Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Maankäytössä on käynnissä kaksi merkittävää muutosta: metsää häviää voimalinjojen alle ja niitä lannoitetaan, sekä soilla tuhkalla että kivennäismailla. Hallituksemme on ollut melko passiivinen maankäytön ilmastotoimissaan, tai jos toimia on tehty, ei ole viestinyt niistä niin että olisi laajemmin huomattu.
Tavoiteltava lannoituspinta-ala toisi toteutuessaan ehkä 2 milj. kuutiometriä lisää kasvua vuodessa. Turvemailta voitaisiin saada lisäksi pitkäaikaista (!) kasvunlisäystä tuhkalla 0,5 milj. m3 vuodessa per tavoite 100000 hehtaaria. Se jää nähtäväksi, pystytäänkö näillä ja muilla kasvutoimilla vastustamaan kasvua alentavaa suuntausta, joka johtuu metsäpinta-alan pienenemisestä, metsien vanhenemisesta ja metsätuhoista.
”Kivennäismaametsien lannoituksen edistäminen on yksi maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toimenpiteistä, jolla tavoitellaan 360 000 lannoitettua lisähehtaaria vuoteen 2035 mennessä.”
http://www.mhy.fi/uutiset/metsanomistajat-osallistuvat-ilmastotyohon
Ai niin ne hirvityhjiöt, unohdin ne. Lisäksi metsästettävää jää liian vähän kiinnostuksen ylläpitämiseksi, kun petovara vie tulevaisuudessa nykyistä suuremman osan.
Voyageurs Wolf Project kertoo, että luonnontilaisessa ekosysteemissä pedot ottavat keskimäärin 60 prosenttia syntyvistä hirvieläinten vasoista.
”In the past few weeks, a large amount of food has entered the Northwoods in the form of small, white-spotted fawns. Wolves try to capitalize on this temporary abundance while available. Most deer fawns are born around May 26 or so in our area. Most wolves in our system made a sudden switch from hunting beavers in May to hunting fawns. The big challenge for wolves is finding the hidden fawns… and some wolves are far more adept at it than others.
Several wolves we are currently studying have either killed no fawns or only a single fawn thus far. Most of these wolves are young individuals who have little-to-no ‘fawn hunting’ experience. Notably, the bulk of most wolf populations are comprised of young wolves like this. Breeding individuals, however, are generally older and have much more experience. Thus, they are more capable, it seems, of finding fawns. For instance, one breeding male had killed 5 fawns so far.
Fawns are highly-vulnerable until they are ~6-8 weeks old, after which they can readily evade predators. This means predators such as wolves have a fairly short time-frame to take advantage of this food source. Deer are a highly-productive species, with most females producing 1-2 fawns per year, and all females give birth around the same time—both of which are key to the reproductive strategy deer use. All females having fawns at the same time effectively inundates predators with young, vulnerable offspring, so much so that predators cannot find and kill all of the offspring that are vulnerable in the short timeframe that the offspring are vulnerable (that window is ~6-8 weeks for deer fawns).
Biologists call this strategy “predator swamping”, and many, many prey species have adapted this reproductive strategy. Predator swamping is an effective adaptation because although many offspring will die via predation, many offspring will live because predators simply cannot take advantage of all the vulnerable prey in a short time frame, and thus a portion of offspring survive. Many die but many make it. Predator swamping is an effective strategy because predators have biological constraints that limit how many prey they can kill in a given period of time.
Wolves, like all predators, have biological limits that dictate how proficient they can be as predators. They not only have to spend time finding, consuming, and then digesting fawns but they also have to spend time caring for and provisioning pups, defending their territory, etc. at the same time. All of these activities ultimately limit the number of fawns wolves can kill because of the limited time frame fawns are vulnerable. Because of this, while many fawns die from predation, there are also many that survive. But ultimately you know there is only so much you can eat in a given time before it goes bad. And by the time you are done eating all you can, the sale is done, and you have to wait for next year for the food to come available again.
To end: the average fawn survival rate across North America, based on 29 studies, is 41%, meaning 59% of fawns do not make it. Predation is the primary cause of mortality in most systems, regardless of where you are on the continent. Thus, most fawns, regardless of where you are at in the continent, were born to die.
Sources:
Gingery et al. 2018. Landscape-level patterns in fawn survival across North America. Journal of Wildlife Management.
Gable et al. 2018. Weekly summer diet of gray wolves in northeastern Minnesota. American Midland Naturalist.
Carstenson et al. 2009. Survival, birth characteristics, and cause-specific mortality of white-tailed deer neonates. Journal of Wildlife Management.”
YLE uutisissa lihakarjan kasvattaja kertoo että homma ei kannata. Lisää naudanlihaa saadaan, jos tuottajahinta nousee. Se on Suomessa Euroopan mittakaavassa heikko, ja kasvatuksen kulut suuremmat, kun karja on talviaikaan ruokittava eikä voi olla laitumella. Sitä en hahmota etteikö rakennuksia ja nurmea olisi tarjolla, kun maitotiloja lopettaa joka vuosi muutama sata kappaletta.
Kiintoainetta on hyvä saada vähemmäksi, mutta myös humuksen liukenemista voitanee vähentää, mm. pienentämällä hapellisissa oloissa olevan turvekerroksen paksuutta. Metsäuutisissa oli toisaalta aiemmin kommentti, jonka mukaan ilmastopäästöt riippuvat myös turvemaiden avohakkuualoilla voittopuolisesti hajoavasta karikkeesta – siis ei turpeesta. En osaa sanoa väitteen puolesta tai vastaan, mutta kenties sama periaate voisi päteä vesistöpäästöihinkin, eli karike on ratkaiseva. Jos tehdään avohakkuu, hajoavaa kariketta on yhtäkkiä runsaasti, harvennettaessa vähemmän.
Suo siellä, vetelä täällä. Ihan hyvä että päästiin pois happaman laskeuman aiheuttamasta happamoitumisesta, asiat eivät olleet silloin paremmin. Nyt pitäisi välttyä mutapommista.
Kommentoin HS:
”Avohakkuuta voidaan yrittää välttää, mutta se on pidettävä mukana repertuaarissa. Monesti turvemaa taimettuu hyvin, mutta jos ei, kannattaa tehdä avo- tai kaistalehakkuu ja metsänviljely tai vähintään maanmuokkaus, joka yleensä varmistaa metsän uudistumisen.
Mutapommin ehkäisyyn olisi paneuduttava huolella. Voisi ennakoida, että ennallistamisen ja vesiensuojelun tavoitteissa olisi saavutettavissa synergiaetuja. Esimerkiksi perustetaan monihyötyinen kosteikko (suo tai lampi), joka pidättää valumasta haitta-aineita ja on elinympäristö vesilinnuille.”
Rehevämmän pään männiköissä voisi ehkä kasvattaa 3000 kpl ja karummassa päässä 2000. Tilanteen ja paikallisen kysynnän mukaan sitten myydään joko energiarankana tai kuitupuuna. Ei ennenaikaisesti eikä karsimattomana rankana.
Visakallon malli on käyty täällä moneen kertaan läpi ja se on hirvivaara-alueella varmaan ihan järkevä.
