Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Miten pakkoevakuointi tehdään sotatoimialueella joka on vihollisen hallussa?
(Muokattu.)
Vesipinnan nosto noin 30 sentin syvyyteen vähentää ojitusalueen turpeen hajotusta, mutta ei hukuta juuria eikä lisää metaania. Ongelmana tässä on vesipinnan säädön tarve: pinnan vaihtelua tulee sateiden ja puuston määrän vaihteluiden mukaan. On ennustettu että turvemaat voivat myös kuivua liikaa kuivina kesinä. Tässäkin kohtaa säädettävä ja valmiiksi vähän korkeampi vesipinta on hyödyksi.
Ei ole ihan vain maankäyttösektorin ongelma, jos turvemaiden ruuan ja puun tuotantoa vähennetään. Mutta joitakin keinoja on. Viljelystä poistuneiden turvemaapeltojen uusiokäyttö johonkin vähemmän päästöjä aiheuttavaan maankäyttöön. Vesipinnan nosto metsämailla. Näitä kannattaa tehdä niin paljon kuin mahdollista. Kun ei ole todennäköistä, että näille saataisiin ilmastonmuutoksesta johtuvaa hyvitystä.
Hyvää analyysiä. Viiden vuoden välein harventaminen kuulostaa siltä, että kertymä ei ole riittävän suuri konekorjuuseen, paitsi rehevillä pohjilla voi olla.
Päätehakkuissa avohakkuu on valtamenetelmä. Kaikista hakkuista päätehakkuiden osuus on kai luokkaa neljännes ja muut ovat harvennuksia.
Eihän narisija sota-alueelta välttämättä aivan oikeaa ja kattavaa tietoa voi saada, enkä tietenkään tiedä mitkä käytännöt venäläisillä miehittäjillä alueillaan nyt ovat. Loogista kuitenkin olisi että he sallisivat niiden perheiden lähdön jotka eivät halua jäädä Venäjän hallintaan pysyvästi jääville alueille. Sitten jos ei halua lähteä, se on oma valinta.
Pekka Syväsellä on erinomainen kolumni (Metsälehti 22 s. 7). Kasvua saadaan hoitamalla ja hakkaamalla ja hiilivarastoja säästämällä.
Nalle Wahlroos haikailee kasvihuonekaasujen inventaarion remontin perään. Uusimmilla kaukokartoitusmenetelmillä kuten laserkeilaamalla saatanee koeala- ja koepuupohjaiseen menetelmään verrattuna kattavampi ja tarkempi tulos, jos tilastoinnin ja laadunvalvonnan kysymykset saadaan ratkaistua. Nämä eivät näe vielä maaperän hiilivarastoja. Siinä vaiheessa jos saadaan turvemaiden vesipinta ja turvekerroksen paksuus kaukokartoittamalla, ollaan päästy iso harppaus eteenpäin.
Lukuja on saatu. Harvennukset siis korkeintaan 30 – 40 prosenttia pohjapinta-alasta, jolloin poistuma on samaa luokkaa kuin jaksollisessa, mutta painottuu suurempiin puihin. Lisäksi on saatu Palosaaren suositus jääväksi puustoksi. Toteutus ilmeisesti riippuu myös lähtötilanteesta, eli onko kyseessä ensimmäinen vai toinen jk-hakkuu. Tiheänä kasvaneesta metsästä ei kannata harventaa kerralla enempää kuin tuo alussa mainittu määrä, vaikka se jäisi pohjapinta-alalla mitattuna liian tiheäksi.
Se on jäänyt epäselväksi, kuinka paljon eri pääpuulajeja tulee olla eri latvuskerroksissa. Voisi kuvitella että kasvupaikan mukaan, eli tuoreemmille jätetään kuusta ja koivua ja kuivemmille vastaavasti kuusta ja mäntyä.
