Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ilman tuota lisämääreajattelua emme osaisi kertoa siitä mihin suojelun vähäiset resurssit kannattaa kohdentaa. Petri Heinonenkin puhui sttinfo-jutussa että pitää muistaa katsoa marginaalialueita joita olisi lyontaisestukin vähäinen pinta-ala kuten paahteisuutta.
Jonkin sortin ongelma on sen lisäksi luonnontilassa olevien yleisten luontotyyppien alueiden vähyys. Osin auttaa luonnonhoidon tehostaminen, mutta suojeltu verkosto tarvitaan myös.
Tuuliviiri on kääntynyt taas idän suuntaan. Pitäisköhän Stubbin taas soitella Valkoiseen taloon…
Kummallista kun Niinistökin Ukkolan haastattelussa dissaa Eurooppaa, että ei olisi suurvalta – mielestäni on, ainakin jos ajatellaan kokonaisuutena jossa on mukana Iso-Britannia. Intiankin nostan kauas Venäjän edelle. Eli suurvaltoja olisi ennemminkin neljän kopla eikä kolmen: USA, Kiina, Eurooppa, Intia. Toivottavasti BRICS liittymä ei vahvistu – silloin ollaan vielä enemmän pulassa kuin nyt. Kyllä Intia on tärkeä peluri myös. Suurvaltojen merkitys riippuu siitä, kykenemmekö keskinäisen kilpailun lisäksi yhteistyöhön keskenämme ja muiden suurvaltojen kanssa.
Se vajaat 30 % on valtakunnan metsien inventoinnissa havaittu tukkiosuus kaikille Suomen metsille, olikohan niin että metsämaalla? Johtuu metsien nuoresta ikärakenteesta eikä jaksollisen mallin huonoudesta. Korjatusta markkinapuusta tukkiosuus on hieman suurempi eli vajaat puolet. Koeta nyt Perko muistaa mistä milloinkin kirjoitat.
v-lisämääre lajille tarkoittaa, että esiintyy myös nuoremmissa ikäluokissa, jos siellä on lahopuuta
Tulkitsisin että v-lajit voivat olla muitakin kuin lahopuusta riippuvaisia, esimerkiksi palolajit. Tässä otetaan kantaa luonnontilaisuuteen, ei kohteen ikään. Luonnontilaisuus on muutakin kuin lahopuun runsautta. Muun muassa se voi olla pitkään ihmisvaikutuksen ulkopuolella tai vain kevyen ihmisvaikutuksen kohteena ollut. Esimerkiksi Värriö, jossa ei ole tehty hakkuita, mutta sen sijaan porot ovat sinne päässeet.
”Ei päällekkäisyyksiä” ei tarkoita, että jonkin lisämääreen saanut laji ei voisi esiintyä luonnossa eri luontotyypeissä, sen sijaan taulukossa se on vain yhdessä solussa.
Ei oikein kirkastu tuota Taulukkoa 5 tuijottamalla muuta kuin että suojelussa kannattaisi panostaa lisää pinta-alaa: lehtometsiin joissa on 31,9 % metsien punaisen listan lajeista ja lisäksi vanhoihin & luonnontilaisiin (old-growth) joissa on 32,9 % niistä. Näillä kahdella ryhmällä tulisi katettua jo kaksi kolmannesta metsien uhanalaisista. Puhutaan melko pienistä pinta-aloista, ainakin jos sovelletaan Orpon hallituksen määritelmää vanhoille ja luonnontilaisille metsille. Nämä ryhmät voisi huomioida myös ennallistamisen toteutustoimissa.
En muista eduskuntapuheita kun en seuraa politiikkaa tuolla tarkkuudella. Käsitys Marinin ajan äänestyksistä (ei siis puheista) perustuu Facebookissa bongattuun. Muistelen että korona-ajan raha-asiat sovittiin aika konsensusmeiningillä. Samoin Natoon liittyminen. Sen muistan että keskusteltiin koronarajoitteista ja verrattiin Ruotsiin jossa ne olivat paljon löysemmät.
Juha Siitonen vastaili minulle kun kysyin tästä, että vanhoista metsistä löytyy paljon lajeja. Metsätieteilijöiden retkeilyiltä myös jäänyt mieleen Juhan esittämiä tutkimustuloksia harvinaisempien lehtipuulajien seuralaislajien suuresta määrästä ja vanhojen järeiden lehtipuuyksilöiden suuresta merkityksestä lajistolle.
Tässä hämmentää nyt ehkä merkinnän v määritelmä Punaisessa kirjassa. Sen merkinnän saavat sellaiset lajit, jotka esiintyvät eritoten vanhoissa metsissä (ei siis talousmetsän päätehakkuukypsissä vaan oikeasti vanhoissa) ja lisäksi ne, jotka esiintyvät runsaslahopuustoisissa luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, siis myös metsien nuorissa ikävaiheissa ja sukkession alussa.
En tiedä (Kurki voisi ottaa selvää) kuinka paljon v-lajeista kuuluu varsinaisiin vanhan metsän lajeihin ja kuinka paljon on noita muita. Vanhoissa ja luonnontilaisissa metsissä (vrt. lisäsuojelun tavoitteet!) esiintyvät siis, paitsi nämä vaateliaammat v-lajit, niiden lisäksi myös kaikki yleiset vähemmän vaateliaat metsälajit kaikista metsien ikävaiheista, joten voisi olettaa, että ne ovat lajirikkain metsäluontotyyppi.
Tämä yo-tehtävähän jo käsiteltiin aikaisemmin. Se on huonosti laadittu, mm. siksi kun käppyrät on piirretty lähtemään nollasta. Metsäpalon jälkeen lahoavan puun määrä ei ole nolla. Lajien määrää koskevaa osiota en olisi laittanut ollenkaan, mutta ilmeisesti koulussa on opetettu että se on korkeimmillaan metsän keski-iässä.
