Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä huomio Gla; maanomistajilla ja heidän alaryhmällään metsänomistajilla on erilaisia tavoitteita metsänsä suhteen.
Edelleen hyviä kysymyksiä Kurki. Seuraava kpl korjattu.
Metsätalouden osuus saatiin mukaan ojitusprosentilla. Eli sekä MetsäVesi- että Vemala laskevat ilmeisesti metsätaloudelle lisäisiä päästöjä. (Kuten JMa vihjaa seuraavassa viestissä.) Voin varmistaa nämä jossain vaiheessa Leena Finériltä, kunhan saan hankeraporttini tekstin valmiimmaksi.
Kts. MetsäVesi-raportin:
Sivu 65 ja Taulukko 9 sivu 66. Arvioitu luonnonhuuhtouman osuus, joka on suuri kuten tiedetään.
Sivu 57. ”Metsätalousalueilla kokonaistypen pitoisuuksien keskiarvo oli 1,5-kertainen ja orgaanisen hiilen pitoisuuksien keskiarvo 1,1-kertainen verrattuna luonnontilaisiin kohteisiin. Kokonaisfosforin pitoisuuksissa oli suurempi tasoero kuin kokonaistypen pitoisuuksissa: metsätalousalueilla keskipitoisuus oli lähes kolminkertainen verrattuna luonnontilaisten alueiden keskiarvoon.”
Sivu 52 Kuva 19, orgaaninen hiili. Vuosina 1978 – 1990 aleneva trendi. Oliko alussa jo hapan laskeuma? Nyt ollaan jo ohitettu 1970-1980 -lukujen vaihteen taso, mutta korkeaa kuormitusta olisi siis ollut tuon mukaan aiemminkin. Vrt. kuva 17 sivu 48.
Kuva 13 sivu 41. Tässä on laskettu lisäisiä kuormia. Typen ja fosforin kuormaa ojitus lisää selkeästi. Orgaaninen kuormitus ojitusalueilta noin 125, luonnontilaisilta soilta noin 110 ja kankailta noin 60 kg/ha vuodessa. Hiilipäästöön ojitus vaikuttaa maltillisemmin kuin ravinnepäästöön.
Laitanpa itsekin kysymyksen: 78000 tn joka on metsätalouden orgaanisen aineksen kuormitus on siis lisäpäästöä verrattuna luonnontilaiseen suohon? Silloin se käy järkeen. Varsinkin kun vertaa tuohon kuvan 13c pieneen eroon. Esimerkiksi 15 kg/ha vuodessa tekisi kerrottuna 4 milj. ha yhteensä 60000 tn. Suuruusluokka on oikea.
Luonnonsuot tuuttaavat vesistöön suuret hiilipäästöt ja metsätalous lisää niitä vain melko vähän. Tähän pitää suhteuttaa lisäksi maatalouden turvepellot mukaan. Lopuksi miettiä mille kannattaa tehdä jotain ja mitä.
Puuntuottaja ja moni kaupunkilaistunut metsänomistaja haluaisi ylpeillä hyvin hoidetuilla taimikoilla ja suurella metsänkasvulla. Joku toinen voi kuitenkin päätöksellään tehdä toiveen tyhjäksi. Tässä kohtaa jatkuva kasvattaja on paremmassa asemassa, vai käykö hirvi pienaukoissa ja alikasvoksissa murkinalla?
Mitä enemmän näitä lukuja kahlaa, sitä enemmän sekaisin menee. Kuitenkin tuo on selvä että 7300/44600 on 16 %. 44600 on metsistä ja soilta tuleva kokonaiskuormitus ja metsätalouden osuus on tuo 7300 tn. Metsissä ja soissa ovat mukana luonnontilaiset alueet, mutta ei kai vesistöihin suoraan tulevaa osuutta.
Muokattu.
Millä lihaksilla, no onhan Euroopassa enemmän väkeä kuin USA:ssa. Taloudessa jää jälkeen, mutta on tärkeä kauppakumppani kuitenkin. Kuten olemme oppineet, USA:n kasvu on syntynyt paljolti velkavetoisesti. Jenkeissä Trump on sikäli oikealla asialla, että säästökuuri on sielläkin tarpeen, mutta asiaa hoidetaan liian keskusjohtoisesti.
