Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
No ooteellan mitä ennallistamistyöryhmä ehdottaa. Kuten Jovain (mielestäni) kirjoitti: suot ennallistuvat itsekseenkin. Uudisojitus on käytännössä jo hyvin pientä? Prosessia voidaan nopeuttaa ojia tukkimalla, jos se on tarpeen vesien suojelun takia tai monimuotoisuuden arvokohteissa.
Etelässä voitaisiin saada pientä apua siitä, että jätetään susille enemmän kauriita (erityisesti haitattomampaa metsäkaurista), ja alennetaan voimakkaammin hirvikantoja, jotka ovat runsaimmat Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Metsissä haitallisin on hirvi ja liikenteessä kolarien määrällä mitattuna valkohäntäpeura.
Lähdeviitteet tutkimuksiin löytynee helposti, esimerkiksi Luontopaneelin raporteista. Ilkka Hanski julkaisi myös muutamia kirjoja, joita kannattaa kyllä lukea.
Jos Montrealin biobiversiteettisopimuksessa mainitaan 30 prosenttia yleisenä suojelutavoitteena, siinä on varmasti takana muutakin tutkimustietoa kuin Hanskin täpläverkkoperhoset Ahvenanmaalla ja lantakuoriaiset Madagaskarilla. Luin jostain että alkuperäinen tavoite olisi ollut jopa 50 prosenttia mutta sitä pidettiin mahdottomana saavuttaa ja kohtuullistettiin 30 prosenttiin.
Jos ’vanhat ja luonnontilaiset metsät’ on liian vaikea käsite, onko se vaikea käsittää, että lajien säilyminen vaatii tietyn määrän niiden evoluution aikana vallinnutta elinympäristöä, johon ne ovat sopeutuneet? Esimerkiksi tuhannet Australian Daintreen alueen sademetsälajit eivät pärjää, jos tilalle tulee eukalyptusviljelmiä ja asutusta. (Facebookissa on muuten joukkorahoituskampanja jos joku haluaa tukea, os. Save the Daintree Rainforest.)
Luken tutkimusten mukaan suovesien haitat eivät läheskään aina poistu, kun aikaa ojituksesta kuluu enemmän. Veden määrä suolla on mielenkiintoinen kysymys: runsastuva puusto haihduttaa enemmän, mutta vastaavasti sadannasta tulee nykyään suurempi osuus vetenä, kun talvi lyhenee.
Suota voidaan käyttää ojitetun alueen valumavesiä puhdistavana pintavalutuskenttänä, joka on ilmeisesti kaikista vesiensuojelukeinoista tehokkain, jos vain kenttä on tarpeeksi suuri. Kosteikoista on vaihtelevia kokemuksia; joskus valuman ravinnemäärä voi jopa kasvaa kosteikon läpi mentäessä.
Jos oikeasti siirtyisimme sotatalouteen, matkustajalaivoja ja muuta siviilikamaa valmistavat tehtaat voidaan siirtää puolustustarvikkeiden valmistukseen. Kuten Venäjällä on nyt tehty ja on saatu aikaan perunapula, kun pelloille ei riitä kyvykästä väkeä viljelemään.
Kiinan ja Intian aikeista on vaikea sanoa, varmaan ne pyrkivät pitkällä aikavälillä syrjäyttämään Yhdysvallat ykköspaikalta. Ne pelaavat pitkää peliä, Trump lyhyttä. Siinä välissä EU neuvottomana: kuka on kaveri ja ketä tulisi pelätä…
Paljon tuhlataan resursseja kahinointiin, kun olisi muita ja tärkeämpiä kysymyksiä ratkottavana kuin rajat. Rajoilla on hyvin vähän merkitystä siinä vaiheessa kun pallo muuttuu elinkelvottomaksi.
Evoluutiokeskustelua Hesarissa. Toni Amnell selittää ekologian käsitteitä. Piti oikeastaan keskustella ennallistamisesta, mutta kuten tavallista, ketjut alkavat elää omaa elämäänsä.
Jukka Koskimäki:
”Eli pöllö- ja jyrsijäkannat pysyvät tasapainossa, vaikkakaan eivät koko ajan.”
