Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset

Tuo on hyvä jos TOC hajoaa, mutta jos ojista valuu jatkuvasti enemmän tavaraa kuin mitä ehtii vesistössä hajota, tummuminen jatkuu. Verrannollinen ilmiö metaaniin ilmakehässä.

Tuhannen taalan kysymys kuuluu: kannattaisiko laajojen ojitusalueiden ja vesistöjen väliin ennallistaa luonnontilaisen kaltaisia suoalueita suojakaistoiksi joille johdetaan valumavedet? Kuinka leveä suojakaistan tulee olla? Joudutaanko ilmasto- ja vesistöpäästöissä ojasta allikkoon? Siinäpä tutkijoille tutkittavaa!

Kommentti HS. Tästä unohtui happamoitumisen lisäysvaikutus valumaveden humuksen konsentraatioon. Hesariin lipsahti myös termi pohjavesi – pitäisi lukea kommenttinsa huolella ennen kuin lähettää…

”Myös luonnontilaisen suon turpeen kasvuprosessi aiheuttaa humuspäästöjä, joten soiden ennallistaminen auttaa, mutta ei poista tummumista. Suomen turvemaiden ympäröimät vesistöt ovat olleet perinteisesti tummavetisiä. Sateen happamoitumisen lieveneminen, sulan kesäkauden piteneminen ja talvien leudontuminen voimistavat tummumista, koska valunnan määrä kasvaa. Valuma-alueen maankäyttö ratkaisee veden laadun.

Ojittamisen saattaminen luvanvaraiseksi lisäisi kyllä todennäköisyyttä sille, että ajantasaisia vesiensuojelun ohjeita noudatettaisiin ja ohjeet tulisivat kattavasti toimijoiden tietoon. BSAG:n uudessa hankkeessa pyritään viemään tietoa käytäntöön.

Maanmuokkauksia tarvitaan metsän uudistumisen turvaamiseksi. Siinä ei saa alkaa nyt hutiloida, kun tarvitaan nykyiset hiilinielut ja mielellään vähän lisää. Suojakaistat suojaavat vesistöjä kivennäismailla. Avainasemassa on rehevien turvemaametsien hoito: sekä vesistö- että ja ilmastopäästöjä pienennetään antamalla pohjaveden pinnan nousta, jolloin pienempi osa turpeesta on hapellisessa hajoavassa tilassa. Jatkuva kasvatus ja puutuhkalla lannoitus on hyvä yhdistelmä.

Jos veden pinnan taso arvioidaan päästömalleissa puuston määrän perusteella, harvennus, poiminta ja avohakkuu ovat hyödyllisiä, koska puuston haihdutus pienenee ja vesi nousee lähemmäs pintaa. Avohakkuulla ei tarvita kunnostusojitusta, jos taso ei nouse niin korkealle, että puiden juuret hukkuvat. Pinnan säätöä auttaa jos ojtusalueelle saa rakennettua säädettävän padon laskuojaan ja jos pääosa valumasta suuntautuisi siihen.

Suovesien puhdistamiseen laskeutusaltaat ja kaivukatkot eivät ole tutkimusten mukaan tehokas keino. Parempi on kosteikko, laaja pintavalutuskenttä tai valumavesien ohjaus suolle. Näitä voisi saada aikaan ennallistamalla suoalueita vesistöjen reunoilla. Toimenpide aiheuttaa aluksi ilmasto- ja vesistöpäästöjen kasvupulssin, mutta saadaan palautettua suoluontoa. Tähän saadaan rahoitusta ennallistamisohjelmasta.”

On se siinä mielessä ruoskintaa, että jutussa ei tuoda esiin muuta kuin avohakkuisiin ja kunnostusojituksiin liittyvät riskit. Ei mainita sitä mitä vesistövaikutusten ehkäisemiseksi jo tehdään. Ainakin ohjeistukset ovat ajan tasalla, mutta ne tarvitsee saada käytäntöön. Lisäksi: kunnostusojituksia harkitaan varmasti tarkkaan kun niillä ei ole enää suoraa tukea, ainoastaan suometsien hoidon suunnittelun tuen mahdollisuus Metkassa. Onko joku muuten jo saanut tätä tukea?

