Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Katri Himanen MaasTullissa: metsätalouden aktiivinen sopeutuminen ilmaston muuttumiseen puulajien ja alkuperäsiirtojen avulla on tarpeen. Tämä ei onnistu luontaisessa uudistamisessa yhtä tehokkaasti. Tarvetta voi nimittää ’vanhentuneeksi perinnöksi’ kuten Kinnarin kirjoituksessa tehtiin.
No, kunkin omissa metsissä tukkiprosentti on riippuvainen alueesta, kasvupaikoista ja hakkuista.
Laskin VMI-laskentapalvelussa VMI12-aineistosta, että tukkia oli metsä- ja kitumaalla 733, kuitua 1546, yhteensä 2279 milj.m3 ja tukkiprosentti 32. VMI12-aineisto on vuosilta 2014-2018, joten voisi olettaa että tukin osuus on noussut jo kolmannekseen. Puuston määrä on tuossa alempi kuin koko maan kokonaisarvio (yli 2,5 mrd m3), eli luvusta puuttuu energiapuu, taimet ja hukkapuu. Kuollut pystypuu ei varmaan sisälly, vaan tässä puhutaan elävästä puustosta.
Koko Suomen ja kaiken puun osalta Perkon löytämä Luken arvio on siis oikea, alueesta riippuen tukkia on neljännes tai parhaimmillaan kolmannes. Lapissa ikärakenne on vanhempi, mutta puustoa keskimäärin vähemmän.
Artikkeli metsävaroista, kuvat 28-30: pysty- ja maalahopuun määrä kaikissa metsissä, suojelualueilla ja talousmetsissä. Nousua on, mutta määrät talousalueilla ovat vielä vaatimattomia verrattuna suojeltuihin alueisiin (saati luonnontilaisiin).
Kuva 21 artikkelissa näyttää hirvituhot pienissä taimikoissa ja varttuneissa taimikoissa. Viime mainituissa länsirannikko ja Lappi vaikuttavat heikoimmilta alueilta männyn kasvatuksen kannalta, eli laatuun vaikuttavia tuhoja on havaittu vähintään joka neljännessä taimikossa. Eri alueiden välisiä eroja voisi yrittää tasata niin että noilla heikoimimilla alueilla tehostaisi metsästystä. Voi olla paikoitellen etelässä vaikeaa, jos susia on paljon, mutta poronhoitoalueella helppoa.
Visakallon ja Timpan myynnin luvut ovat todennettavissa jos epäilyttää.
Teollisuuspuun hakkuista vajaat puolet on tukkia.
Se on huono tulos, jos neljäsosa kiertoajan kaikesta myynnistä on tukkia. Visakallo on päässyt yli 75 prosenttiin kuusikoissaan, siis kiertoajalla. Päätehakkuissa tukkiprosentti on korkeampi. 50 prosenttiyksikön ero on paljon ja selittää sitä miksi Perkon käsitys jaksollisesta on niin huono.
Täällä on raportoitu että enska on kuitua, 2. harvennus voi olla jo 50 prosenttia tukkia ja päätehakkuu 75 prosenttia tukkia. Päätehakkuun korkea määrä nostaa prosenttia kiertoajalla.
Ei jk hakkuissakaan pelkkää tukkia saada, jos poistetaan yli 22 cm eli yhden tukin puita ja harvennus kuitupuun kokoisille. Hintapolitiikka vielä suosii jaksollista, mikä edelleen tasoittaa eroa euroissa. Isoimpia tukkipuita joudutaan jättämään siemenpuiksi.
Perko jos haluat palautetta laskentasi lähtöarvojen realistisuudesta, kerro ne. Ehkä ne eivät ole ajan tasalla jaksollisen osalta. Jos lisäksi laskentakorko on korkea, päädytään helposti jk-malliin.
Metsässä jalostetut ja villit geenit sekoittuvat ja luonnonvalinta hoitaa loput. Viljelyn etu olisi ehkä pikemminkin että sen avulla voimme kokeilla eteläisempiä alkuperiä ja uusia puulajeja muuttuvassa ilmastossa. Mutta ehkäpä joku metsägenetiikan osaaja vastaa Kinnarille vähän taitavammin.
Kiitos suorittava porras, oikein mielenkiintoista. Martti Kinnari MT:ssä:
”Nyt kasvunsa aloittava kuusentaimi on syntynyt esimerkiksi 80-vuotiaan vanhempaispuunsa siemenestä ja tätä edellinen, todennäköisesti kaadettu isovanhempaispuusukupolvi on saanut alkunsa ehkä 160 vuotta sitten, nälkävuosien ja niin sanotun pienen jääkauden aikaan. Luontainen metsän uudistaminen voi siten johtaa geneettisesti vanhentuneen perimän siirtymiseen eteenpäin, mikä ei liene optimaalista muuttuvassa ilmastossa.”
En oikein hahmota takana olevaa ajatusta. Ehkä ajatellaan että nuoremmista puista eli siemenviljelmiltä tuleva siemen olisi geneettisesti sopeutuneempaa nimenomaan nykyiseen ilmastoon? Jalostuksen tuottama paremmuus on siinä että valitut alkuperät ovat olleet paremmin kasvavia ja/tai laadukkaampia, esimerkiksi puun oksakulma voi olla suurempi ja oksat ohuemmat. Ilmastollisen sopeutumisen suhteen niitä ei liene valittu, vaan siitä huolehditaan määräämällä siemenen sallituista käyttöalueista.