Kuule, Toni, evoluutiobiologia ei tunne mitään mekanismia, joka takaisi tuon toivomasi ”vaihtovuoroisen tasapainossa pysymisen”. Sillä sekä pöllö ja jyrsijä kehittyvät koko ajan evoluution mukaisesti, jolloin vaikka näyttäisi siltä, että ne vuorottelevat, mutta mikään estä sitä, että vaikkapa pöllö lajina kehittyisi (evolution -mekanismilla) niin, että se jäisi ylivoimaiseksi suhteessa jyrsijään. Evoluution säännöt ovat raakoja mutta rehellisiä eli kukin laji tavoittelee voittoa ei mitään lutuista tasapeliä!”
AJ:
”Ehkä evoluutiobiologia ei tunne, mutta ekologia tuntee populaatiodynamiikan mekanismit. Jos jokin pöllölaji kehittyisi ylivoimaiseksi saalistajaksi, se alkaisi yliverottaa jyrsijöiden kantoja, jotka tällöin alenisivat. Sen seurauksena pöllön lisääntymisteho heikkenisi ja tasapaino palautuisi. Peto ei yleensä pysty aiheuttamaan saaliseläimensä sukupuuttoa, mutta ehkä jotkut eristyneet saaripopulaatiot voivat olla poikkeus.
Jotkut nisäkkäät kuten naali ja petolinnut kuten tunturipöllö (?) jättävät pesimisen kokonaan väliin arktisilla alueilla, joissa ravintoketju on yksinkertainen (kasvi – kasvinsyöjä -peto) silloin, kun pienjyrsijäkannat ovat poikkeuksellisen alhaalla. Yksi säätelyn ilmentymä tämäkin.
Jyrsijöiden kuten myyrien kannanvaihteluita on tutkittu Suomessa paljon. On havaittu että kantojen säätelyä tapahtuu ravintoketjussa sekä alhaalta että ylhäältä. Alhaalta päin vaikuttavat jyrsijän ravintotilanne, tiheys, taudit ja loiset. Ylhäältä vaikuttavat pöllöt ja erityisesti myyrään erikoistuneet pienpedot kärppä ja lumikko. Niiden kannat runsastuvat nopeasti myyräkannan syklin nousuvaiheessa ja alkavat huippuvaiheessaan nopeuttaa myyräkannan romahdusta. Lisäksi ylhäältä säätelevät myyrää ravintonaan käyttävät keskikokoiset yleispedot supikoira, kettu ja näätä sekä suurpedoistamme ilves.
Törmäsin yhdessä kansalaisaloitteessa käsitteeseen devoluutio, jolla ilmeisesti tarkoitetaan geneettistä rappeutumista. Se aiheutuu elinympäristöjen ja eliöyhteisöjen monimuotoisuuden hupenemisesta. Käsitteen nimi on huono, mutta ilmiö on varmaan todellinen: vaikutamme eliöiden evoluutioon nyt jumalan kaltaisella tavalla ja lähes yhtä nopeasti.”
Onko Trump luvannut nostaa budjettiosuuden 5 prosenttiin eli samaan mitä vaatii NATO-kunppaneiltaan? Tulee paljon tilauksia puolustustarvikeyrityksille. Niihin kannattaa varmaan sijoittaa.
BRICS taitaa olla lähinnä talousyhteisö, eli sillä ei ole puolustukseen liittyviä sopimuksia. Parempi jos tilanne myös säilyisi tällaisena.
Tuolla päivälehden keskusteluissa kun kyselee miten hirven metsästys susien suojelijoiden mielestä tulisi järjestää ilman koiria, saa vastaukseksi joko hiljaisuuden tai tilaston, että koiriahan kuolee enemmän muista syistä kuin susien suuhun, että suhteuttakaa riskit. Suhteuttaminen ei kuitenkaan auta metsästystä eikä auta sellaista koivun viljelijääkään, joka raivaa taimikkonsa säntillisesti ei ei tapa taimiaan ainakaan omakätisesti.
Jovain: joskus luontoa kannattaa auttaa, eli tehostaa ennallistumista tukkimalla ojia, niin suo palautuu nopeammin. Siis jos ojitusalueelta vaikka valuu vedet suoraan vesistöön. Käy järkeen?
Kun hoidetaan isot ongelmat (kiintoaine, humus) pienemmiksi, pienet ongelmat (typpi, fosfori) hoituvat siinä sivussa? Vai ei?
Se riippuu summista mitä pitäisi saada kasaan mutta itsekin aloin epäillä että kohtuullinen korotus ei riitä ja kohtuuton suututtaa mökkiläiset. Kymppejä vuodessa voisi olla maksuhalukkuus mutta satasia ei.