Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Nyt Perko vertailet omenoita ja appelsiineja. Timpan myyntiluvuissa on mukana kaikki kasvupaikat, eli myös heikommin kasvavat männiköt. Jk toimii parhaiten niillä rehevämmillä kuusen (suo- ja kiv.) kasvupaikoilla, joille kuusi uudistuu ja voidaan silloin tuottavasti kasvattaa edelleen. Turha sitä on sovitella männikköön, paitsi erikoiskohteisiin joita ei kannata tai haluta avohakata.
Kyseinen metsänomistaja jättää osan alueista ruiskuttamatta, jolloin hirvien ei tarvitse siirtyä muualle. Hirvi saa ruokaa myös isompien (3-6 metriä pitkien) männyntaimikoiden sivuoksista ja raivausten jälkeen uudelleen kasvavista vesakoista. Ei hirvi varmaan ole missään ruuan puutteessa, varsinkaan tämä nykyinen pienentynyt hirvikanta. Innokkaat taimikoiden puhtaaksi raivaajat ovat varmaan pieni vähemmistö meistä.
Suden kaatokiintiöissä on erikseen huomioitu metsäpeura-alue, ja samoin voisi tehdä karhun ja muidenkin suurpetojen osalta. Asiassa kannattaisi edetä laji kerrallaan, ensin susi ja sitten aika pian karhu kannanhoidon piiriin. Ymmmärtääkseni EU:ssa on suopeutta asialle myös karhun osalta. MM-valiokunta lähti turhaan kiirehtimään asioiden edelle. Nyt on se riski, että laki ja asetus eivät mene läpi eduskunnassa.
Hirvikota-blogissa metsänomistaja kertoo pyykinhuuhteluaineella terästetyn Tricon hyvästä tehosta.
Varmaan naaraisiin painottuneella metsästyksellä on oma merkityksensä hirven ja valkohäntäkauriin vasatuottoon. Samoin hirven osalta sillä, että osa rehevämmistä männyn kasvupaikoista on uudistettu kuuselle. Hyvin vaikea sanoa, mikä osuus ilmiössä on petojen pelotevaikutuksella ja suoralla saalistuksella.
Laskin Hesarin kommenttiin, että susia pitäisi olla kymmenkertainen määrä, jos hirvikannan hallinta annettaisiin pelkästään niille. Eli susien määrä alkaisi riittää, jos meillä olisi 35 lauman sijaan 350 laumaa, joista jokainen kaataisi 100 hirveä tai vasaa vuodessa. Muut suurpedot auttavat urakassa.
Ahma ja ilves ovat hyödyllisiä, jos ne pitävät supikoiran kannan kurissa. Onhan se hirmuinen urakka metsästää yli satatuhatta supikoiraa vuodessa. Ketun saalismäärät ovat edelleen liian korkeat alentuneeseen kantaan verrattuna eli yli 40000 yksilöä. Mäyriäkin tapetaan tuhansia vuodessa, vaikka niistä on hyvin vähän harmia ihmiselle; lähinnä siis silloin kun ne pesivät rakennusten alla.
Summa summarum: Suomen luonto ennallistuu petojen suhteen vauhdilla, mikä on enimmäkseen hyvä asia. Hirvivahinkojen ilmoitusmäärissä hyvä kehitys pitäisi myös alkaa näkyä, jos petojen vaikutus on niin suuri kuin täällä arvellaan.
Kommentti HS: ”Karhun, suden ja ilveksen metsästys on sallittu EU:ssa laajalti mm naapurimaissamme sekä Ruotsissa että Virossa. Molemmissa maissa sallitaan vuosittain kiintiöihin perustuva metsästys suurpetokantojen hallitsemiseksi.” Kuinkahan se on tuolla mahdollista – ovatko naapurimaamme tottelemattomia? Vai onko tämä poikkeuslupiin perustuvaa metsästystä?
Kaikki ei lue iltapäivälehtiä vaikka joskus kannattaisi; tappolupien alueellinen jakauma ja perustelut niille aiheena.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7e4b1b69-0775-4905-b40f-7d1c5ff2cb02
