Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ollaan varmaan sukua Nuakan kanssa, asuin lapsena niin lähellä.
Tukkiosuus ei ruoki tehtaita vaan massa ja massan kasvu heikkenee jos metsään ei sijoiteta mitään.
Elohopeasta tuoretta tietoa. Sedimenteissä mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän elohopeaa.
Metsätalouden toimien merkitys ja suositukset vielä hivenen epäselvät liittyen metalleihin. Happamat sulfaattimaat ovat tässä erikoistapaus; niillä seuduin toimivat varmaan tietävät että esimerkiksi auraus maanmuokkauksena ei ole suotavaa.
https://oulujokivisio.com/wp-content/uploads/2021/12/Junttila_Elohopea-vesistoissa.pdf
Avohakkuiden kielto on kuin ”mätki myyrää” -pelin myyrä: pulpahtaa aika ajoin uudelleen agendalle.
Kommentoin Norokorven mielipiteeseen, kun lukija väittää, että hakkuumääriä ei tarvitsisi alentaa kun avohakkuista luovuttaisiin.
”Jos nykyisiltä avohakattavilta aloilta otettaisiin poimintahakkuin vain noin kolmannes poistumasta, niin mistä loput otettaisiin? Harvennuksia voidaan jonkin verran lisätä, mutta koneita ja tekijöitä ei saada nopeasti lisää. Kesäaikaan eli eläinten lisääntymiskaudellakin olisi pakko laajentaa hakkuiden pinta-alaa. Jos nyt edettäisiin varovaisesti, keräten kokemuksia peitteisestä menetelmästä. Ei toisteta vanhoja virheitä eli palata kaavamaiseen metsänkäsittelyyn, jossa omistajista tehdään sääntelyllä rikollisia.”
Mari Pantzar ja Janne Kotiaho haluavat luonnonarvomarkkinat pakollisiksi.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011361105.html
Tässä on takana hyvä tarkoitus ja ajatus, että luontoa eniten haittaava toiminta kävisi heikommin kannattavaksi. Toteutustapa on kuitenkin hyvin kankea ja byrokraattinen, kun tarvitaan viranomaisen varmennus että kompensaatio vastaa aiheutettua haittaa. Kaikkea luontohaittaa ei pakollisella sääntelyllä pystytä kuitenkaan poistamaan.
On ehkä parempi asettaa lakiteitse minimitaso. Sen yli menevät pyrkimykset rahoitetaan toisaalta vapaaehtoisen sääntelyn ja luonnonarvomarkkinan toimin ja toisaalta verovaroista. Hyödymme lopulta luonnonvarojen käytöstä kaikki, joten haittojen poistamisenkin voidaan ajatella olevan yhteistä.
Hesarin lukija vaatii Norokorven kirjoituksessa avohakkuita luvanvaraisiksi ja Kotiaho & Pantzar toisessa mielipiteessä luonnonarvokauppaa pakolliseksi.
Hyviä kysymyksiä Kurki. Kiitos näistä, jatketaan… Tämä pitää perata pohjamutia myöten.
Myös metsätalouden rooli elohopean kierrossa tulisi saada selville. Tornionjoen raportissa sanottiin että ojitus ei siihen vaikuttaisi, mutta spekuloitiin että maanmuokkaus voisi laittaa liikkeelle elohopeaa. Vai tarkoitetaanko siinä ehkä aurausta, jota ei enää tehdä.
Jovain. Menetelmä ei tarvitse hyväksymistä minulta, kun se on lakiin kirjoitettu. Paineita on kyllä avohakkuita kohtaan, mutta ne tulevat osittain suuren yleisön tietämättömyydestä tai vääristä uskomuksista. Näitäkö ei saisi yrittää oikaista? Ei ne vakaumuksellisimpiin vaikuta, mutta jos edes joihinkin vaikuttaisi – niin että tekevät metsän käsittelyn päätöksensä oikean tiedon pohjalta.
Niinpä, tai nyt on lukuja joita voi alkaa esitellä. Vielä kun tietäisi pelloilta vastaavat luvut. Huono puoli asiassa on se, että jos luonnon kuorma on suuri, ihmisen toimia parantamalla voidaan saada vain tietty parannus ja loppu jää olemaan.
En tiedä minäkään tutkimuksista, mutta määrästä ja järeydestähän se riippuu. Jos on kohtuullinen määrä lehtipuuta havupuun seassa niin voi jopa kiihdyttää kasvua kun ravinteet kiertävät ja happamuus alenee.
Nyt alle 3-metrinen on muutaman vuoden kuluttua rankapuuta, seuraavaksi kuitupuuta. Vaikutus ja raivauksen hinta kasvaa koon mukana. Siksi en kasvattelisi suurta määrää tiheää alikasvosta isoksi, vaan vähintään harvennettuna, ellei hirvi niitä sitä sopivasti.
Lehtipuista ei ole tietoa mutta kuusia on tutkittu. ”Kuusialikasvoksen olemassaolo tai tiheys ei ole vaikuttanut ylemmän mäntyjakson kasvuun nuorissa kasvatusmetsissä, mutta varttuneemmissa puustoissa tiheän kuusialikasvoksen on havaittu hidastavan mäntyjakson vuotuista kasvua 1–2 m3/ha per vuosi (Niemistö ja Valkonen 2021; Isomäki 1979).”
https://metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10774/ref/43