Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
No, juuri oikeiden tutkijoiden töitä tässä siteerataan. Lukijoilla on nyt täällä luetun ymmärtämisessä ja omaksumisessa vaikeuksia. Erityisesti kuitenkin metsäalan ulkopuolella suurella yleisöllä, jota ei siis saisi/tarvitsisi yrittää valistaa. Säilytetään mieluummin myytti metsätaloudesta pahimpana vesistöjen kuormittajana? Nyt mennään tämänhetkisen tiedon mukaan, vaikka tuleva tutkimus muuttaisi sitä.
Esimerkiksi se on olennaista että humuskuormaa tulee yhtä lailla kaikilta suoalueilta luinnonhuuhtoumana koska se liittyy sammaleen kasvuun. Ojitus nopeuttaa irtoamista jonkin verran, mutta kokonaishumuskuorma kasvaa siitä siis vain arviolta 10 %. Tätä 10 prosenttia saadaan vielä hieman alas hyvien vesiensuojelun rakenteiden avulla, mutta ne purevat paremmin kiintoaineisiin ja ravinteisiin kuin veteen liuenneeseen humukseen. Rauta ja muut metallit kulkevat ainakin jossain määrin kiintoaineiden mukana. Ainakin näin olen ymmärtänyt.
Tuolla aiemmin oli esillä Vesitalous-julkaisu. Yhdessä niistä muistelen nähneeni kuvan kunnostusojituksen kiintoainepäästöstä ajan myötä: on juuri noin, että muutaman vuoden ajan tulee iso päästö, joka heikkenee kun aikaa kuluu.
Katsokaa tarkasti MetsäVesi-raportin kuva julkaisun loppupuolella jossa on laskettu hiilipäästö Vemala-mallilla mutta uusilla yhtälöillä. Näkyy eniten kuormitusta Pohjanmaalla, jossa ojitettujen (!) turvemaiden osuus pinta-alasta on suuri. Hiilen kuorma maa- ja metsätaloudesta (!) vesiin on keskimäärin pieni, mutta noilla alueilla paikallisesti suuri ja vaikuttaa Perämeren veden laatuun.
Metsätalouden osuus on suuri siellä missä muita kuormittajia (maatalous, teollisuus, yhdyskunnat) ei ole. Näissä keskusteluissa unohtuu monesti taajamien ja golfkenttien hulevedet, jotka kuljettavat istutusten hoidossa käytettyjen lannoitteiden ravinteet vesiin. Lannoittamista ja hoitamista tulisi vähentää ja lisätä mm. niittyjä ja typensitojakasveja.
Vesistöpäästöt pitää ratkaista valuma-alueen tasolla, mutta niin että jokainen sektori huolehtii omasta osuudestaan.
Tilityksessä on asiaakin, mutta asialla on kaksi puolta. Ei pidä paikkaansa, että metsäalalla ei olisi tehty korjaavia toimia. Ne eivät ole ilmaisia, ja lienee parempi että sijoitetaan niihin eikä korvauksiin. Hiilinielutkaan eivät ole ilmaiseksi otettavissa, vaan metsänomistajan omaisuutta.
Metsäänsä sijoittanut ja siellä paljon työtä tehnyt metsänomistaja katsoo nykymenoa yhtä närkästyneenä; huolissaan elinkeinonsa tulevaisuudesta, miettien menevätkö puut kaupaksi. Samoin katsovat metsäteollisuuden työntekijät ja korjuuyrittäjät.
Lukija tilittää Hesarissa uutisessa Punkaharjun tehtaan laajennuskaavasta.
”Jokainen metsäteollisuuden uusinvestointi tai laajennus pitäisi tutkia suurennuslasilla.
Metsäsektorin, sen omistajien, metsänomistajien sekä muitten alaa lobbaavien vaikutusvalta on liian suuri maassamme. Sen syytä on monen järven vesien tummuminen, metsien hiilen käsittelykyvyn heikkeneminen ja perinteisen metsälajiston köyhtyminen. Se ei kuitenkaan ota aiheuttamiaan ongelmia tosissaan vaan näyttää kriitikoille keskisormea.
En hyväksy sitä, että yksi ala saa niin pahaa aikaan luonnossamme ilman että joutuu maksamaan aiheuttamistaan vahingoista korvauksia jotka edes jotenkin olisivat suhteessa aiheuttamistaan vahingoista.
Kieltäydyn maksamasta korkeampia veroja siitä hyvästä kun maamme hallituksen laskelmat hiilidioksin sitoutumisesta heittävät härän pyllyä. Orpo ja Purra saavat lähettää laskun sinne minne se kuuluu : metsäteollisuusklusterille.
Enkä usko myöskään noihin työllistäviin vaikutuksiin mitä tämän investoinnin väitetään tuovan. Sen pitkäaikaiset vaikutukset luontoon tulevat näkymään pitkään vielä senkin jälkeen kun laitos on suljettu ja viimeinenkin työpaikka siirtynyt halvemman työvoiman markkinoille. Viime viikollahan saatiin taas nähdä miten ei metsäteollisuudenkaan työpaikat ikuisia ole. Sitäkin investointia puolusteltiin tulevilla työpaikoilla.
Jos kaikki faktat lyödään pöytään, niin en yhtään ihmettelisi jos kunnan isätkin tulevat lopputulokseen että pitkällä tähtäyksellä on investoinnin tuotto kaikki seikat huomioden negatiivinen. Mutta tietysti tältäkin paikkakunnalta löytyy metsänomistajia, metsäteollisuuden osakkeenomistajia ja kunnanpoliitikkoja joilla on omat kytkökset ko. alaan tai sitten vain ajattelevat lyhytnäköisesti.
Näin se maailma näyttää makaavan.”
Ihan hyvä olisi saada arvio siitä onko sinilevän typensidonta merkittävä erä.
Kun Hesarin keskusteluja lukee, metsätalous on alakynnessä viestinnän kannalta. Sen verran yleinen on käsitys sen vesiä pilaavasta roolista. Sikäli ihan loogistakin, kun metsää on joka paikassa ja suuri osa soista ojitettu. Tutkimus on viisastuttanut meitä paljon ihan viime aikoina.
Mutta tarkkana saa olla – itsekin tuli eilen kirjoitettua huolimattomasti – ja kommentteja ei Hesarissa saa edes korjattua muuten kuin kirjoittamalla oikaisun. Väärän tiedon korvaaminen toisella väärällä ei edistä asioita.
Ei ne raakkukaistat ja HCV:t haittaisi, jos hakkuiden ulkopuolelle jäävät isot alueet korvattaisiin.
Metsä Wood varautuu Punkaharjulla mahdolliseen tehtaan laajennustarpeeseen. Suunnitelma sisältää järven täyttämistä usean hehtaarin alueelta. Paikallisista osa puoltaa, osa vastustaa. Sinällään positiivinen uutinen, kun suunnitellaan myös tuotantoa, ei pelkästään säästöjä.
http://www.hs.fi/alueet/art-2000011379262.html
Tuo metsästysseuran raportointi onnistuu tehokkaasti, kun perustaa nettisivut joista vuokramiehet voivat lukea asioista. Muutamalla seuralla näitä onkin, ja vuosikertomuksista voi nähdä hienot historiikit ja saaliiden seurannat pitkältä ajalta. Lisäksi voisi olla vuosittain asiakastilaisuus eli jonkinlaiset peijaiset heille.
