Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Rauhaa Lähi-Itään ei taida tulla ihan heti. Rauhansopimuksen tiellä on niin monia isoja esteitä: Hamas, Hizbollah, Länsirannan laittomat siirtokunnat, Israelin valtion rasistinen pohja, Jerusalemin kysymys, vuosikymmenien väkivaltaisuudet ja vihanpito, Iran, USA:n juutalaisväestö… unohtuiko jotain? Ai niin: uskonnot ja rotukysymykset.
Metsästäjä-lehdessä iloittiin edelleen siitä että kanta on puolitettu 2000-luvun taitteesta. Tilannekuva on siis aika erilainen sen mukaan mitä lehtiä lukee. Hesarissa ja ehkä ns. luontoväenkin piirissä puolestaan ehdotellaan että ongelmaa hoidetaan lisäämällä suurpetoja. Eli kolmas mediakupla siellä. Nämä kuplat pitäisi saada keskustelemaan keskenään.
Kyllä liian korkealla hirvieläinkannalla on vaikutuksia monimuotoisuuteen. Vaikka ei edes oltaisi Velkuanmaan saaressa, jossa ne syövät mustikanvarvutkin yhettömiin. Vaikuttaa välillisestikin puulajivalinnan kautta, kuten Visakallo juuri edellä todisti: puhdas kuusikko voi olla jossain kohtaa ainut joka säilyy!
Eihän se auton hinta mene yli budjetin: pitää vain laskea Metka mukaan useammalta vuodelta!
*
Koneen Säätiön hankkeissa on tällä kertaa osa ihan järkevältä kuulostavia.
*
Yksi tapa parantaa julkisen keskustelun laatua on sellainen tekniikka, jossa ennen kuin saa sanoa oman mielipiteen pitää toistaa vastapuolen mielipide. Toinen parannus olisi ehkä se, että keskustelut kestäisivät pitempään, niin niissä ehtisi perustella asiansa kunnolla.
Eeropekka Rislakki kirjoitti poliittisesta keskustelusta pitkän analyysin Facebookiin. Kaksi päivää sitten, eli juuri ennen kuin Virta ja Rydman kävivät taistoon vaalikarjan sieluista.
Tässä kirjoituksen viimeinen kappale.
”Ilmiö ei ole kuitenkaan kohtalon määräämää, vaan se on valinta, ja valinnat voidaan tehdä toisin.
Ensinnäkin, poliitikko, joka uskaltaa tunnustaa vastapuolen argumentissa jotakin järkevää ja tolkullista, ei ole heikko, vaan hän on harvinaisuus. Harvinaisuus tarkoittaa erottuvuutta ja näkyvyyttä. Kyseessä on strategia, jossa myös älykkyydellä on sijansa.
Poliitikko, joka kykenee käymään rakentavaa vuoropuhelua, ratkoo ongelmia ja puhuu tulevaisuudesta pelottelun sijaan, on kiinnostavampi kuin taitava äXyilijä, joka loukkaa vihollista populismin lainalaisuuksien mukaisesti.
Demokratia ei tuota parasta lopputulosta jatkuvan konfliktin vallitessa. Se toimii parhaiten, kun konfliktit ratkaistaan. Suomalainen poliitikko, joka oppii tämän eron mahdollisuudet, saattaa olla sukupolvensa kiinnostavin poikkeus – valtiomies, valtionainen, valtiohenkilö – suuri poliitikko.”
