Mielettömyydessään hipoo heitin metsätyperyyksiään, ellei ole peräti pahempi. Vaarallisempi ainakin on.

Haapalan mukaan ajavat vapaaehtoista maanpuolustusta. Eipä tuo tietenkään ole metsäasiaa, paitsi jos puhutaan korpisotureista. Osoitus kuitenkin täydellisestä nykyajan ja historian ymmärtämättömyydestä, joka näkyy myös heidän metsä/luontomielipiteissään.

Tuon Timo Haapalan kolumnin/Ilta-Sanomat (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006060283.html) jälkeen jäin tuumailemaan, että mikä se mahtaa oikein olla tuo vihreiden aatemaailma. Kovasti vaahtopäisesti sitä kyllä hyökätään suuntaan ja toiseen, mutta onko siinä jokin juoni kuten esim. sosialisteilla.

Väitän, että ei ole mitään juonta. Sekava kokoelma sieltä täältä napattuja ”hienoja” muodikkaita periaatteita ilman järjen käyttöä. Niitä sitten vouhkataan tilanteen mukaan. Kuten nyt eilen. YLE esitteli ihastuneena  ilmastoahdistusta potevien auttajalauman. Tuohon ei voinut muuta sanoa kuin ”jeskamandeera” ja ”herra hyvästi auttakoon”.

Viherpuolueen eliitillä on kyllä selkä juoni. Vallan kamareihin pitää päästä.

Vihreät luotiin taistolaisen sosialismin pohjalle.Monasti väläytetty että vihreät ovat N-liiton ase,jolla länsimaat pannaan polvilleen.

Viheruskonto on ilmeisen järkähtämätön.En usko,että siellä uskaltaa kukaan esittää mitään kriittistä suurten ilmasto-ja luontogurujen oppeihin.Tällaiset yhteisöt,jossa ei uskalleta käydä keskustelua, esittää kilpailevia mielipiteitä ovat mätiä sisältä.Perässäjuoksijoiden joukkio

Vihreät ovat yleensä ”rauhaarakastavia”,mitä nyt joskus nyrkki öisella nakkikipsalla heiluu.Asepalvelus ”ei”,kansalaispalkka ja tuet”ehdoton perusvaatimus ”,kintaat käteen ja töihin ”ei kiitos,olen taiteellinen luonne”