Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei aikasi mene hukkaan Perko, jos pääsemme samalle karttalehdelle asioissa. Enemmän aikaa tuhraantuu kun väitellään mututuntumalla ilman lukuja!
Kiitos. Paremmin tietävillä tarkoitan lajitietojen perkaamista parhaalla kyseisen lajin asiantuntemuksella. Kokonaismäärän ja lisämääreihin jaettujen vaateliaiden lajien listojen lisäksi olisi hyvä saada lisää analyysiä yleisten lajien kuten hömötiaisen tilanteesta ja siitä miten hyvin ohjeet ja yhteiset ponnistelut niitä auttavat.
Kyllä. Tosiasia on myös se että vaikka maaperän poistaisi, mikä olisi edistystä, metsävarojen jatkuva lisääminen on hyvin takkuista Pohjoismaissa. Onnistuu muualla jos vaikka laidunmaata saadaan metsitettyä. Ilmastonmuutos lisää kasvua hiukan. Jatkuva kasvatus rehevillä turvemailla voi alentaa maaperän päästöjä hiukan.
Pienistä puroista ja eristä saadaan kyllä apua, mutta perusasia eli hiilineutraalius maankäytön avulla on hankala tavoite. Jos asiaa nyt esitettäisiin EU:ssa, tulisiko enää hyväksytyksi? Ainakin pitäisi arvioida vaikutukset muualla yhteiskunnassa tarkasti.
Perustele Perko laskelmilla laskujen maksamatta jääminen ja tuottamattomuus. Mitä lähtöarvoja käytät laskelmassa?
Jos haluaa käyttää verovähennysten jälkeisiä arvoja laskennassa, alun kannattavuus paranee hiukan. Joskus voi olla kuitenkin taimikkoa tila, jolla ei ole niin hyötyä vähennyksistä ellei ole puuta myydä. No muilla tuloilla voi saada hyödynnettyä alijäämähyvitystä.
BII saisi nyt mennä muualle, vaikka omaan ketjuunsa?
Jouduin taas väittelyyn AP:n kanssa… tuleekohan TA kohta mukaan?
Nostin kissan pöydälle, eli kyseenalaistin koko EU:n ilmastopolitiikan perustan: että metsien hiilinieluilla voidaan pysyvästi kuitata muut päästöt ja olla ns. hiilineutraali maanosa. Katsotaan tulenko kovinkin lytätyksi. EU:ssa kokonaisuutena on kyllä mahdollista vielä lisätä metsiä ja vähentää päästöjä, joten nämä kaksi asiaa voivat lähestyä toisiaan asymptoottisesti. Mutta Suomen alueella yhtälö on hankala.
AJ:
<span class=”break-words”>Metsän hiilivarasto ei metsän vanhetessa ehkä varsinaisesti ”täyty”, mutta puuston kasvunopeus hidastuu ja varaston vuotuinen lisäys eli hiilinielu pienenee. Suuri nuoren metsän hiilinielu on siis ilmastopolitiikan paradoksi, jota ei voida ylläpitää pysyvästi. Voidaan kyllä palauttaa lisäämällä hakkuita jälleen lähemmäs kasvun tasoa tai sen yli.</span>
<span class=”break-words”>Metsien hiilinieluja voidaan paikoin EU:ssa lisätä nuorentamalla ikärakennetta, perustamalla uusia metsiä ja tehostamalla metsien hoitoa. Suomessa näillä keinoilla ei saada suurta parannusta aikaan, kun metsättömiä ja hoitamattomia alueita on vähän ja metsien ikärakenne on liki optimaalinen.</span>
<span class=”break-words”>Juuri nyt meillä metsäteollisuuden suhdanteen heikentyessä ikään kuin kokeillaan sitä professorien Ollikaisen ja Pukkalan arviota, että maltillinen hakkuiden vähentäminen 10 vuoden ajan sallisi suuremmat hakkuut myöhemmin puustopääoman kasvatuksen ansiosta. Heidän mukaansa hiilineutraalius olisi edelleen mahdollista saavuttaa ilman suuria kansantalouden tappioita.</span>
<span class=”break-words”>Keinoista kannattaa metsien osalta valita vähemmän riskipitoisia. Vähäriskisinä voisi ehkä pitää tuhkalannoitusta, metsittämistä, ennallistamista ja lisäsuojelua. Puuntuotannon kannalta riskejä lisääviä ovat tiheyden nosto ja kiertoajan kasvattaminen. Nämä metsänomistajien taloutta heikentävät muutokset pitäisi korvata esimerkiksi hiilimarkkinoiden avulla, jos halutaan käyttää kannusteita eikä sääntelyä.</span>
AP:
Hiilinielussa on kysymys metsään varastoituneen hiilen kokonaismäärästä. Se ei kasva metsiä nuorentamalla, vaan päin vastoin pienenee. Tästä näkökulmasta katsottuna metsiemme ikärakenne on kaikkea muuta kuin optimaalinen. Talousmetsien hiilivarasto on pienentynyt kasvaneiden hakkuiden, lyhentyneen hakkuukierron ja osittain myös liian rajujen harvennusten ja poimintahakkuiden vuoksi. Kuten Syken raportissa todetaan, kierron pidentäminen on kustannustehokkain ja nopein keino. Sellainen oli käytössä vuoteen 2014 ja kymmenien vuosien aikana toimivaksi todettu. Jopa hallitusohjelmassa on mainittu kierron pidentäminen. Tiheyttä tulee nostaa estämällä ylimitoitetut harvennus- ja poimintahakkuut, mikä ei lisää puuntuottajan riskiä. Muut kommentoijan mainitsemat keinot ovat ihan eri kertaluokkaa tehottomuudessaan. Muutos pitää saada aikaan talousmetsissä, sillä sellaista määrää metsää ei voida suojella, että pelkästään se pelastaisi hiilivarastot ja pysäyttäisi luontokadon.
