Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Nythän se ilmeinen vaihtoehto Gla juuri toteutuu, eli sellua tuotetaan kustannustehokkaasti Euroopan ulkopuolella. Kestävyys on vähän kyseenalaista silloin kun viljellään eukalyptusta vieraalla mantereella.
Meillä toteutuu suhdannesyistä se ympäristöväen toive, että metsää säästyy hakkuilta ja saatetaan olla jopa lähes hiilineutraali maa 2035. Kun näyttää siltä, että talous ei kasva ja päästöjä ei tule; hopeareunus siis tässäkin synkkyydessä. Väki ei mieti mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä eikä yksittäiset hallituksetkaan. Metsäväki on kuitenkin varoittanut asiasta etukäteen.
Hesarin tilaajien kannattaa lukea saksalaisen aktivisti Luisa Neubauerin haastattelu. Saksassa väitellään siitä ovatko fossiilipäästöjen alennukset tarpeen. Asiaan vaikuttaa tietenkin paikallisen persupuolueen AfD:n suosio. Esimerkiksi uusiutuvan sähkön tuotanto on kasvanut paljon Saksassa. Riippuvuus fossiilisista on silti olemassa ja se tekee Euroopasta alttiin geopoliittiselle kiristykselle.
Meillä iso osa fossiilisten alennuksista on saatu aikaan suurten hakkuiden sivutuotteena saadun puun polttamisella ja myös energiapuun korjuulla. Nyt kun molemmat edelliset hiipuvat, saapa nähdä kuinka päästöille käy: metsämaan maankäyttöluokan hiilitase ainakin paranee. Mutta millä lämmitetään, yhä enemmän sähköllä vai syövätkö datakeskukset sen?
Kyllä oli tuloksia, että olennaista muutosta ei tapahtunut. Toisaalta Metsähallitusta on kyllä toistuvasti tälläkin palstalla syytetty liian korkeasta laskentakorosta ja aikaisista päätehakkuista Lapissa. Tämä johtuu eduskunnan tuloutustavoitteesta.
Ilmastolain tarkastelun yhteydessä on juuri nyt ehdotettu kiertoaikojen jatkamista hiilinielun lisäämiseen. Jatkaminen onkin mahdollista, jos metsää ei ole kasvatettu liian tiheänä aiemmin. Jos latvus on liian tiheässä supistunut, puilla ei ole enää riittävää vihreää biomassaa.
Yksityiskohtia voidaan hienosäätää, esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen alinta sallittua pohjapinta-alaa. Eli jos jaksollisessa mallissa vaaditaan tiheyden nostoa, sitä voidaan hyvin suositella myös jatkuvaan kasvatukseen. Esimerkiksi Osmo Palosaari mainitsee videolla että tyypillinen jäävä puusto ei ole heillä ppa 10 vaan 12-14 mikä on merkittävä ero.
Ilmastolain tilannekatsaus Sykestä (linkki esitykseen em. Hesarin jutussa jota kommentoin aiemmin).
Tilanne:
Ensimmäisellä velvoitekaudella 2021-2025 LULUCF-alijäämää syntyy joka tapauksessa kymmeniä miljoonia CO2-ekv.-tonneja, riippumatta lopullisista vuosien 2024 ja 2025 inventaariolaskennan tuloksista ja joustojen käyttömahdollisuuksista. Alijäämän hyvittäminen päästöyksiköitä hankkimalla on hinnaltaan ja saatavissa olevien yksikköjen suhteen erittäin epävarmaa.
Niin ikään toisella LULUCF-velvoitekaudella 2026–2030 nielutavoitteista jäädään nykyisillä hakkuutasoilla selvästi ja alijäämää syntyy huomattavia määriä (kuva 9). Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että päästökiintiöiden ylitys 2026-2029 siirtyy kertoimella 1,08 vuoden 2030 päästöihin.
Ilmastolain tavoitteet eivät ole eri skenaarioiden valossa toteutumassa hiilineutraaliuden, eikä myöskään EU-velvoitteisiin vastaamisen osalta. Tavoitteisiin pääseminen edellyttäisi selkeää suunnanmuutosta erityisesti maankäyttösektorilla.
