Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pöllöketjussa Rukopiikki mainitsi kesähakkuut. Arviolta 100000 pesää tuhoutuu vuosittain. Arvio kirvoitti keskustelua lehdissä.
Näinpä. Yhden pöllöpesueen merkitys taimikon suojelussa on hyvin rajallinen. Pahoista myyrätuhoista on niin kauan että emme enää muista niiden lisääntymistehoa. Jotta ravintoketjusta olisi apua, petojen tulisi olla valmiina paikalla koko ajan ja riittävän suurena massana. Sama periaate kuin on kaarnakuoriaisten vihollisissa, joita saadaan paikan päälle pitämällä yllä alueellista lahopuun jatkumoa. Sama periaate kuin hirvieläinten kannanhoidossa: on pitkän matkan laji, jota suoritetaan joka vuosi sitkeästi.
Vähän muutakin pitää metsänhoitoesimiehen osata. Yhtenä tärkeänä valita oikea uudistamistapa kuhunkin paikkaan. Ohjeistaa omatoimiset metsänomistajat ja vähemmän koulutetut metsurit. Hallita tietojärjestelmät ja laskutus, löytää sijainnit ja ketjuttaa työmaat. On siinä ihan tekemistä.
Aika monelta ison maan päälliköltä jäisi Kirkkojärven marssi tekemättä. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000011326716.html
Hyvällä hoidolla on mahdollista päästä Etelä-Suomessa yleisimmillä eli keskirehevillä kasvupaikoilla (MT, VT) yli 10 kuution keskikasvuun kiertoajalla, kuten moni puuntuottaja on todistanut mittaustodistuksillaan. Jatkuvalle kasvatukselle tulisi käyttää vertailuissa pienempiä tuotoksia – ainakin ennen kuin parempaa tietoa tulee, esimerkiksi Luken synteesiraportin lukuja.
Yksi pesue voi hyvinkin kuluttaa 20 kpl myyriä päivässä kun poikaset ovat isoja, ainakin jos lasketaan aikuiset mukaan. Osa pöllöistä varastoi syksyllä talvenvaraa pönttöihin. Syövät myös talvella, mutta toisaalta vaeltavat ravintotilanteen mukaan, eli eivät ilmeisesti ole niin paikkauskollisia pesimäajan ulkopuolella. Pöllöistä voi olla pientä paikallista hyötyä myyrien hillinnässä – kuitenkin vähemmän kuin nisäkkäistä, joilla yksilömäärät ovat kymmenkertaiset per laji (kärppä, kettu, näätä, ilves).
Tuossa on voinut raivo kiehahtaa kun on kuullut hakkuun keskeytymisestä pesän takia, jos on kova rahan tarve ja arvelee että hakkuu jää sitten kokonaan tekemättä. Sama ymmärrettävä tunne kun joesta löytyy raakkuja. Luulisi että hakkuuta voisi kuitenkin jatkaa pesimisen loputtua.
Hyvä jos on noin, että iso elävä säästöhaapa ei ole riski männyntaimikossa jos sitä ei kaadeta. Itselläni jättihaavat ovat suojelualueella saaressa, varttuneen sekametsän keskellä.
Tässä melko vanha artikkeli lehtipuusekoituksesta ja hirvituhoista. Haapsekoitus taimikossa (ei säästöpuut) oli tärkeä hirviriskiä lisäävä muuttuja mallissa. Jalkanen, A. 2001. The probability of moose damage at the stand level in southern Finland. Silva Fennica 35: 159–168.