AJ:
Jos maaperä jätetään pois, positiivinen hiilinielu tarkoittaa, että metsiemme puustoon sitoutuu edelleen joka vuosi enemmän hiiltä kuin mitä hakataan pois. Talousmetsien puuston hiilivarasto ei ole pienentynyt, mutta se on toki huomattavasti pienempi kuin luonnonmetsien hiilivarasto. Eli väitteen ’metsien hiilivarasto on pienentynyt’ totuusarvo riippuu siitä mihin ajankohtaan Suomessa verrataan.
Nykyisessä Suomen ja EU:n hiilineutraaliuden laskentatavassa suurikaan hiilivarasto ei auta meitä. Laskenta kun vaatii, että sopimusmaan metsien hiilinielu tulee olla positiivinen maailman tappiin: maaperän ja puuston yhteenlasketun hiilivaraston vuotuisen kasvun tulisi olla vähintään yhtä suuri kuin muut päästöt. Tällaista tilannetta ei ole ymmärtääkseni mahdollista ylläpitää pysyvästi. Laskentatapa on siis kelvoton jatkoon. On outoa että tällainen vaatimus on tullut aikoinaan hyväksytyksi EU:n metsäteollisuusmaissa.
Painopisteen siirtäminen hiilen varastointiin eli pitempiin kiertoaikoihin ja tiheämpiin metsiin metsiin lisäisi kyllä hiukan monimuotoisuutta, mutta olisi riskialtista muuttuvassa ilmastossa. Puiden vihreä latvusmassa saattaisi pienentyä liikaa ja metsätuhoriskit kasvaa.
Metsätalouden kannattavuutta kiertoaikojen pidennys heikentäisi, koska uudistaminen ja hoito ovat kallistuneet eli talouden puolesta pitäisi päästä pikemminkin nykyistä lyhyempiin kiertoaikoihin. Korkoa korolle laskurilla voidaan osoittaa, että metsätaloudessa mahdollinen korkotuotto sijoitukselle on suuruusluokkaa 2 – 4 prosenttia ja kvartaali on 25 vuotta. Ei voida oikein kasinotalouteen verrata.
No, voidaan yrittää optimoida monta hyötyä yhtä aikaa, eli vähentää hakkuita vähän, kuten Ollikainen ja Pukkala ehdottivat.
Älkää aloittako/jatkako enää vänkäämistä BII:stä eikä Punaisesta kirjasta. Kaikki mitä on tarpeen sanoa on jo sanottu moneen kertaan täällä ja Hesarissa. Jotta keskustelu tästä etenisi, tarvittaisiin mukaan em. arviointeja syvällisemmin tuntevia.
BII ei ainakaan aiemmin ole avannut perusteita eivätkä vastanneet kun kysyin niistä. Ehkä indeksiä ei enää kehitetä? Skenaarioitakaan en ole enää löytänyt – ovatko ne jossain?
Punaisen kirjan osalta voinee todeta, että se ei ole täydellinen eikä kattava. Siinä on kuitenkin etunsa että lajistoa seurataan pitkällä aikavälillä samoilla menetelmillä. Aikanaan seuranta näyttää olemmeko etenemässä oikeaan suuntaan.
Tarkoitan sitä mehtäukko että hinta per myyty m3 on tukilla korkeampi metsänomistajalle. Kokonaistulokseen vaikuttaa tietenkin myös myyty määrä. Lisäarvo per jalostettu m3 on vastaavasti kuidulla korkeampi teollisuudelle. Siksi kuidun hinta on liian alhainen suhteessa jalostusarvoon ja tukin hinta on liian korkea. Tilanne muuttuu suhdanteiden mukaan kun vientihinnat vaihtelevat. Puun hinnan tulisikin elää enemmän vientihintojen tahdisssa?
MTK:n uusi johtaja on lausunut että maataloustuottajille kuuluu suurempi osuus elintarvikeketjun tuotosta. Ehkä sama lausuma koskee myös meitä metsänomistajia?
Korkoa korolle -laskuriin voi jokainen laittaa mieleisensä tuotoksen ja myyntihinnan. Edellä oleva oli vain maltillinen esimerkki. Eppäilen että Perkolla on väärät luvut koskien jaksollista mallia tai normaalia korkeampi korkovaatimus. Muuten ei Perkon vihaa jaksollista mallia kohtaan voi oikein selittää. Ellei sitten metsää ole tullut rauhoitetuksi edellisen metsälain aikana.
pihkatappi osuu nappiin. Metsään.fi-sovellus lähestyisi jo hyödyltään metsäsuunnitelmaa, jos se ottaisi huomioon metsänomistajan tavoitteet hakkuuehdotuksissa. Omistajan olisi hyvä halutessaan voida rajata ehdotuksista pois avohakkuu tai jatkuva kasvatus. Lisäksi se voisi huomioida sertifikaatin, jossa mo on jäsenenä.
Jossain nettijutussa peräänkuulutettiin ihmisten vastuuta omasta tietämyksestään, mutta en enää löydä juttua. Jos kertoo jotain asiaa totena luullen että se on totta, on syyntakeeton. Jos kertoo jotain asiaa epäillen sen totuusarvoa, kannattaa huomauttaa siitä ja saa vastuunvapautuksen. Jos kertoo jotain asiaa tietäen että se ei ole totta, syyllistyy väärän tiedon levittämiseen. Jos tekee niin kuin yleismedia, että kertoo vain osan totuudesta, muokkaa todellisuutta mieleiseensä suuntaan tai mielistelee yleisöä.
