Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
En oikein usko että vielä voi tehdä tuota johtopäätöstä että metsätalouden osuus on vain 4 prosenttia toc-päästöistä. Varsinkin jos huomioidaan metsätalouden osuuteen kuuluvaksi puustobiomassan kasvu 1 mrd kuutiometriä.
Kyllä metsänhoito ja ojien kaivuu voi paikallisesti kasata hienoainesta (org. ja kiv.) puroihin kalojen lisääntymisen esteeksi. Paikalliset vaihtelut eivät saisi unohtua valtakunnallisten päästöjen ison kuvan alle.
Somessa ei kannata arvella ketään valehtelijaksi, kun koskaan ei voi tietää asian oikeaa laitaa.
Ei ole kyllä omaa ajattelua vaan poimittu muualta – vaan en nyt suoraan muista oliko kannanhoitosuunnitelmasta vai Haatajan kirjasta. Ideana siis se että harvempi sorkkaeläinkanta tuottaa tai houkuttelee vähemmän suurpetoja alueelle. Metsäpeuran alueella tarvitaan tukea sille, mutta onhan se toisaalta jotenkin vain elänyt tuhansia vuosia petopaineessa häviämättä.
Valitettavasti aina ei tule merkittyä lähdettä. Ne kyllä löytyvät nykyään helposti netistä.
Mites jos Rukopiikki pienenevän metsäpeuran kannan syy on ainakin osittain elinympäristön huono laatu, hyvän elinympäristön lisääminen auttaisi lajia säilymään? Pohjoisemmalla alueella varmaan myös onnistuisi paremmin geenivaihto Venäjän kannan kanssa? Paikannushavaintojen mukaan (kuva kannanhoitosuunnitelmassa) peurat pyrkivät vasomaan pohjoisempana ja talvehtivat etelämpänä. Samaan aikaan tarvittaisiin hyvää hirvikannan hoitoa (ettei ravinnon runsaus lisäisi petojen määrää), ja susikannan hoitoa, ettei mainitsemaasi susi-invaasiota alueelle tulisi.
Lupien hakemisen vaikeudet johtuvat ainakin osittain EU-laista joka suojelee ilveksen ja karhun edelleen tiukasti.
Kurjelle. No ei, kun esitelmän aihe ei ollut vesistöpäästöt, vaan Hesarin lukijoiden kommentit kokonaisuudessaan. 10 min esitelmässä ei pääse noin syvälle vaan joutuu liikkumaan ihan otsikkotasolla.
Missäänhän ei sanota, että tämä 4% olisi lisäpäästö
Itse olen ajatellut että se on metsätaloustoimien aiheuttama lisäpäästö – siis siihen verrattuna että metsänhoitotoimia ja ojituksia ei tehtäisi. Metsämaan maankäyttöluokan osuus kaikesta toc-kuormasta kai pitäisi olla suurempi, koska metsää on 75 % maapinta-alasta ja siitä suuri osa turvemaita. Mutta lisäpäästöön varmaan sisältyy ojituksen aiheuttaman turpeen hajoamisen ja kunnostusojitusten lisäksi kasvaneen puuston biomassan lisäpäästö. Voin olla väärässäkin; tulkinta pitää tarkistuttaa alan asiantuntijoilla ennen kuin julkaisen enempää hankkeeni tuloksia.
Tiedon tasoa kuvaava kommentti Elisa Aaltolan Facepuukissa: miksi metsäpeurasta ollaan huolissaan, niitähän on Suomessa paljon enemmän kuin susia.
Luin eilen lajin kannanhoitosuunnitelmaa ja Antti Haatajan kirjasta ”Pohjoinen” luvun Villipeura.
Metsäpeuran ennuste on huono ja sukupuuton uhka kasvaa. Osapopulaatiot (Venäjä, Kainuu, Suomenselkä) ovat pienet ja toisistaan eristyksissä. Venäjän puolella on enää ehkä noin parin tuhannen yksilön populaatio, joka voi hävitä. Uhkat kasaantuvat: metsänhoito, tuulivoimalat, Lakeuslinja, suurpedot, kuvaushaaskat, poronhoitoalue. EU:lle kannattaisi tehdä vetoomus, että Suomessa saataisiin harventaa suurpetoja poikkeusluvalla metsäpeuran elinalueella poronhoitoalueen lisäksi. Ennallistamisvaroja kohdistaisin tähän ja siihen että poronhoitoaluetta saataisiin supistettua. Luopujille voitaisiin maksaa korvausta.
Pentti Untinen Elisa Aaltolan fb-sivulla:
Käytännön havaintoja metsäpeuroista ja tuulivoimaloista; kesällä tapasin metsäpeuran vasan kanssa ihan tuulivoimalan juurelta ja yli kolmenkymmenen peuran lauma asustelee tuulivoimaloiden keskellä. Meillä Lestijärvellä on 69 tuulivoimalan keskittymä ja metsäpeurat eivät ole hävinneet mihinkään, eivät kierrä tuulivoimaloita.
