Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Vaihteeksi viisastelua hiilinieluista.
”Metsien hiiliasioista on keskusteltu niin kauan, että perusperiaatteiden tulisi olla jo kaikille selvät, vai eikö sittenkään.
Puumarkkinan toiminnan eli vuosittain hakattavan puun määrän määräävät puun ostajat (jalostajat) eivätkä puun myyjät (metsänomistajat). Jos suojelu ja luonnonarvokauppa saadaan myyjälle aidoksi vaihtoehdoksi, hakkuut pienenevät tavoitellusti. Metsäteollisuudella ei ole hätää, koska se voi laajentaa toimintaansa ulkomailla, jos se ei saa kotimaasta tarvittavaa määrää sopivalla hinnalla.
Puutuotteiden elinkaari ei ole pitkä, mutta sitä on mahdollista pidentää lisäämällä puuta erilaisiin käyttöihin muiden materiaalien rinnalle.
Metsäammattilaiset puolustavat suuria hakkuita ja metsien säilyttämistä nuorekkaina, koska yksittäisen metsikön kasvu on suurimmillaan keski-ikäisenä. Metsä suositellaan uudistettavaksi siinä kohtaa, kun vuotuisen kasvun arvo per puustopääoman arvo eli suhteellinen arvokasvu alittaa omistajan tuottovaatimuksen.
Jos halutaan, että metsät kasvavat suunnilleen nykyisen määrän, hakkuita ei saisi hyvin paljon pienentää. Pitkällä aikavälillä suojelun reipas lisääminen todennäköisesti vähentäisi kasvua. Vaikka vanha metsä on hiilinielu, se on huomattavasti heikompi kuin nuoressa metsässä.
Hakkuiden alennuttua tihentyviin ja ikärakenteeltaan vanheneviin metsiin ei välttämättä jäisi pitkällä aikavälillä paljoa nykyistä enempää hiilivarastoa, kun itseharveneminen ja metsätuhot yleistyisivät. Olisiko varmempi strategia huolehtia metsien säilymisestä ja kasvukyvystä ja panostaa kunnolla myös metsittämiseen? EU:lla on metsien hiilinielupolitiikka, ei hiilivarastopolitiikka, ehkä aivan viisaasti ja perustellusti.”
Avohakkuiden kielto ja hakkuiden haittojen pakollinen kompensointi ym. vastaavat toimet lisäisivät kustannuksia puuntuotantoon. Tällä pyritään alentamaan haitalliseksi miellettyä puun käyttöä hyödyksi eli hakkuita. Ei huomioida sitä, että samalla alenisi into sijoittaa rahaa metsän uudistamiseen ja hoitoon, ja pitkällä aikavälillä puun tuotantokin alenisi. Eli metsiin ei jäisi ilmaista hiilinielua, vaikka lyhyellä aikavälillä näyttäisi siltä. Puuntuotannon kannattavuuden aleneminen voisi lisätä intoa tarjota alueita suojeluun, mutta näistä ei kai ole puutetta nytkään, vaan ehkä enemmänkin suojelun rahoituksesta.
Tästähän on keskusteltu jo monesti aiemmin. Keskitalvi ei ole metsästäjille mieluisaa aikaa – paitsi jos sattuisi vähäluminen talvi niin sitten homma voisi onnistua talvilaitumilla. Mutta jos kantaa alennetaan tarpeeksi muualla, talvilaitumille ei riitä vaeltajia. Tämä ei käy koska se synnyttää tyhjiöitä ja joillekin jää luu käteen. Ratkaisumalleja ei ole näköpiirissä.
Minkäs takia hallitus laittoi romutuspalkkion: koska se haluaa autokannan uudistuvan. Uudemmilla autoilla on yleensä pienemmät päästöt ja liikenteen päästöjä pitää saada alemmaksi. Toinen tehokas tapa olisi uudistaa autoverotusta ja polttoaineiden verotusta vielä enemmän vähäpäästöisiä malleja ja uusiutuvia polttoaineita suosivaksi.
HS kirjoittaa että saimaannorppa sai erillisen lajin statuksen: Saimaannorppa tunnustettiin omaksi eläinlajikseen.
Laji on hiukan epämääräinen käsite. Alalajien lisäksi lajitkin voivat risteytyä keskenään ja määritelmän mukaan risteymä ei ole lisääntymiskykyinen. Voisi olettaa että jos vaikka Laatokan norppa ja Saimaan norppa risteytyisivät, jälkeläiset voisivat olla lisääntymiskykyisiä. Ihan varma tästä ei voi olla, koska nämä kaksi norppaa eivät ole läheistä sukua toisilleen.
HS: ”Saimaannorppien määrä on suojelun hitaasti kasvanut, mutta koko kanta on yhä vain noin 500 yksilöä. Tämä tekee lajista haavoittuvan esimerkiksi lisääntymisolojen muutoksille ja ihmisen aiheuttamalle kuolleisuudelle kuten verkkoihin tukehtumiselle.
Suhteessa Saimaan kokoon ja rikkonaiseen maantieteeseen norppia on tiedotteen mukaan yhä liian harvassa, jotta eri järvialtaiden välillä tapahtuisi riittävästi yksilöiden vaihtoa. Tämä voi johtaa geneettisen monimuotoisuuden kaventumiseen ja sukusiitoksesta johtuviin ongelmiin erityisesti pienemmissä osapopulaatioissa.”
Koira ja susi saavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, koirasusia. Niistä on riesaa erityisesti kaakon kulmalla, eli oletettavasti niitä on Venäjän puolella enemmän kuin meillä. HS: Koirasusiksi epäillyt pedot raatelivat Juuso Joonan kesälampaat jo toista kertaa.
*
Norppapopulaatiossa osa on vanhoja poikia viiksekkäitä. Samaan tapaan meidän toisella erityisvastuulajilla metsäpeuralla yritetään ylläpitää geenien vaihtoa Venäjän puolen populaation kanssa ja Suomen populaatioilla keskenään.
Periaate soveltuu myös kasvien ja muiden eliöryhmien suojeluun. Vaikka vanhaa ja luonnontilaista metsää hiukan mystifioidaan, on niitäkin Etelä-Suomessa hyvä jonkin verran olla tiukasti suojeltuina. Kun yksittäisistä lajeista ei ole kattavaa tietoa, päästään helpommalla kun suojellaan ja ennallistetaan niiden elinympäristöjä eli luontotyyppejä verkostoina. Talousmetsien luonnonhoito täydentää osaltaan.