Liittovaltion ja osavaltioiden työnjako kannattaisi miettiä uudelleen niin että liittovaltiolle kuuluisi vain sellaisia asioita kuin ulkomaankauppa, ulkopolitiikka ja turvallisuus. Ainakin itse hätkähdin kun selvisi että Yhdysvalloissa terveydenhoito vakuutuksettomille (köyhille) kansalaisille kuuluu keskushallinnolle.
Samaan tapaan EU:ssa kannattaisi miettiä työnjakoa uudelleen ja jättää politiikan lajeja enemmän jäsenvaltioiden omaan harkintaan; esimerkiksi maatalouspolitiikka on hyvin keskusjohtoisesti hoidettua EU:ssa.
Martti Nurmi:
Sinänsä ansiokkaassa kirjoituksessa keskitytään maatalouteen, mikä onkin lannotteineen kiistatta yksi osapuoli vesien pilaamisessa. Toinen, tyypillinen vesienpilaaja on ollut turvetuotanto. Se on tavan takaa nostettu tikun nokkaan, aiheesta.
Se suurin jätetään Suomessa rauhaan, koska metsätaloutta ei ole ollut tapana arvostella ja kyseenalaistaa. Silti Suomen metsäojitukset on merkillinen erityispiirre kansainvälisestä näkökulmasta, eikä Suomessa ole ollut rohkeutta tunnustaa, että virallinen, korkein, alan oppi ja käytäntö, kohtelee vesistöjämme hulevesiviemäreinä, on tehnyt niin jo yli 60-vuotta ja käytäntö jatkuu.
Tätä kommenttia ei hyväksytty: ”Jotta voidaan valita oikeat toimenpiteet, pitää ymmärtää kokonaisuus. Kts. ajantasaista tietoa ymparisto.fi-sivustolta artikkelista: Ravinteiden kuormitus Itämereen. Piirakkakuvioista nähdään, että metsätalous on merkittävä ravinnekuormittaja ja on myös orgaanisen hiilen kuormittaja Perämerellä, jossa ojitettujen soiden osuus pinta-alasta on suuri. Kaikkialla maatalous on kuitenkin tärkein ravinnekuomittaja. Typen osalta merkittävä myös yhdyskunnat.”
Tämä hyväksyttiin: ”Kts. MetsäVesi-hankkeen loppuraportti vuodelta 2020. Aika selkeästi näkyy että luonnonhuuhtoumat ovat merkittävin erä orgaanisen hiilen kuormituksesta. Vaikka käytännössä haasteellista, ihmistoiminnan ”lisäistä” osuutta kannattaisi pyrkiä pienentämään maa- ja metsätalouden turvemaiden käsittelyssä. Esimerkiksi maksamalla maataloustukea myös suojakaistoille ja kosteikoille.”
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011389857.html
Vesitalous-artikkelissa (2016) olennaista on että näkee koealojen todelliset kuormitusmittaukset eikä vain mallilaskelmaa jotka on niistä jalostettu. Malli on vain yhtä hyvä kuin takana oleva aineisto. Havainnot eivät yleensä kata kaikkea vaihtelua luonnossa. MetsäVesi-koealojen välillä oli paljon vaihtelua ja ojittamattomien ja ojitettujen ero ei ollut suuri.
Uskoisin ojituslisän osalta loppuraporttia (2020) jossa on kuva typen, fosforin ja hiilen osalta. Sekin jo suututti yhden nimimerkin (AP) Hesarissa: suuresta luonnonhuuhtoumasta ei saisi puhua, kun se estää metsätalouden vesiensuojelun edistymisen.
Tänään joku kirjoitti samassa lehdessä että maatalouden kipsikäsittelyt ja suojakaistat ovat vapaaehtoisia mutta tulisi tehdä pakollisiksi. Olen kuvitellut että maatalouden ympäristötuki edellyttää niitä.
