Keskustelut Harrastukset Villejä lupiineja

Tämä aihe sisältää 129 vastausta, 27 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Tolopainen 3 kuukautta, 4 viikkoa sitten.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 129)
  • Villejä lupiineja

    Lupiini on peräisin Pohjois-Amerikasta, ja se tuli Suomeen 1800-luvulla, siksi ympäristökeskus pitää sitä meillä edelleenkin vieraslajina.
    Tämä on taas johtanut siihen, että joitakin paikkakuntia terrorisoivat nyt kiilusilmäiset lupiinin vihaajat viikatteineen, vieden silmänilon ja tuoden tilalle hoitamattomat rojuheinikot ja pusikot.
    Minun mielestäni lupiini on erittäin kaunis ja hyödyllinenkin kasvi, joka kuuluu erottamattomasti suomalaiseen kesämaisemaan.

  • Visakallo Visakallo

    En tiedä, onko meillä lupiinia käytetty apuna metsänviljelyssä, eli tehty avohakkuu, hakkuutähteiden poisto, maanmuokkausmätästys, lupiinin kylvö ja puiden istutus.
    Lupiini sitoisi ilmasta typpeä ja siirtäisi sen maahan, ja pitäisi samalla vesaikon ja muun rojun kurissa.
    Lupiini ei haittaisi korkeammalle mättäisiin istutettuja puuntaimia.
    Lupiini parantaisi huomattavasti erityisesti karumpien maiden puunkasvukykyä.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Lupiiniviljelyksiä meikäläisellä pellossa,josta ensin mullat kuorittiin ja taimet sitten istutin.Nyt kolmasosa alasta lupiinikukkapeltoa,nopeasti muutamassa vuodessa valtasi itselleen kasvutilaa,mutta eiköhän kuuset aikanaan kurissa pitänee.Kyllä jättipalsamikin uudistusalalle asutuksen luonna tuppaa tunkea ja taimia sokaista,ei siinä kitkutalkoot paljoa auta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Meillä on kotimainenkin typensitojavaihtoehto taimikoihin: leppä.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Noissa vieraslajeissakin on harmittomia ja harmillisia, hyödyttömiä ja hyödyllisiä.
    Lupiinin laskisin sekä harmittomaksi että jopa hyödylliseksi. Kyllä minä ainakin mieluummin katselen lupiineja tienvarressa kuin joulavehnän nokkosen ja horsman yhdistelmää. Eiköhän ne nokkonen ja Juolavehnäkin ole vieraslajeja.

    Jotain jättibalsamia ja muita allergisoivia kasveja voi tietenkin vähän nyhtääkkin jos nyt joku haluaa.
    En vain näe mitään syytä pelkän vieraslajinimikkeen varjolla yrittää jotain kasvia hävittää. Kyllä hävittämis kampanjaan pitää olla jokin muukin syy.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Pinsiön vaari

    Nättejähän ne lupiinit on. Ja vieraslajiksi luokittelu ontuu aika lailla. Jääkauden jälkeen kaikki on tullut tänne jostain. Ja muutto on edelleen käynnissä.

    Mielestäni lupiinien ja muun tienvarsikasvullisuuden käyttö energiaksi pitäisi aloittaa heti. Nyt kasvien sitoma hiili ja vety palaa nopeasti ilmakehään tuottamatta muuta kuin niittokustannuksia. Ja tienvarret rikastuu typestä joka kasvattaa niitä kasveja. Katalysaattorit ja dieseleiden AdBlue (typpeä sekin) muuttaa kyllä typen oksidit nesteeksi ettei niitä tarvitse keuhkoihinsa kiskoa. Mutta syntyvä lannoitusvaikutus kannattaisi käyttää hyväksi vähentämään riippuvuutta tuontipolttoaineista.

    Ruokohelpi ei sitten ollutkaan hyvä energiakasvi. Ahdekaunokki ja hamppu ainakin antaisi hyviä satoja tien reunoissa. Korjuutekniikassa voitaisiin soveltaa niittosilppurin sovellutuksia. Kaasutusta ja polttoa ehkä briketöintiäkin voisi käyttää kasvimassan jatkokäsittelyssä. Menisi ne lupiinitkin ohessa hyötykäyttöön! Keksijöille ja soveltajille on mahdollisuuksia paljonkin. Alan ihmiset toimikaa!!

    Visakallo Visakallo

    ”Meillä on kotimainenkin typensitojavaihtoehto taimikoihin: leppä.”

    Leppä on toki hyvä sitomaan typpeä maaperään, mutta myös turhan hyvä kasvamaan pituutta.
    Toinen ongelma on se, ettei leppä tahdo kasvaa siellä missä olisi kaikkein eniten tarvetta, eli karummilla mailla.

