Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos Nostis! Karhukanta kasvoi noin 300:lla yksilöllä (noin 15 % vuodessa), eli kaatojen määrä ei riitä leikkaamaan kasvua.
Panulla on yksi etu joka meiltä puuttuu: hän voi kysyä SYKE:ssä oikeilta vesiasiantuntijoilta tarkennuksia.
Lait toimiviksi, mutta ei EU-lain vastaisesti kai kuitenkaan? Onhan karhulla ja ilvekselläkin käytössä poikkeuslupamenettelyt ja akuuteissa tilanteissa virka-apu. Kuinka paljon niillä kaatuu vuodessa? Vähän erilaisia lajeja kun ne eivät elä laumoissa vaan perheinä tai yksinään.
Metsät ovat ehkä olleet koko ajan hiilinielu (Metsäuutiset). Tämä on hyvä uutinen, joka helpottaa vähän kuluvan velvoitekauden alijäämiä tavoitteisiin nähden. Tämän kuluvan vuoden pienemmät hakkuut auttavat myös. Pieni kultareunus siis tässä lamassa. Hakkuiden vuosien väliset vaihtelut ovat olleet jopa 15 milj. m3 luokkaa vuodesta toiseen suhdanteiden mukaan.
Perusongelma jää silti voimaan: muiden päästöjä kuitataan lulucf-asetuksessa ja ilmastolaissa metsämaan nieluilla, mikä johtaa epäoptimaaliseen metsien käyttöön, kun hakkuita ohjaavat tavoitteet tulevat osittain alan ulkopuolelta.
Vuoden 2009 puutuotteiden hiilinielu on edelleen Luken kuvassa plus-merkkinen (päästö) kun pitäisi olla miinus-merkkinen (nielu).
Olen kyllä saanut läpi kommentteja YLE:llä samoin lukenut muiden vastaavia. Toimitusta arvostelevia kommentteja eivät ehkä julkaise. Miten lienee lipsahtanut läpi Hesariin se mielipiteeni jossa arvostelin YLE:n juttua jatkuvasta kasvatuksesta? Luultavasti siksi että arvostelin itse laskelmaa, en toinittajaa.
Panu Halme ja Taina Ihaksi olivat sattumalta kuuntelemassa esitelmääni lokakuussa metsätieteen päivillä. Näytin esimerkkinä Hesarin keskusteluissa unohtuvasta ”isosta kuvasta” SYKEn piirakkakuvan jossa metsätalouden osuus ravinnekuormasta on pieni, paitsi Perämeren osalta merkittävä.
Taina kommentoi että paikallisesti metsätalouden vaikutukset voivat silti olla suuret, mikä on totta myös. Jos esim. ojia kunnostetaan tai avohakataan iso alue kerralla. Yksittäisillä valuma-alueilla toimenpiteet tulee valita paikallisen tilanteen mukaan.
Jos muita kuormia ei ole, metsätalous vastaa suurimmasta kuormasta yhdessä luonnonhuuhtouman kanssa. Onhan 14 % typestä ja 25 % fosforista kohtalainen määrä kuitenkin. Vaikka humus tulisi pääosin luonnonhuuhtoumasta (turve ja karike), sitä kannattaa yrittää hillitä noudattamalla mh-ohjeita. Turvemaavaltaisilla valuma-alueilla varsinkin.
Mitä mahtaa tarkoittaa 4 % jonka päälle lisätään 0,4 %? Tuossa tipahdin kärryiltä.
YLE:n uusi johtaja lupasi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että maaseudun asukkaat tulevat olemaan tyytyväisempiä jatkossa. Lienee tässä siis tarkoittanut YLE:n uutisointia eikä elinoloja. Olisiko mahdollisesti luettu viimeaikaista kritiikkiä mm. metsätalouden osalta. Hesarin periaatelinja varmaan pitää edelleen, ei horju eikä heilu. 😁
Nooh, eiköhän tuonkin humuksesta kiistelyn voisi jo lopettaa, kun ei näytä johtavan mihinkään. Halme piti metsätalouden ravinnepäästöjä melko alhaisina ja sitähän ne ovatkin kivennäismailla. Hakatun puuston mukana poistuu jonkin verran ravinteita mutta niitä myös palautuu rapautumisen ja laskeuman kautta.
