Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ympäristöaiheiden dominanssia uutisvirrassa perustellaan tietysti ihan oikeinkin, mm. sillä että ilmastonmuutos ja luontokato ovat pirullisia ongelmia ratkaista. Perustellaan kuitenkin myös sillä että aiempina vuosikymmeninä vallalla on ollut talousnäkökulma ja nyt on sen vastapainoksi mentävä toiseen ääripäähän: unohdetaan talous kokonaan. Olisi kuitenkin myös mahdollista viestiä asioista monipuolisesti kaikki näkökulmat, hyödyt ja haitat mukaan tuoden. Faktoja pöytään riittävä määrä jos niitä tarjolla on. Sen jälkeen kyse on pitkälti arvovalinnoista.
Metsätuholaisista ja puulajeista tulevassa ilmastossa. Kuuselle ennustetaan huonoa tulevaisuutta. Kuusi esiintyy Euroopassa kuin Baltiaa etelämpänäkin, mutta millaisissa oloissa elinvoimaisia kuusimetsiä vielä on?
Jari Kaitila 18.4. 12:31:
”Perhoslajistoa pitempään seuranneille nämä ”uudet tuhohyönteiset” ei tule millään tavalla yllätyksenä (päinvastoin), koska olemme havainneet perhoslajistomme todella muuttuneen viimeisen 30 vuoden aikana aivan valtavasti. Etelärannikolla lajistokoostumus ei juuri muistuta sitä, mitä alueella esiintyi 30 vuotta sitten, mutta siinä on huomattavan paljon samaa, mitä tuolloin oli Latviassa ja Liettuassa. Näin, vaikka perhosetkin pystyvät reagoimaan ilmaston muutokseen vasta pienellä viiveellä. Ne ovat kuitenkin eliöistä nopeimpia tässä ja muut eliöryhmät sitten seuraavat kukin omalla tahdillaan perässä ja kaarnakuoriaiset ehkä vain 10 vuotta perhosten perässä.
Ennuste siis on, että uusia ”riesoja” on tulossa ja sitä kautta luontomme tulee jonkinlaisella viiveellä muuttumaan rajusti ja osa muutoksista vaikuttaa ”mullistavasti” myös metsätalouteen. Esimerkiksi kuusimetsille (kuusi ei lajina kuitenkaan häviä) tulee eteläisessä Suomessa käymään huonosti joidenkin vuosikymmenien kuluessa. Näin, koska ilmastomme on jo nyt ”Liettuan ilmasto”, niin luontomme muuttuu väistämättä samaan suuntaan ja kun Liettuassa kuusimetsät olivat jo 30 vuotta sitten hyvin harvinaisia (pohjoisin alavan maan kuusimetsä löytyy Koillis-Puolasta), niin logiista on, ettei kuusi enää menesty hyvin eteläisessä Suomessa.
Minusta Suomen metsäsektorin kannattaisi ennakoida tulevaa paremmin. Toimimalla kuten ennenkin odotettavissa on kasapäin ”ikäviä yllätyksiä”. Vaikka se varmasti ”epätaloudelliselta” kuulostaa, niin silti varsinkin eteläisessä ja keskisessä Suomessä (Kuopion korkeudelle) taloudellisistakin syistä kannattaa luopua yhden puulajin metsiköistä ja istuttaa kuusta vain sille luonnonoloiltaan kaikkein suotuisampiin kohtiin eikä silloinkaan yhden puulajin istutuksena. Näin, koska tämän hetken istutukset täytyy suunnitella ilmasto-oloihin, jotka meillä vallitsevat 30-50 vuoden päästä, mikä tarkoittanee trendin jatkuessa kaakkoisen Puolan tai pohjoisen Ukrainan ilmastoa 30 vuotta sitten.”
On useampikin vaihtoehto Pohjoismaiden metsien hakkuille: pohjoinen havumetsävyöhyke muissa maissa, lauhkean metsän vyöhyke boreaalisen ja subtrooppisen vyöhykkeen välissä ja lisäksi uudet plantaasimetsät eri puolilla maailmaa.
Ilmaston muuttuessa osa alueista voi muuttua entistä kuivemmiksi, joten plantaasien sijainnit pitää harkita tarkkaan. Myös kokeilla agroforestryä eli maa- ja metsätaloutta samanaikaisesti.
Lienee myös mahdollista harjoittaa oikeissa sademetsissä metsätaloutta rajoitetusti; esimerkiksi tiikki ja öljypalmu ovat tietääkseni olleet tällaisissa kokeiluissa. Jos systeemi toisi tuloja paikallisille, se pienentäisi painetta laittomiin hakkuisiin ja metsän raivaukseen.
Jovain, ajatuksesi kulkee oikeaan suuntaan, mutta jää puolitiehen. Luontaisen uudistumisen todennäköisyyttä nimittäin parannetaan huimasti tekemällä maanmuokkaus. Jos katselet metsässä onko luontaisen uudistumisen edellytyksiä, saatat erehtyä hylkäämään ajatuksen kun valmiita taimia ei näy. Siemeniä on voinut tippua maahan, mutta ne eivät ole itäneet tai sirkkataimet ovat lannistuneet pintakasvillisuuden sekaan.
Perkon linkissä kiinnitetään huomiota oikeaan asiaan eli uudistamisen tekemättä jättämiseen ja sen mahdollisiin puuntuotantovaikutuksiin vuoden 2014 uuden metsälain jälkeen. Jos joka vuosi jäisi kymmeniä tuhansia hehtaareita avohakkuualoja heikolle ja hitaalle uudistamiselle, kyllä se alkaisi aikanaan näkyä kasvussa. Samaan suuntaan vaikuttavat puuntuotannon kannalta liian aikaisin eli hyvässä kasvuvaiheessa uudistetut metsät tai jk-metsistä poimitut tukkipuut.
Se Lähi-Idän konfliktissa on outoa että juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat kaikki yhteen (samaan?) jumalaan ja Jeesus kuuluu myös muslimien profeettoihin. Luulisi että nämä kolme olisivat ennemmin toisia uskontoja vastaan kuin toisiaan vastaan, kun niillä on hyvin paljon yhteistä.
Kuten lienen maininnut, itselläni on 326 metriä korkea Espoon radiomasto noin 1,5 kilometrin etäisyydellä asunnosta ja maastokartan perusteella ei ole kovin paljon korkeammalla maastonkohdalla. Vastaa ehkä suunnilleen tilannetta, jossa olisi 350 metriä korkea tuulivoimala. Välissä on isoja puita jotka vaimentavat maisemavaikutuksen ja yöllä valkoisen huomiovalon välkkeen. Pyörivät roottoritkin mutta erityisesti melu olisivat todellinen asumisen haittatekijä, toisin kuin tämä hiljainen radiomasto.
Eikös muut vaikutukset ole aika suorassa suhteessa etäisyyteen? Noita muita ei pysty ennustamaan aivan varmasti jokaiseen säätilaan ja tilanteeseen ennen kuin voimalat ovat pystyssä ja toiminnassa? Poikkeuksiakin on esimerkiksi jos havainnoijan ja voimalan välissä on mäki tai lähellä on tiheä korkea puusto, mutta se voi kaatua myrskyssä.