Asiaa tehostetaan kertomalla että erityisen uhattuna ovat ’kirkasvetisimmät’ järvet. Tässä kohtaa unohtuu se että nämä vedet eivät ole soiden ympäröimiä, juuri siksi ne ovat kirkasvetisiä. Siksi kunnostusojitus ei ehkä muuta tilannetta oleellisesti. Voisi olettaa että nimenomaan turvepeltojen ympäröimät vesistöt ovat kärsineet ja tulevat kärsimään vastaisuudessakin eniten.

Lainaus: ”Erityisen suuri merkitys metsätalouden päästöillä on siellä, missä iso osa kirkkaimmista järvistäkin on: Itä- ja Pohjois-Suomessa. Siellä järviä ympäröivät useammin metsät kuin pellot. Suomen kirkkaimpana suurena järvenä pidetty Itä-Suomen Puruvesi on sekin alkanut laidoiltaan tummua ja rehevöityä.”

Kommentoin:

”Suometsien hoitoon saa suunnittelun tukea Metka-ohjelmasta. Ennallistamisohjelma tulee myös avuksi. Näiden ohjelmien ja niiden rahoituksen myötä saadaan lisää kosteikkoja ja parempia vesiensuojelun rakenteita. Jatkuvapeitteinen kasvatus auttaa osaltaan sopivissa kohteissa, etenkin rehevissä korpimetsissä. Ei heitetä kirvestä kaivoon. Nyt kun kiintoaineet, humus ja fosfori tiedetään ongelmallisiksi, asia on jo helpommin korjattavissa kuin ilman tutkimustuloksia.”

Lainaus Donner-Amnellilta (linkki talousketjussa).

Metsävarojen niukkuus mainitaan: ”Jo nykyisellään metsien teollisen käytön fyysiset rajat ovat maailmanlaajuisesti katsoen hyvin lähellä. Jatkossa muutkin alat kuten kemian- ja terästeollisuus käyttäisivät mielellään paljon puuta tuotantonsa fossiiliriippuvuuden vähentämiseksi. Metsien tuntuva lisäkäyttö jalostukseen voisi kuitenkin tulla kyseeseen vain, jos pystyttäisiin merkittävästi vähentämään lihan ja bioenergian tuotantoon käytettyä metsäpinta-alaa. Siihen asti metsien vähyys ja niiden muiden käyttömuotojen tärkeys tarkoittavat sitä, että puunjalostuksen siirtymän täytyy hyvin pitkälle perustua nykyisen raaka-ainevolyymin jalostuksen monipuolistamiselle ja arvon nostolle. Myös metsien käytön hyväksyttävyys edellyttää tätä.”

Liha ja bioenergia mainitaan ehkä siksi että suuri osa maapallon pinta-alasta on nyt rehun tuotannossa ja laitumina, ja suuri osa metsien kasvusta käytetään lämmitykseen ja ruuan valmistukseen.

Näkemys metsien käytön rajojen lähestymisestä haastaa jonkin verran sitä ajatusta, että jos hakkuita Suomesta vähennettäisiin, ne siirtyisivät muualle. Mihin ne siirtyisivät, jos vajaakäytössä olevia metsävaroja ei ole kovin paljon helposti saavutettavissa eli kunnollisen infrastruktuurin äärellä? Uudet plantaasimetsät (metsittäminen) olisivat yksi vaihtoehto ainakin sellun ja kartongin tuotannossa. Laadukas sahatavara tarvitsee todennäköisesti järeämpää hitaammin kasvanutta puuta, jota haettaisiin ehkä sademetsistä. Tosin meillä hiilineutraaliuteen tarvittava maltillinen hakkuiden vähentämisen määrä 10 – 15 milj. kuutiometriä ei olisi kovin merkittävä kysynnän muutos globaalisti. Meillä hakkuiden vähentämisen vastapainoksi olisi huolehdittava hyvästä metsänhoidosta ja lisäkasvua tuottavista toimista, ettei jouduttaisi pitkällä aikavälillä alenevien kasvujen ja metsävarojen kierteeseen.