Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ilmeisesti ennallistamisen haitalliset vesistöpäästöt ovat useimmiten lyhytaikaiset. Samoin metaanin kohonnut päästö voi tasoittua suokasvillisuuden elpyessä luonnontilaisen suon kaltaiseen olotilaan. Mutta tieto tarkentuu, kun näitä tehdään ja seurataan enemmän.
Hesarin toisaalla jo mainitussa pääkirjoituksessa alkoi taas tavanomainen juupaseipästelu muun muassa päästöjen laskennasta ja hakkuista. Tähän tapaan:
”Kommentoijilla unohtuu että hiilinielu ja hiilivarasto ovat eri asioita. Väittämä että metsä pitää hakata heti kun sen kasvu hidastuu on aivan järjetön ja osoittaa vain että henkilö ei ymmärrä hiilivaraston merkitystä. Hakkuissa vapautuu se valtava hiilivarasto joka metsään ja sen maaperään kertynyt sukupolvien ajan, ja valtaosa tuosta päätyy ilmakehään. Metsä muuttuu päästölähteeksi vain kun sitä hakataan.
Termit hiilinielu ja hiilen lähde (tai päästölähde) tarkoittavat mihin suuntaan metsän hiilivarasto kehittyy. Tällä hetkellä on ilmastokriisin vuoksi tarve kasvattaa hiilivarastoja (kasvu tarkoittaa hiilinieluja). Puheet vanhojen hitaasti kasvavien metsien hakkaamisesta jotta saataisiin nopeasti kasvavia nuoria metsiä hiilinieluiksi on hölmöläisten peiton jatkamista (leikkaa peitosta palan yhdestä päästä jonka ompelee toiseen päähän).”
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011350154.html
Kommentti:
Entäs jos kyse onkin siitä, että kommentoija ymmärtää oikein EU:n ilmastopolitiikan vaatimukset ja hakkuiden talousvaikutukset? Metsäasiantuntijat eivät suosittele hiilen varastointia metsissä, koska ne ovat epävarmoja tässä tarkoituksessa ja koska se ei tuota tuloja omistajalle eikä kansantaloudelle. Sen sijaan monimuotoisuutta kohentavia hyötyjä hiilivarastometsistä kyllä tulisi.
Metsänomistajalle sopisi aivan hyvin myydä hiilinieluyksiköitä, mutta Suomen valtio on varannut hiilinielut itselleen, joten tämä ei ole pääsääntöisesti mahdollista. Markkinoilla on jonkin verran yrityksiä, jotka välittävät korvauksia lisäisistä toimista kuten lannoituksista. Hiilinielu- tai päästöjen vähennysyksiköitä voisi syntyä myös vaikka turvepellon siirtämisestä vähäpäästöisempään käyttömuotoon.
Miksi valtio tarvitsee hiilinielut itselleen, se johtuu EU:n ilmastopolitiikasta, jossa kullekin jäsenmaalle on määritelty nielutavoite. Tämän ja päästövähennysten avulla EU tähtää hiilineutraaliksi viimeistään 2050. Lisäksi meillä on oma ilmastolaki, joka pyrkii hiilineutraaliuteen viimeistään 2035.
Metsien käyttäminen laajasti ja pitkäaikaisesti hiilen varastoina johtaisi todennäköisesti itseharvenemiseen ja metsätuhojen kasvuun, ts. se mitä ihminen ei ota metsistä hakkuissa, poistuu suurelta osin luonnonpoistuman kautta. Tätä tarkoitetaan kun sanotaan, että metsän hiilinielu on pitkällä aikavälillä nolla. Riippuen uudistavien metsätuhojen yleisyydestä, metsä voi kuitenkin olla hiilivarasto pitkän aikaa. Nyt näyttää siltä, että Keski-Euroopan laajojen hyönteistuhojen jälkeen yhtä laajat metsäpalot ovat nopeasti yleistymässä pitkin eteläistä Eurooppaa. Metsien hiilen varastointikyky ei näytä juuri nyt vakuuttavalta.
Kuluttajatuotteiden saatavuus ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Hakkuiden vähentämisen negatiiviset talousvaikutukset kotimaassa ovat aivan varma seuraus, toisin kuin ulkomaille siirtyvien hakkuiden kestävyysvaikutukset, joiden ennustaminen on epävarmaa.