Suomalainen aina ylpeilee metsänhoidollaan ja sillä että metsät ovat olleet nielu 1970-luvulta lähtien. Mielipide Hesarissa osoittaa, että kaiken voi nähdä toisesta vinkkelistä. Kaikki Marjan teesit on jo käsitelty moneen kertaan keskusteluissa. Silti omaksuttu näkökulma ei hänellä muutu. Tämä saattaa olla yleisemminkin pulma nettikeskusteluissa: tieto menee toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos – ilman sen syvällisempää prosessointia siinä välillä. Teeseissä on sen verran totta, että niitä ei pysty kokonaan kumoamaan. Metsäammattilainen joutuu selittelemään ja puolustuskannalle.
Marja Pajunen:
Tässä ”hyvin hoitamisessa” on tehty virheitä samoin kuin maanviljelyssä ja virheitä onkin alettu korjaamaan.
1. Luonnonmetsä on monilajinen. Eri lajit auttavat toisiaan selviytymään paremmin. Eri lajit ottavat maasta eri ravinteita ja ravinteita ja vettä kulkee sienirihmastoja pitkin puista toisiin.
2. Maan muokkaus tuhoaa sienirihmastoja ja aluskasvillisuuden juuria.
3. Keinolannoitteet tuhoavat pieneliöstöä, joka ylläpitää maan rakennetta ja elinvoimaa. Lannoitteet myös valuvat vesistöihin aiheuttaen sen pilaantumista ja kalakantojen tuhoa.
4. Metsien hoito on muuttanut ympäristön niin paljon toisenlaiseksi, että on syntynyt lajikatoa.
5. Lannoitteiden avulla nopeutettu kasvu tuottaa pehmeämpää, huonolaatuisempaa puuta. Sellunkeittoon se kyllä sopii.
6. Laajoillekin avohakkuualueille luonto siementää puita, joten istuttami en on tavallaan turhaa työtä, joka vie metsänomistajalta tuloja istutustyöhön.
7. On raportoitu liiallisesta harvennushakkuusta, jolloin järeäksi kasvavia jää vähemmän, mikä sekin vähentää metsänomistajan tuloja, jos metsää näiden tulojen takia omistetaan. Harvennushakkuun jäljiltä metsä vasta läpikulkematon ryteikkö onkin.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011682936.html
Kävin nyt kuitenkin pitkin hampain selittelemässä (ei ole julkaistu):
Mielipiteestä olen samaa mieltä: jos metsään.fi ehdottaa toimenpiteitä, järjestelmän osana voisi olla yksinkertainen metsänomistajan toiveiden kartoitus. Jos kyselyyn ei vastaa, järjestelmä voisi olla pelkkä metsävaratieto. Se voisi kuitenkin vinkata, että on olemassa metsänhoidon suositukset.
Kuten edellä Marja mainitsikin, korjaaviin toimiin on metsätaloudessa jo ryhdytty ja kehitystä seurataan. Sitä en tiedä onko jokaisessa metsäaiheisessa artikkelissa ja mielipiteessä tarpeen käydä samat asiat uudelleen läpi. Kommentoin numeroituja kohtia.
1. Eri kasvien tarvitsemat ravinteet ovat pääosin samat. Monilajisuudesta on kuitenkin hyötyä.
2. Metsänuudistusaloilla maata ei muokata kokonaan kuten pelloilla. Muokkaus varmistaa uudistumisen.
3. Typpilannoitteita en käyttäisi, mutta puutuhka ja boori ovat hyviä metsien kasvun varmistajia.
4. Lajikatoa koetetaan kääntää elpyväksi metsänhoidon ja sertifioinnin suosituksin.
5. Lannoitteiden avulla pidetään puun kasvu samalla tasolla sen elinkaaren loppuvaiheessa, jolloin viimeiset lustot ovat yhtä paksut kuin nuoremmat. Tämä ei heikennä puun laatua.
6. Istutus on monesti paras tapa uudistaa rehevä kasvupaikka: päästään heinäkasvuston edelle ja tulee kerralla valmista. Karummilla kasvupaikoilla on lisäksi käytössä kylvö. Luontaista uudistamista käytetään silloin, kun siihen on hyvät edellytykset. Metsälaki velvoittaa, että taimikko tulee saada aikaan tietyssä ajassa.
7. Liiallinen harvennusvoimakkuus voi johtua siitä, että edeltävä taimikonhoito tehtiin puutteellisesti; nuori metsä kasvoi liian tiheänä ja riukuuntui. Puita voi olla riittävä määrä mutta ne ovat ohuita. Aika korjaa tämän puutteen pian, jos puissa on vihreää latvusta hyvin jäljellä.Ilveksen kanta kasvaa myös vauhdikkaasti, n. 20 % vuodessa, ja on samaa suuruusluokkaa karhun kanssa.
Kiitos Nostis! Karhukanta kasvoi noin 300:lla yksilöllä (noin 15 % vuodessa), eli kaatojen määrä ei riitä leikkaamaan kasvua.