    Gla Gla

    Matti Kärkkäinen jossain kirjassaan tai haastattelussa kertoi kokeilleensa lupiineja metsätaloudessa, mutta heikoin tuloksin. Tarkempia tietoja tuosta kokeesta ei minulla ole.

    En laske itseäni kiilisilmäiseksi lupiininvihaajaksi, mutta omassa vaikutusvallassani olevalta alueelta lupiinit saa lähtöpassit. Onhan se vielä hetken kaunis, mutta kukinnan päätyttyä tavattoman ruma ja herkkä leviämään.

    hemputtaja

    Nättihän se lupiini on ja hyvin joutaa maiseman koristeeksi siinä kuin horsmakin. Näyttää olevan jonkinlainen pioneerikasvi ja viihtyy paikoissa, joita on pengottu.

    Sehän on yleistynyt aikalailla ja taitaa juolavehnällekin pärjätä. Sitä kuitenkin ihmettelen, että enpä ole tuota metsässä tavannut. Tietysti se on niinkin, että metsätiellä tulee kytättyä ennemmän kuoppia kuin tien laitoja.

    Aikalailla ”uutuushan” se on, mutta luulisi tuon edes metsäteiden varteen jo kotiutuneen. Olisikohan niin, että sen alkuunlähtö ja leviäminen on niin hidas, että se ei esim. hakkuuaukealla ehdi kunnolla aloittaa.

    Uteliaisuuttani vein kerran etelästä siemeniä koillismaalle ja heittelin metsän reunaan. Eipä ole niillä paikoilla lupiinia näkynyt, mutta parin sadan metrin päähän ilmestyi pari vaivaista lupiinin lehteä juolavehnän joukkoon. Kesti pari vuotta ja sieltä nousi myös kukkavarsi ja seuraavana vuonna kaksi. Että hidasta ja salattua on alkuun lähtö.

    Visakallo Visakallo

    Ymmärrän kyllä hyvin sen, että lupiini vallatessaan jonkun kauniin kukkakedon, ei ole toivottu kasvi, mutta vesaikkojen ja ihmisen korkuisen heinän vaihtoehtona se on minusta ihan hyvä.
    Tänään töistä tullessa kaksi vanhempaa rouvaa laittoi tien laidassa lupiineja kumoon niin, että höyry huivin alta nousi, eikä ollut mikään kukkaketo, vaan tuleva rojurinne. Olin vähällä pysäyttää ja keskustella asiasta, mutta säästin heidät ja itseni turhilta sydänoireilta.

    Pinsiön vaari

    Samanlaisia ”hikisiä tätejä” on tullut nähtyä kuin Puun takunen. Ja sen verran on sydänvikaakin etten ole jutulle (ja töihin) pysähtynyt. Edellä esittämääni kasvustojen hyötykäyttöä pitäisi kehittää sillä ”rojurinteitä” tuntuu syntyvän yhä enemmän.
    Kaukoämpökeskus (öljyä ja maakaasua) joka pitää minutkin lämpöisenä on rakennettu vanhan tien viereen. Tien nimi käytössä olevalta osalta on Takatanhuantie. Ennen uusia teitä tie oli kovassa käytössä vuosisatoja. Lämpökeskuksen tienoilla on syötetty hevosia ja heinien mukana on tullut kasvien siemeniä hyvinkin kaukaa.

    Halusin tietää yhden kasvin nimen ja muutakin tietoa siitä kun se on jo kolmimetrinen ja vasta aloittelee kukintaa. Koko ikänsä puutarha ja viheryritystä pyörittänyt kaveri kertoi sen nimeksi Mongolian tatar. Venäjän vallan aikaan sen siemeniä oli tullut rehujen mukana. Ja monet hevosmiehistä oli ollut mongolien näköisiä. Siitä nimi. Oikeastaan se on Hörtsätatar eli isotataren ja japanin tatarin risteytys..

    Tatar kasvaa ja lisääntyy juuriensa avulla eikä tee siemeniä kai koskaan vaikka kukkii. Ainakaan siementaimia ei ole näkynyt. Mutta sillä paikalla mihin se on iskeytynyt ei muilla kasveilla ole kasvulle mahdollisuuksia. Kasvimassaa kasvukaudessa pinta-alaa kohti kertyy varmasti enemmän kuin muilla kasveilla. Olisi varmaan hyvä energiakasvi mutta tuskin kannattaa kokeilla. Ainakaan pellossa sillä juuret tuhoisi salaojitukset.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 129)