Sen sijaan turvemaiden ravinnepäästöt kannattaa pysäyttää eikä päästää hyviä puiden kasvuunsa tarvitsemia ravinteita valumaan ojitusalueilta pois. Kuten Matti Kärkkäinen kolumnissaan muistutti: turpeen hajoaminen ruokkii puiden kasvua. Samoin kiintoainepäästöt. Jokien laatu raakun isäntäkalojen kannalta voi olla heikentynyt esimerkiksi pohjan liettymisen takia. Tällaisia pulmia voitaisiin hoitaa ennallistamalla.
Tuo Panu Kuntun kirjoitus on tullut aiemminkin luettua, mutta on ihan hyvä katsaus jatkuvan kasvatuksen historiaan.
Lainaus: ”Lähteen mukaan Metlan johto oli tässä vaiheessa tietoinen jatkuvan kasvatuksen tutkimuksen hyvistä tuloksista, mutta koska menetelmä oli ilman tutkimusta jo julkisuudessa leimattu metsän vajaapuustoisuutta ja -tuottoisuutta edistäväksi, niin tilanne oli Metlalle kiusallinen.”
No, kriittisen tarkastelun kohteena ollut Lähde itse ei varmaan ole tässä asiassa kaikkein luotettavin lähde. Matti Kärkkäisen muistelmissa oleva tarina samasta ajankohdasta on erilainen. Jos oikein muistan, ongelmana oli mm. se että jk-kokeet oli puutteellisesti perustettu ja hoidettu – ei se että tulokset olisivat olleet liian hyvät.
Minäkin olin siellä Elisa Aaltolan sivulla. Siellä vastustetaan kaikkea eläinten tappamista, ml. varikset.
Kommentoin:
… luin metsäpeuran kannanhoitosuunnitelmaa s. 22.
”Suomen suurpetokantojen kehitys on ollut kasvava, ja kannat ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin nykyaikaisen kantojenseurannan aikana. … Kainuussa GPS-seurantapannoilla merkittyjen metsäpeurojen vasaseurannoissa vuosina 2010 – 2021 on selvitetty vasojen kuolinsyitä ja karhun osuus kaikista selvitetyistä tapauksista oli noin puolet, mutta metsäpeuran vasa kelpaa saaliiksi kaikille suurpedoille.
… tärkeimmät metsäpeuran suojelua edistävät toimenpiteet olisivatkin suurpetokantojen rajoittaminen, metsäpeuran tarvitseman elinympäristön suojelu, muiden hirvieläinkantojen pitäminen sopivan pieninä sekä haaskaruokinnan rajoittaminen tärkeillä metsäpeura-alueilla ja erityisesti metsäpeuralle perustettujen suojelualueiden läheisyydessä.”
Uutena asiana sivulta tuli ilmi, että metsäpeuran hyviä vasomisalueita on eteläisellä poronhoitoalueella, jonne pääsyn estää aita. Eli jos poronhoitoaluetta saisi työnnettyä pohjoisemmaksi, metsäpeura voisi hyötyä paljonkin. Olettaen että ko. alueella ei olisi liikaa suurpetoja. Siinä olisi ennallistamisvaroille sopiva kohde, että työnnettäisiin poronhoitoaluetta pohjoisemmaksi ja porojen ja peurojen väliin rakennettaisiin sitten uusi aita. Poronhoidosta luopujille voitaisiin maksaa korvauksia.
Kommentoin myös, että mp-alueilla voisi suosia jatkuvaa kasvatusta.
*
Lainsäätäjä oikoo liikaa, jos ottaa jo nyt mukaan susilakiinsa karhun ja ilveksen. Ahmaa ei varmaan vielä ehdotetakaan mukaan. Pitäisi edetä EU-lain mahdollisuuksien antamissa rajoissa eli susi ensin, seuraavaksi karhu heti kun se vain on mahdollista, ja muut myöhemmin.