Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos puhutaan jk:n mukaisesta poimintahakkuusta, siinä jätetään osa varttuneesta puustosta siemenpuiksi ja säästöpuiksi. Sama periaate voisi pelittää rantavyöhykkeellä maisemallisista syistä, vaikka vesiensuojelun kannalta riittäisi tiheä nuori puusto ja maanmuokkauksen kielto. Tässä kannattaa käyttää tapauskohtaista harkintaa, eli huomioida vesistön koko ja alueen virkistyskäytön määrä eli onko alueen merkitys maisemalle pieni vai suuri.
Jos ligniiniä aletaan käyttää betonin osana, sitä menisi paljon, eikä joutuisi enää poltetuksi. Hiilibetoni- ja puurakennuksille voitaisiin myöntää hiilen varastoinnin hyvityksiä, kun ne ovat pysyviä puutuotteiden hiilivarastoja. Tekstiiliteollisuus voisi myös olla iso sellun käyttäjä, jos tuotteen hinta vain olisi kilpailukykyinen puuvillan kanssa. Suurimmalle osalle maapallon väestöstä hinta ratkaisee.
Ei tulevaisuutta voi ennustaa kovin pitkälle. Maailmassa luulisi olevan tulevaisuudessakin kysyntää turvallisille ja laadukkaille metsäteollisuuden tuotteille. Jostakin on otettava rakennusmateriaalit ja betonin tuotannossa on isot päästöt. Tässä mielessä päästöjen hillintäpolitiikka on metsäalan etu, vaikka ei olekaan siinä kohtaa kun halutaan vähentää hakkuita. Samoin hyödyllistä on muovin käytön vähentämiseen tähtäävä politiikka. Kaikki sääntely ja ympäristöpolitiikka ei ole lähtökohtaisesti huono asia, jota pitää vastustaa.
Metsä-Suomi sarjan ojitusjaksossa haastattelussa Panu Halme, Taina Ihaksi ja Heikki Ala-Aho. Jakso oli yllättävän hyvä. Ojitusten haitat tulivat kattavasti käsiteltyä. Itse käyttäisin termiä täydennysojitus (eikä uudisojitus) silloin kun vanhojen ojien väliin tehdään uusia.
Taina Ihaksilla on meneillään BSAG:ssä ns. koppihanke, jossa kehitetään parempia käytännön vesiensuojeluohjeita konekuskeille. Hän peräänkuuluttaa parempia paikkatietoaineistoja ja parempaa suunnittelua. Puhuttiin mahdollisesta ojitusalueiden liiallisesta kuivumisesta. Mietittiin miten valvontaa voitaisiin parantaa. Itselle tulee mieleen että metsäsertifikaatin kriteeristöä olisi mahdollista kehittää, jos vesiensuojelun vaatimustaso ei ole ajan tasalla.
Ala-Aholla oli parannusehdotuksia: ilmoitusvelvollisuus kaikista ojituksista jotta saadaan tieto kuinka paljon niitä tehdään, maksimisyvyys kuinka syviä ojia saa kaivaa sekä uudisojitusten kielto.
