Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tsaarien Venäjällä ja sen seuraajalla Neuvostoliitolla taisi olla maaorjat ihan omia kansalaisia. Euroopan maiden (nykyään jo itsenäistyneet) siirtomaat Afrikassa. Stalinin hanke Holodomor Ukrainassa ja Maon kulttuurivallankumous Kiinassa. Sama jatkuu tänä päivänä Pohjois-Koreassa ja Tiibetissä. Aina on heikompia sorrettu ja riistetty mahdollisuuksien mukaan.
Minulla on ollut viime vuosina hyvin harvoin tukkia myytävänä metsien nuoren ikärakenteen vuoksi. Enskat saa kyllä menemään kaupaksi mhy:n kautta. Ilmeisesti ostajat saavat sieltä ostettua järkeviä leimikkokeskityksiä saman metsätien varrelta, eli useamman harvennuksen samalle korjuukerralle. Sama hoituu tietysti ilman mhy:täkin vaikka kuution kautta tai yhdistävät alueelta saadut tarjouspyynnöt kokonaisuuksiksi. Voit siis saada pienen puukaupan helpommin aikaiseksi, jos naapureilla on myyntihalua samaan aikaan.
Ehkä pitäisi sanoa ’ennen metsäteollisuuden valtakautta’ eikä ’ennen ihmisen tuloa’, jos ihminen on meillä vaikuttanut palojen määrään jo pitkän aikaa, kuten Rukopiikki huomautti.
Joudutaan menemään harvaan asutuille alueille tai hyvin kauas menneisyyteen, että saadaan selville luontainen palojen määrä ennen ihmisen tuloa. Kuten on tullut mainittua, suomalaiset metsäntutkijat ovat etsineet pienemmän ihmisvaikutuksen alueita itärajan läheisyydestä ja Venäjän erämaista.
Vaikka metsistä hakataan vuosittain pieni osuus, hakkuiden vaikutus on pysyvä ja pinta-alat kumuloituvat vuosien mittaan suuriksi pinta-aloiksi. Metsäkuvamme on pysyvästi nuori ja ajaa evoluutiota nyt eri suuntaan kuin luonnon omat häiriöt.
Ei metsästäjä-keräilijän vaikutus ollut lainkaan samanlainen kuin maata viljelevän ja puita hakkaavan väestön.
Palot olivat enimmäksen tosiaan vaisuja, mutta hyvin kaukaiselta ajalta ei tieto ole niin tarkkaa. Viime vuosisadoilta kyllä tiedetään, että metsäpalojen pinta-ala on romahtanut. Metsäpalojen tutkijat painottavat, että pelkästään palokoroja tutkimalla ei historia selviä tarkasti, vaan joudutaan menemään pintaa syvemmälle: pitää tutkia maaperää sedimenttejä ja siitepölyjä. Sekä kuusikot että männiköt ovat meillä ilmeisesti palaneet aiemmin luultua harvemmin, joten metsäkuvaa ovat hallinneet pitkäikäiset rakenteet ja vanhat metsät.
Kts. lähemmin metsäpaloista:
Figure 8. Average burned area per year across the boreal forests 1997-2014. Note low frequency of fire in the Nordic countries (WF) as compared to the vast areas of un-managed or less intensely managed forests in Alaska, Canada and Russia.
Figure 9. Average area burned annually in Central Fennoscandia 1500 – 2000 (Wallenius 2011, our data 1990-2017) and in boreal Alaska, Canada and Russia 1990 – 2017 (our data). The large decline in fires in Finland and Sweden was driven by fire protection motivated by the rapidly increasing industrial value of wood in the mid-1850´s (dotted line).
Lukijan kommentti, Joona Järvelä:
Voimallisesti käsitellystä maaperästä humuksen mukana vesistöihin kulkeutuu yleensä elohopeaa, joka sitten viimeistään järvessä muuttuu metyylielohopeaksi, josta Wikipedia sanoo seuraavaa:
”Metyylielohopea ei liukene veteen, mutta rikastuu ravintoketjussa. Päinvastoin kuin dioksiinit ja PCB-yhdisteet, se ei kerry eliöiden rasvaan, vaan valkuaisaineisiin. Erityisesti petokalat, sekä kaloja syövät eläimet, kuten ihminen, altistuvat suurimmille pitoisuuksille.”
Näin siis ne ’myrkyt’ lähtevät metsänpohjasta järviin kun maaperää käsitellään radikaalisti paremman puuntuoton toivossa.
Vertailun vuoksi: ennen ihmisen tuloa arviolta noin 1 % metsäpinta-alastamme on palanut vuosittain, tosin pääosin kevyitä pintakuloja. Tähän lisäksi muut häiriöt, kuten puiden itseharveneminen, hyönteistuholaikut ja tuulituhot.
Mietittävää:
Luonnonmetsien häiriöiden pinta-ala kaikkiaan olisi ollut samaa luokkaa kuin nykyään hakkuiden pinta-ala?
Hakkuun pysyvä vaikutus populaatioihin on merkittävämpi kuin pesimäaikaan tapahtuvat hakkuut?
Väittäkää vastaan!
Kuusikuolemien etenemistä tutkitaan Ukko-Kolin kallioilla. Kommentoin. Tekolumikommentti siksi kun sen väitetään lisänneen tuhoja.
”Koli-keissi osoittaa sen, että kirjanpainajan tuhoja ei ole pelkästään talousmetsissä. Tuhoon tarvitaan kaksi päätekijää: korkea kirjanpainajakuoriaisten kanta alueella ja lisäksi tuholle jostain syystä alttiita heikentyneitä puita. Kolin huipulla kuolemisia edesauttoi ohut helposti kuivuva maaperä ja se että kuusi kasvaa sille liian karussa paikassa. Kuolemisia on luonnonmetsässä myös Ukko-Kolin näköalapaikan ympäristössä, jossa ei ole missään vaiheessa tykitetty tekolunta, kun laskettelurinteet ovat toisaalla.
Metsästä tulee poistaa jo metsätuholainkin perusteella tietyn määrän hehtaarilla ylittävät tuoreet (!) kuolleet havupuun rungot. Lisäksi kannattaa harventaa pois keväällä niitä vielä pystyssä olevia runkoja, joissa nähdään kuoriaisen sisäänmenoreikiä, jotta estetään uusien kuoriaisten synty niistä. Samaan tulokseen päästään jättämällä keväällä metsään pyyntipuita, joihin kuoriaiset munivat ja jotka viedään pois parveilun jälkeen, kuten Veli-Jussi kirjoitti.
Metsään kannattaa sen sijaan jättää kuolleita kuivuneita (!) kuusia joissa haitalliset kuoriaiset eivät enää voi lisääntyä. Niillä elää kuoriaisten luontaisia vihollisia, kuten pistiäisiä ja tikkoja. Pöntötys ja tekopökkelöiden teko lisäävät hyönteisiä syövien lintujen määrää.”
