Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Lunastuslaki pitäisi korjata kerralla kuntoon. Ei korjaisi vielä kaikkia tuulivoimahankkeiden vaikutusalueiden ongelmia, mutta olisi askel oikeaan suuntaan kuitenkin.
Suomen metsien tila oli sotien jälkeen aika karu: harvaa ja vajaatuottoista oli paljon ja kasvu heikkoa. Tehometsätaloudella päästiin hyviin tuloksiin, vaikka hakkuut eivät ylittäneet kasvua kuin hyvin harvoina vuosina 1960-luvulla. Ikärakenne nuortui radikaalisti, puustopääomaa ja yhteyttävää viherhiukkasmassaa kerrytettiin, veden vaivaamat alueet ojitettiin.
Nyt pääosa metsistä on täystiheitä. Ikärakenne on melko optimaalinen kasvun kannalta, kun keski-ikäisiä metsiä on pinta-alaltaan eniten. Kokonaiskasvu on tasaantunut: kasvun aiempi jatkuva kiihtyminen on loppunut ja ikärakenne lienee yksi selittäjä tässä. Metsien ikärakenne on jälleen vanhenemassa ja vanhenee vielä nopeammin, jos uudistushakkuita lykätään.
Hakkuiden kokonaismäärien vaikutusennusteissa pitäisi aina muistaa mainita, millaisia hakkuita oletettiin tehtävän. Paljonko tehdään harvennuksia ja päätehakkuita, jaksollisia alaharvennuksia ja jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksia. Näillä on erilainen vaikutus jäävän puuston ikärakenteeseen.
Ainakin metsien laajaa ja pitkäaikaista vanhentamista ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi kannattanee välttää ja pyrkiä niihin toisin keinoin. Konsteja kasvun kiihdytykseen ja päästöjen hillintään on vähän. Kustannustehokkaimmat toimet lienevät tuhkalannoitus ja vedenpinnan nosto turvemailla. Laajasta joutoalueiden tai peltojen metsityksestäkään ei taida tulla mitään. Osa uudistusalueista jää herran huomaan. Ukrainan pelloille on ennustettu kuivuuskausia…
Olisiko hakkuiden vaadittu ja tarvittu pienentäminen (10-15 milj. m3) tehtävissä pienimmin haitoin, jos panostetaan noihin Kurjen kasvutoimiin ja huolehditaan aina tarpeellisista harvennushakkuista? Pienennykset kohdistuisivat siis lähinnä päätehakkuisiin (kiertoajat pitenisivät jonkin verran) ja lisäksi vanhimmasta päästä metsää siirtyisi suojeluun Etelä-Suomessa.
Kyllä Kurki olet periaatteessa oikeassa, mutta jotain perustavaa eroa on Luken ja Syken metsien kasvun ennusteissa eri hakkuiden tasoilla. Olisi selvitettävä syyt tähän samaan tapaan kuin Suomen ja Ruotsin erot inventaarion tuloksissa.
Näyttää siltä että nyt suunnitellaan ilmastotoimia todella lyhyellä juoksulla, 25 vuoden kvartaalilla, eli tähdätään vuoteen 2035 – 2050. Ihan sama mitä metsien kasvulle ja tuhoriskeille sen jälkeen tapahtuu, tärkeintä on saavuttaa nyt nopeasti hiilineutraalius. Jotain vihreitä investointeja voi mennä sivu suun jos tämä ei onnistu. Vai olisiko niillä jotain muitakin kriteereitä kuin Suomen hakkuutasot? Riittäisikö EU-maille oikea suunta ja hyvä pyrkimys? Ei muutkaan maanosat etene hirmu nopeasti. Meidän on lisäksi kyettävä rahoittamaan vanhenevan väestön hoito ja panostukset puolustukseen.
Kuten on aiemminkin keskusteltu, olisiko sittenkin paras käyttää jk:ta (normaalissa talousmetsässä) vain sen aikaa kuin puustopääomat ja kasvu pysyvät korkeina. Kun puuston kasvu ja rakenne heikkenevät, ei ryhdytä väljentämään ja odottelemaan uudistumista, vaan tehdään aukon kautta uusi aloitus? Poikkeuksena tästä pääsäännöstä pienaukoilla vapautettavat valmiit taimistot.
Vaikka kansainvälinen suhdanne on ollut heikko, EU-maiden työttömyysaste on siitä huolimatta painunut historiallisen mataliin lukemiin, kun taas Suomessa työttömyys on noussut jyrkästi. Suomen erisuuntainen kehitys EU-maiden kanssa viittaa siihen, että työllisyyden heikentyminen johtuu enemmänkin maakohtaisista syistä kuin kansainvälisestä suhdanteesta.
Kuinka on mahdollista, että työllisyys heikkenee rakenteellisesti hallituksen mittavista työllisyystoimista huolimatta? Joko työllisyystoimien vaikutusarviot ovat epäonnistuneet pahasti tai sitten vaikutusarviot on jääneet tekemättä työllisyyttä merkittävästi heikentävistä politiikkatoimista.
OECD neuvoo Suomea: Pääomamarkkinoiden kehittäminen, koulutustason nostaminen, ulkomaisten investointien ja osaavan työvoiman houkutteleminen vihreille aloille auttaisivat Suomea saavuttamaan [vihreän siirtymän] mahdollisuudet, raportissa todetaan.
”Meillä kuvitellaan, että Suomi tai muut puuta tuottavat jäsenmaat saisivat loputtomasti ymmärrystä poiketa nettopäästövähennysperiaatteesta”, huomauttaa Seppälä.
Miten muut maat suunnittelevat pääsevänsä nettonollaan? Muutamia maita kohtaan on ymmärrystä ts. niiltä ei vaadita vielä nettonollaan pääsyä, esim. vähäpuustoiset maat Hollanti ja Irlanti.
Ilmastopaneeli haluaisi biopolttoaineita lisää sääntelyn keinoin. Entä jos velvoitettaisiin käyttämään rakennuksissa hiiltä sitovia rakennusmateriaaleja kuten puuta, betonia ja tiiliä? Vaihtoehtoja alkaa olla tuloillaan. Tarvitaan kuulemma EU:sta rakentamisen kestävyyskriteerit, mutta niitä odoteltaessa ei liene estettä alkaa käyttää vähähiilisiä vaihtoehtoja.
Ilmastopaneelin mielestä myös metsien hiilinielu tulee olla keinovalikoimassa. Toimeksi sitä ei ehkä saada muuten kuin että metsäteollisuus sitoutuu puun käytön alentamiseen. Pitemmällä aikavälillä sitten nähdään oliko päätös oikea. Kun rahaa kerran kuluu paljon, yksi keino olisi lisätä suojelualueita Etelä-Suomessa. Näin saataisiin samalla rahalla edistettyä kahta tavoitetta: hakkuut vähenisivät etelässä ja suojelun tilanne korjautuisi.