Vesiasioiden kokonaiskuva on välttämätöntä nähdä, jotta voidaan valita kustannustehokkaimmat toimet. Maataloustuista ja verotuloista hyötyvinä kansalaisina ja kuluttajina olemme kaikki päästöihin osallisia. Niissä pitää pyrkiä jatkuvaan parantamiseen tiedon ja kansainvälisen yhteistyön avulla. (Meni taas vähän saarnauksen puolelle, sori siitä.) En usko että metsätalouden päästöjen tai muiden ympäristövaikutusten vähättely on hyödyllinen tie, vaan haittojen tunnistaminen ja estäminen siltä osin kuin on kohtuullisin kustannuksin tehtävissä. Niin kuin esim. metsäsertifioinnissa tehdään.
Apu-lehti 13.1.2022.
– Aikaisemmin vesistöjen tummumisen syynä on pidetty lähes pelkästään ilmastonmuutosta ja happaman laskeuman vähenemistä, muistuttaa Nieminen. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan metsien puumäärän kasvulla ja metsien kuusettumisella on kuitenkin merkittävämpi rooli.
– Ne lisäävät Ruotsissa hiljattain tarkistetun väitöskirjan mukaan metsien orgaanisen aineen määrää, esimerkiksi neulas- ja juuristokariketta, mikä taas lisää humuksen huuhtoutumista vesistöihin.
Niemisen mukaan ilmaston lämpeneminen ei todennäköisesti ole tummumisen pääsyy, sillä tummuminen on hidastunut viidentoista viime vuoden aikana, kun taas ilmastonmuutos on kiihtynyt.
– Vesistöt ovat muuttuneet myös niillä alueilla, joilla ilmasto on lämmennyt vain hyvin vähän, Nieminen kertoo.
Teollisuuden, asutuksen ja energiantuotannon rikkipäästöjen vähentymisen ansiosta happosateet ovat vähentyneet, mutta sekään ei ole riittävä selitys, sillä vedet ovat tummuneet myös vähäisempien happosateiden alueella Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa.
Tutkijan syyttävä sormi osoittaakin metsätaloutta.
– Vuonna 2016 norjalainen tutkimusryhmä esitti, että tummuminen olisi yhteydessä metsiin. Metsien puumäärä on kasvanut nopeasti, ja metsät ovat kuusettuneet voimakkaasti. Teoria on sittemmin saanut tukea Ruotsista ja Suomesta.
Nieminen esittää tummumisen ehkäisykeinoksi suuria muutoksia metsätalouden käytäntöihin.
– Lehtipuuvaltaisista metsistä huuhtoutuu selvästi vähemmän orgaanista ainetta kuin yksilajisista havupuumetsistä. Niinpä lehtipuiden lisääminen ja kulotuksen palauttaminen metsien hoitoon todennäköisesti vähentäisi huuhtoutumista.
Ruotsalaisissa suosituksissa on toivottu myös ojitettujen soiden ennallistamista ja tulvatasankojen palauttamista, jotta orgaaninen aines voisi hajota ja laskeutua, ennen kuin vedet purkautuvat isompiin järviin ja jokiin.
– Itse pidän myös ojituksissa aikanaan syvennettyjen ja suoristettujen suopurojen ennallistamista hyvin tärkeänä, Nieminen toteaa.
– Suomi on maailman ojitetuin maa, joten meillä järvien ja virtavesien tummumista on lisännyt myös ojituksen kiihdyttämä turpeen hajoaminen. Ojitetuilla soilla orgaanisen aineen pitoisuudet valumavesissä ovat ainakin 25–30 prosenttia suurempia kuin luonnontilaisilla soilla, Nieminen sanoo.
Hän jatkaa, että ojitus on tummentanut vesiä myös siksi, että se on luonut suoria virtausreittejä järviin, jolloin vedet eivät enää suodatu matkalla. Erityisen selvästi se nähdään Perämeren valuma-alueella. Se on Suomen ojitetuimpia.
– Siellä ojituksilla on selvä yhteys typpi- ja hiilikuorman kasvuun Perämereen virtaavissa jokivesissä. Iso ongelma myös on, että ojien turve syöpyy ja kulkeutuu vesistöihin sitä herkemmin, mitä maatuneempaa se on.
http://www.apu.fi/artikkelit/metsanhoito-syy-suomen-vesien-tummumiseen-ratkaisukin-metsassa
