Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Aivan. Kannanhoidollisen suden metsästyksen toinen ja varmasti osoitettu (?) hyöty on kannan alentaminen vahinkojen vähentämiseksi – aivan samaan tapaan kuin hirvenkin osalta menetellään.
Kimmo Suuronen tarjoaa kyttäysmetsästystä hirvelle ja kommentoi suojelun tasoa:
”Maailmalla niin hirvieläinten kuin suurpetojakin pyydetään pääasiassa kyttäysmetsästyksenä – haaskoilta, kulku-urilta tai ruokinnalta. Kotoperäinen hirven ajometsästys on jonkinlainen menneisyyden jäänne tai luonnonoikku, joka sopii suomalaiseen mielenmaisemaan. Kyttäysmetsästyksen etuna on, että se mahdollistaa valikoivan pyynnin ja tasaisemman kannan verotuksen, mistä olisi hyötyä mm. karhunmetsästyksen kehittämisessä.
LUKE:n sivustolta löytyy mallinnusohjelma, jolla kaikki halukkaat voivat testata omia näkemyksiään suden suotuisan suojelun tasosta ja erilaisten parametrien vaikutuksesta siihen. Susien suhteen elämme tilanteessa, jossa järvisuomen ja suomenselän alueen susityhjiö on täyttymässä ja poronhoitoalueen eteläpuoleinen Suomi on saamassa tasaisen ja kattavan susipeiton. Tämän varmistuessa 2-4 vuoden aikajänteellä ja susikannan vuotuisen minimimäärän noustessa 450-550 yksilöön, mikä lähenee geneettisen monimuotoisuuden varmistavaa minimitasoa, on aika aloittaa kannanhoidollinen metsästys mutta silloinkin harkiten ja valikoiden vahinkoperusteisuutta painottaen.”
Suomen tasolla suden suotuisan suojelun taso laskettanee pääluvun mukaan huomioiden kannan mahdollisuus saada täydennystä muista maista (vaihtaa geenejä).
En usko että haittojen osoittamiseen tarvitaan enää lisää tiedettä, onhan meillä vahinkotilastot pitkältä ajalta. Siis hirvivahingoista ja susien itsensä tekemistä vahingoista.
Suojelukin pitää laittaa kuntoon. Talousmetsien ennakoidut tuhot eivät ole oikea tai riittävä tapa hoitaa asiaa, kun tarvitaan myös alueita joilla luonnon omat prosessit saavat toimia.
Tutkimusten mukaan kai yksilajinen ja tasarakenteinen kuusikko on alttiimpi kuoriaistuholle kuin suojelumetsä. Talousmetsässä lisäksi aukkojen reunat ja voimakkaat harvennukset lisäävät kuivuusriskiä ja sitä kautta parantavat kuoriaisten elinoloja. Toki suojelumetsäkin voi olla aluksi riski ennen kuin se muuttuu monilajiseksi monikerrosmetsäksi, jos tulee vaikka myrskytuhoalue jolta puita ei voida korjata.
Jovain ilmeisesti tarkoittaa, että jatkuva kasvatus ei tarvitse tukea, ja hyvä niin. Menetelmää voidaan kuitenkin suositella käytettäväksi sopivissa kohteissa, koska siitä saadaan puuraaka-aineen lisäksi markkinattomia hyötyjä, kuten peitteisen metsän pinta-alan kasvu, varttuneen metsän alueiden kytkeytyneisyyden ylläpito ja turpeen hajoamispäästöjen aleneminen.
Nyt tierahat on taas vedetty ihan minimitasolle. Yksi tiekunta jossa olen osakkaana ehti tehdä perusparannuksen hyvänä aikana. Tierahojen osalta pitää muistaa että tuki jakautuu muillekin tien käyttäjäryhmille, ei vain puuntuotantoon.
Muu tuki kannattanee kohdistaa siten että yhteiskunta saa enemmän markkinattomia palveluja metsistä. Tierahat ovat myös osaltaan tätä, koska metsätiet mahdollistavat metsästyksen ja muun virkistyskäytön. Muita markkinattomia ovat ekosysteemipalvelut kuten luontokadon torjunta ja päästöjen alentaminen. Myös metsien kasvun lisääminen, mikäli osa kasvusta joudutaan jättämään hiilinieluksi.