HS ottaa vaikutuksiin kantaa harvinaisen rehellisesti pääkirjoituksessaan: ”Ilmastotavoitteet on pidettävä korkealla, mutta niiden taloudellisista ja poliittisista seurauksista pitää voida keskustella”. Päätöksenteko on tuskaista, kun kaikilla päätöksillä on sekä hyviä että huonoja vaikuksia.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011350154.html
Kommentoin:
”Meidän maankäyttösektori joutui pinteeseen turvemaiden päästöjen vuoksi. Niitä olisi hyvä saada alemmaksi sekä maa- että metsätaloudessa. Turvemaametsiä voidaan ennallistaa tai nostaa niissä veden pintaa. Turvemaapeltoja voidaan myös ennallistaa kosteikoiksi tai siirtyä niillä nurmiviljelyyn eli vaikka lihakarjan kasvatukseen.
Luonnonvarakeskuksen tutkijat Raija Laiho ja Sini Niinistö kirjoittavat kasvihuonekaasujen raportoinnista 2.7.2025 otsikolla: Suometsien maaperäpäästöt – kuinka laskentaa ohjataan ja valvotaan?
Metsien hakkuutasot oletettavasti pienenevät nyt, kun metsäteollisuuden suhdanne on kääntynyt heikommaksi. Maa- ja metsätalousministeriöltä on tullut metsien kasvua lisäävä toimenpidepaketti, jonka toimia toivottavasti saadaan toteutettua. Kts. ministeriön tiedote 4.7.2025 otsikolla: Metsien kasvua ja hiilinieluja vahvistetaan mittavalla toimenpidepaketilla.
Päätöksenteko on aivan ymmärrettävästi tuskaista, kun kaikilla toimenpiteillä on sekä myönteisiä että kielteisiä seurauksia, jotka voivat vielä olla lyhyellä ja pitkällä aikavälillä erilaiset. Esimerkiksi hakkuiden vähentämisellä on heti aivan varmat negatiiviset talousvaikutukset. Lisäksi se vanhentaa pitkällä aikavälillä metsien ikärakennetta, vähentää kasvua ja lisää metsätuhoriskejä. Avohakkuita arvostellaan paljon, mutta niistä luopuminen ei ole ratkaisu, vaan metsätalouden kestävyyttä pitää tavoitella muilla keinoin.”
Ilmeisesti keväällä vältetään jo rehevien maiden hakkuita ja toimitaan enemmän karuilla mailla. Hakkuita ei kuitenkaan voida pysäyttää pitkiksi ajoiksi enää alkukesällä: tukkipuu pitää saada tuoreena sahoille ja keväällä kelirikko painorajoituksineen estää kaukokuljetuksia pienemmillä sivuteillä. Lisäksi osa pikkulinnuista tekee kaksi pesuetta. Metsissä on aina jokin laji pesimässä noin puoli vuotta eli maaliskuusta syyskuuhun.
Ei kai jokaisessa metsätalousjutussa tarvitse erikseen mainita kuluttajaa, kun kysyntä on se mikä se on. Kuluttaja voi muuttaa kulutuksensa rakennetta, mutta se ei ole puuntuottajan asia eikä päänsärky. Jos on valittu tuottaa metsäteollisuustuotteita meillä eikä jossain muualla, toiminnan tulee olla vastuullista meillä. Tuottajan ympäristövaikutus on tuottajan eikä kuluttajan. Jos meillä toimitaan hyvin huonosti, kuluttaja voi päättää valita jonkin toisen maan tuotteen.
Luontoarvomarkkinoita kehitetään ympäristöministeriön hankkeessa. Toimittaja Julia Thurén arvelee em. linkin kesähakkuujutussa, että niistä voisi saada kunnon hinnan tulevaisuudessa. Voisi aloittaa vaikka raakkuvesien suojakaistojen ja muiden lajien merkittävien taloudellisten menetysten korvauksista?
Pöllöketjussa Rukopiikki mainitsi kesähakkuut. Arviolta 100000 pesää tuhoutuu vuosittain. Arvio kirvoitti keskustelua lehdissä.
Näinpä. Yhden pöllöpesueen merkitys taimikon suojelussa on hyvin rajallinen. Pahoista myyrätuhoista on niin kauan että emme enää muista niiden lisääntymistehoa. Jotta ravintoketjusta olisi apua, petojen tulisi olla valmiina paikalla koko ajan ja riittävän suurena massana. Sama periaate kuin on kaarnakuoriaisten vihollisissa, joita saadaan paikan päälle pitämällä yllä alueellista lahopuun jatkumoa. Sama periaate kuin hirvieläinten kannanhoidossa: on pitkän matkan laji, jota suoritetaan joka vuosi sitkeästi.
Vähän muutakin pitää metsänhoitoesimiehen osata. Yhtenä tärkeänä valita oikea uudistamistapa kuhunkin paikkaan. Ohjeistaa omatoimiset metsänomistajat ja vähemmän koulutetut metsurit. Hallita tietojärjestelmät ja laskutus, löytää sijainnit ja ketjuttaa työmaat. On siinä ihan tekemistä.
