Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Turkissa. Inflaatio, joka oli huipussaan yli 75 prosenttia, on sittemmin laskenut 35 prosenttiin kesäkuussa 2025. Markkinat odottavat nyt sen laskevan noin 30 prosenttiin vuoden loppuun mennessä. Keskuspankki tavoittelee 24 prosenttia, vaikka harvat uskovat sen saavuttavan tämän rajan.
Suomessa. Vuonna 2025 Suomessa kuluttajahintojen vuosimuutos on ollut maltillinen, ja esimerkiksi toukokuussa se oli 0,5%. Kesäkuussa inflaatio oli 0,2%. Euroalueella inflaatio on ollut hieman korkeampi, helmikuussa 2,4%.
Tämä siis tekoälyn tuotos. Inflaatio ilmoitetaan vuosimuutoksena. Meneekö laskenta ehkä niin että esimerkiksi tämän vuoden kesäkuun hintoja verrataan vuoden takaiseen kesäkuuhun?
Hinnat eivät siis käytännössä nyt nouse Suomessa, asuntojen ja bensan hinnat jopa hieman laskevat. Turkissa hintojen vuosinousu on siis ollut nyt tuo 35 %, mutta hiljalleen aleneva suunta sielläkin.
Palaan vielä Juha Kauppisen järkälemäiseen (yli 450 sivua) Kertomus maasta -kirjaan.
Sellainen mielenkiintoinen havainto että monimuotoisempi metsä on parempi hiilivarasto, erityisesti maaperän osalta. Tätä on tutkittu Kanadan metsissä julkaisussa Chen, X. ym. 2023. Tree diversity increases decadal forest soil carbon and nitrogen accrual. Nature 618: 94-101.
Monimuotoisuuden väheneminen vähentää hiilen sitoutumista ekosysteemeihin. Ekosysteemien yksipuolistumisen vaikutuksen mahdollinen suuruusluokka voi olla että ilmakehään jää sen seurauksena jopa 100 Gt enemmän hiiltä. Weiskopf, S. R. 2024. Biodiversity loss reduces global terrestrial carbon storage. Nature Communications 15: 4354.
Johtopäätös: kun suojelemme monimuotoisia ekosysteemejä, pidämme hiiltä varastossa ja hillitsemme ilmastonmuutosta.
Merkittävä vaikutus saataisiin myös siirtymisellä kasvissyöntiin. Kasvillisuuden laaja palauttaminen ja maatalousmaista vapautuneen hiilen sitominen takaisin niihin hillitsisi lämpenemistä. Toisaalta nurmi ja laidunkin voi olla kohtalainen hiilivarasto, jos sitä viljellään uudistavalla tavalla ml. laiduntavaa karjaa hyödyntäen, kuten esimerkiksi Qvidjan kartanon hiiliviljelyhankkeessa tehdään.
Jo viime vuosisadan alkupuolella arvosteltiin harsintahakkuita, siis jo paljon ennen harsintajulkilausumaa. Arvid Borg antoi aiheesta ohjekirjeen.
Mm:lle. Kun maataloustukea kuitenkin maksetaan, sen avulla voidaan samalla ohjata kestäviin viljelykäytäntöihin. Eli viljelijöiden tarvitsemaa tukipottia kohdistetaan niin että se tuottaa halutut hyödyt: ekosysteemipalvelut ja ruuan.
Tämä kommentti lähinnä Kurjelle. Itse tulkitsen MetsäVesi-tuloksia ja ympäristö-portaalin rehevöitymisen aiheuttajien suhteellisia osuuksia koskevia tuloksia niin, että metsätalouden tilanne on parempi kuin mitä yleinen mielipide tietää. Jos metsäalan vesiensuojelun ajantasaiset ohjeet saadaan kattavasti käytäntöön ja lisäksi paksuturpeisille ojitetuille soille lisää jatkuvapeitteistä kasvatusta ja tuhkaa, juuri muuta ei tarvita. Näillä hoitunee vesiensuojelu metsätalouden osalta – siis tämänhetkisen tiedon mukaan. Ainakaan laajamittaisiin ennallistamisiin ei vaikuttaisi olevan tarvetta, mutta siihen saadaan asiantuntevampi kanta asiaa pohtivalta työryhmältä. Ennemminkin pienialaisia täsmäkosteikkoja ja pintavalutuskenttiä suurille valuma-alueille.
Ettei asiat olisi liian selkeitä, Tomppo & Laurén HS.fi:ssä: ””Viime vuosien vesien tummuminen liittyy maailmanlaajuiseen tummumisilmiöön, jota aiheuttavat rikkilaskeuman pienentyminen ja ilmastonmuutos. Vaikka kenttäkokeissa poimintahakatun metsän maaveden hiilipitoisuus on ollut hieman pienempi kuin avohakkuussa, on vaikea nähdä jatkuvaa kasvatusta vesistöt pelastavana ihmelääkkeenä.”
Miksi näin? Vaikka ojitusalueilta ei tule rahkasammaleen kasvussaan tuottamaa humuspäästöä, sieltä tulee turpeen hajoamisen humuspäästö. Tätä osiota saadaan hiukan pienennettyä jatkuvan kasvatuksen korkeamman vesipinnan avulla, jos säätö onnistuu. Jos ei onnistu, voi tulla ongelmia liian märkyyden kanssa; jaksollisessa mallissa puolestaan liian kuivuuden kanssa. Kunnostusojituksia tarvitaan vähemmän, joten vesistöön tulee vähemmän kiintoaineita. Kannanotto voi kuitenkin liittyä siihen, että metsätalouden osuus kaikesta vesistökuormituksesta on suhteellisen pieni? Vaikka se saataisiin nollaksi, vesistöt olisivat silti kuormituksen kohteena muista lähteistä.
Kai se on vaan tuet maksettava jos viljely loppuu ilman tukia ja joudutaan siirtymään tuontiruokaan. Jos mennään tuolle linjalle että kielletään kaikki ympäristön turmeleminen, niin tulilinjalle osuu myös metsätalous. Vaikuttaa esimerkiksi siltä että hakkuu aiheuttaa kertaluonteisen hiilipäästön vesiin ja kunnostusojitus kiintoainepäästön.
”Hakkuun aiheuttama DOC-kuormitus kuusivaltaisilla rehevillä soilla Etelä-Suomessa oli 400–500 kiloa hakkuuhehtaaria kohden kolmen ensimmäisen vuoden aikana hakkuun jälkeen (3–4 –kertainen hakkaamattomaan verrattuna), ja myös karuilta soilta vastaava kuormituslisäys oli 150–250 kiloa (Nieminen ym. julkaisematon).”
Lähde: Sarkkola & Nieminen, Vesitalous 6/2014.
Mm:lle. Maataloustuki muodostaa kokonaisuuden jossa maksetaan toisaalta tuotannosta ja toisaalta ympäristön hoidosta. Viljelijöillä ei ole mitään kannustetta jättää leveitä suojakaistoja jos se ei sisälly ympäristötukeen. En tiedä sisältyykö, viljelijät voivat vastata. Ainakin täällä etelän joissa suojakaistat vaikuttavat kapeilta. Ei tuo sen kummempaa ole kuin esimerkiksi kesannoinnin tuki.
Höpö itelles. Kasvaa juu mutta kasvusta suurin osa hajoaa eikä muutu turpeeksi.
https://suomenluonto.fi/artikkelit/suomen-aaripisteet-paksun-suon-salaisuus/