Myös Suomen oikeudenmukaisessa, vuoteen 2050 ulottuvassa hiilibudjetissa pysyminen vaatisi erittäin suuria nettopäästöjen lisävähennyksiä, riippumatta budjetin erilaisista jakoperusteista. Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuonna 2035 vähentäisi kuitenkin merkittävästi lisätoimien tarvetta jaksolla 2035-2050.
Päästövähennysprosentit ovat Suomen ilmastopaneelin suositusten mukaiset. Ne perustuvat Suomen oikeudenmukaiseen, maksukyvyn (BKT/henkilö) mukaan laskettuun, osuuteen globaalista 1,5 asteen hiilibudjetista.
Maankäytön rooli:
• Tulisiko maankäyttösektorin tavoitteen huomioida luonnolliset vaihtelut? Voitaisiin esimerkiksi tarkastella tietyn aikavälin keskiarvoa yhden vuoden sijaan. Vaihtoehtoisesti tavoite voitaisiin asettaa riittävän tiukaksi, jolloin jää puskuria esimerkiksi luonnon tuhoista johtuvalle oletettua huonommalle kehitykselle.
• Maankäyttösektorin nielu riippuu voimakkaasti metsien hakkuutasosta. Voisiko metsien hakkuille asettaa enimmäismäärätavoitteen, jolloin maankäyttösektorin khk-tase olisi paremmin tiedossa? Voisiko kansallinen tavoite maankäyttösektorille ollakin hiilinielun sijaan hiilivaraston suuruudelle? Hiilivarastotavoite kytkeytyisi yksiselitteisemmin pyrkimykseen varastoida hiiltä pois ilmakehästä.
Maa-ja metsätalous:
Maankäyttösektorilla on useiden arvioiden mukaan lukuisia erittäin kustannusvaikuttavia toimia (kustannus alle 50 €/t CO2) ja joilla on merkittävä päästövähennyspotentiaali (nettovaikutus yli 0,5 Mt/v). Näitä ovat mm. kiertoaikojen pidennys metsätaloudessa ja puuston kasvattaminen tiheämpänä, metsälannoituksen lisääminen ja metsäkadon välttäminen, jotka vaikuttaisivat metsämaan nettopäästöihin, sekä turvemaapeltojen hoito, joka vaikuttaisi viljelysmaan päästöihin.
Yhteenveto:
• Jäsenmaatasolla tarkasteltuna moni LULUCF-sektorin osalta merkittävä maa (mm. Ruotsi, Espanja, Puola, Italia, Ranska, Saksa) jää selvästi omasta LULUCF-tavoitteestaan.
• Koska LULUCF-sektorin päästöyksiköiden hankkimismahdollisuutta voidaan pitää erittäin epävarmana vaihtoehtona, Suomen tulisi saavuttaa kansalliset LULUCF-velvoitteensa omin lisätoimin.
*
AJ kommentteja:
– Poistaisiko tai lieventäisikö siirtyminen metsien hiilinielutavoitteesta hiilivarastotavoitteeseen politiikan haitallisuutta metsätaloudelle? Perusongelma ehkä silti säilyy – paitsi jos metsien puustopääomaa pystyttäisiin jotenkin kasvattamaan vanhentamatta niitä oleellisesti. Apua saataisiin myös turvemaan hajotuksen pienentämisestä maa- ja metsätaloudessa, jos myös turvemaiden sisältämä hiili olisi mukana laskennassa eikä vain elävän puuston biomassa. Toisaalta elävä puusto olisi tarkemmin inventoitavissa kuin maaperä.
– Maankäyttösektorin toimia -taulukossa on arvioitu metsiä koskevat toimet. Mainitaan hiilitukijärjestelmä, mutta kukahan tuota tukea maksaisi? Typpilannoituksia en tekisi (luonto muutenkin rehevöityy), vaan mieluummin terveys- ja tuhkalannoitusta. Metsien tihennys ja kiertoaikojen pidennys mainitaan hyvinä keinoina, mutta ovatko ne sitä? Itse pitäisin riskittömämpinä keinoina em. lannoituksia, jatkuvaa kasvatusta, metsittämistä ja metsäkadon välttämistä.
