Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mistä sen manipuloinnin tunnistaa? Entäs jos te venäjämieliset olettekin ne manipuloidut?
Pieksämäellä kokeillaan Pieksäjärven rehevöityneen rannan hoitoa vesipuhveleiden avulla. Puhvelit ovat lainassa Puulan puhvelitilalta Kangasniemeltä, jossa ne ylläpitävät kosteikkoa.
Tuo on hyvä kysymys, mitä lajeja pitää yrittää säilyttää ja millä hinnalla. Esimerkiksi lapsuuden kesäherkkua mesimarjaa ei näy enää teiden varsilla. Mikä sen hävitti, rehevöityminenkö? Jos halutaan perustaa ns. kuiva keto, voidaan tarvita rehevöitymisen torjuntaa jossa matkitaan luonnon kuloja. Kaupungissa ei ehkä uskalleta kulottaa, mutta niittyjä voidaan niittää ja viedä niittojäte kompostoitavaksi.
Kukkaketoja on ehkä luonnontilaisessa Suomessa esiintynyt väliaikaisesti paikoilla, joihin on syntynyt luontainen aukko jonkin puut tappavan häiriön jälkeen? Meillä ei ole ollut isoja laiduntajalajeja (tunturipeuraa ehkä lukuun ottamatta), jotka pystyisivät pitämään ketoja pysyvästi avoimina. Mammutin kerrotaan olleen heti jääkauden jälkeen, mutta se ei menestyisi enää metsittyneessä osassa maata, ainoastaan Lapissa rajatulla tunturialueella.
Ei pidä lopettaa lainan takausta koska se johtaisi siihen että vain rikkaiden lapsilla olisi mahdollisuus opiskella. Opintolainaa otetaan nykyään aika vähän: suurin osa sinnittelee opintotuella ja tekee töitä. Valtiolla on myös mahdollisuus periä kuluja myöhemmin takaisin opiskelijan työllistyessä.
Väestönkasvua tulee, mutta valtaosin maahanmuutosta. Tulijoita kannattaa valikoida.
Purppuranahakkaa kokeillaan mm. kurtturuusun ja viitapihlaja-angervon torjunnassa. Tämä tehokas aine kannattaisi pitää mukana repertuaarissa myös taimikonhoidoissa. Vähintään yhden raivauskerran sillä säästäisi, mutta missä kohtaa olisi sopivin levitysaika, varhaisperkauksessa vai vasta taimikonhoidossa? Myydäänkö sitä jossain?
MT kirjoitti vuonna 2012: ”Purppuranahakka tehoaa erityisesti koivuun, mutta myös pihlajalla ja haavalla on saatu lupaavia tuloksia. Ulkomaisissa tutkimuksissa purppuranahakan teho on todettu monella muullakin lehtipuulajilla. Vaikutus näkyy nopeammin suurissa kuin pienissä kannoissa.”
Timo P kirjoittelee hiilinielukeskustelusta. https://blogs.uef.fi/forest-issues/2025/05/28/hiilinielukeskustelun-uusi-vaihe/
Timon listasta puuttuu väliltä kohta 2.5: Suomen metsien puusto on hiilinielu, joka se on edelleen, jos ei huomioida maaperän päästöjä.
Timo: ”Nieluvaikutuksen ja hiilivarastojen kasvun selitykseksi riittää se, että hakkuumäärät ovat olleet pienempiä kuin metsien kasvu.” Tehtiin siinä vähän muutakin, eli nuorennettiin ja tihennettiin metsät ja kaivettiin ojat.
Ennen piippujen tulppausta voidaan saada muita kustannustehokkaampia ratkaisuja laajaan käyttöön, kuten hiilitiili ja hiilibetoni rakentamisessa. Nämä uudet puutuotteet ovat pysyviä hiilivarastoja, joiden korvausvaikutus on paljon nykyistä puun käyttöä parempi. Puurakenteet eivät volyymiltään yksinään riitä, mutta ovat apuna myös.
Metsien hiilen varastoinnin maksimoiva pitkä yli 200 vuoden kiertoaika näivettäisi metsäteollisuuden ja myös puunmyyntitulot, ellei alenevaa puun käyttöä korvattaisi metsänomistajille. Se kuulostaa uskottavalta, että puuston määrää voidaan kasvattaa nykyisestä jonkin verran ilman merkittäviä haittoja, ainakin mikäli taimikoista nuorten metsien harvennuksista huolehditaan. Mutta säilyykö kasvu nykyisenä ja metsätuhot kurissa, siihen Timo ei ota kantaa.
Valvotaanko että tes-palkka myös toteutuu? Jos ulkomaalainen ei halua antaa oikeaa tietoa tilanteestaan, niin valvonta ei välttämättä onnistu, edes marjanpoiminnassa tai vihanneskasvattajilla, saati sitten metsätyössä. Kommentti Facebookissa:
”Alihankintaketjujen ja bulvaanien kautta meille virtaa paljon halpatyövoimaa lähinnä Baltian maista. Virolaiset eivät enää tänne tahdo tulla heikon palkan johdosta. Parin viikon perehdyttämisen jälkeen ollaan valmiita töihin. Surullista on vielä, että tämän trendin rantautti Suomeen Metsähallitus 90-luvun lopussa.
On täysin käsittämätöntä, jos suuret yhtiöt eivät muka tiedä, ketä heillä on töissä tai juridisestihan sopimus ei ole tietenkään suora, vaan siinä on bulvaani välissä. Jos tekisin itse metsänhoitosopimuksen tai palkkaisin minkä tahansa metsäyhtiön kautta metsurin töihin metsään, vaatisin tietää kuka nämä työt oikeasti toteuttaa ja millä ammattitaidolla.”
Hyvä määrien suhteutus Kurki. Se olisi kiva tietää millä oletusarvoilla SYKE on arvioinut metsätalouden osuuden kaikista typen ja fosforin suhteellisista vesistöpäästöistä piirakkakuviinsa. Joka tapauksessa siis myös ravinne-, humus- ja kiintoainepäästöt oletettavasti alenevat jos paksuturpeisilla turvemailla harjoitetaan jatkuvapeitteistä mallia, ei ainoastaan hiilipäästöt. Iso osa ojitetuista on kuitenkin ohutturpeisia turvekankaita, joilla tällä ei ole enää suurta merkitystä.
Lausu karhukiintiöistä 26.6. mennessä.
Sitten humustakaan ei tule yhtään enempää ojitetuilta kuin luonnon soilta.
Tähän asiaan tarvittaisiin vähän enemmän tietoa kuin yksi taulukko. Humus ja kiintoaineet ovat ojitusalueiden ongelmien ydin. Pitäisi olla vertailuja joissa toinen kuvio on ojitettu ja toinen ei ja katsotaan mitä ojavesien laadulle käy. Tällaisia löytynee kun katselee yksittäisiä valuma-alueiden tutkimuksia, esim. Nurmes-projekti. Tuosta olen samaa mieltä että typpi ja fosfori ovat kai enemmän maatalouden ongelmia, ja metallit paikallisia happamien sulfaattimaiden ongelmia.
Kurki, kts. SUSI: mitä syvemmät ojat, sitä suurempi typen huuhtouma.
