Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsänkasvattajan toiveuni: mäntyä voisi halutessaan kasvattaa, ja lehtipuitakin vähän varttuneempaan taimikkoon jättää, tarvitsematta kikkailla ylitiheydellä ja Tricolla.
Aihe menisi moneen ketjuun, mutta laitetaan nyt tähän. Luontokartoittaja Tuuli Hakulisen työstä kertovan HS-artikkelin alla velloo lehden normaali metsäkeskustelu vakituisine kommentoijineen. Kliseekokoelmassa mukana mm. höttöpuu, Punainen kirja, kaarnakuoriaiset ja metsävarojen riittävyys.
AJ:
Näkisin että metsävarannon suhteen ei ole suurta huolta, vaan huolta aiheuttaa metsäteollisuuden kilpailukyky. Onko nyt nähtävä romahdus viennissä suhdannevaihtelua vai pysyvä luova tuho? Metsämme kasvavat entiseen malliin, vaikka ovat hiljalleen vanhenemassa ja metsätuhojen riskit ovat kasvussa.
Metsälakia valvotaan viranomaisten toimesta. Metsänkäyttöilmoitus on pakollinen uudistushakkuissa; ne alueet metsissä, joissa pitää uudistamista valvoa, tiedetään kyllä. Satelliittikuvat helpottavat valvontaa.
Sekä metsänhoidosta että monimuotoisuudesta pitää huolehtia hyvin. Monimuotoisuus on metsien terveysvakuutus, joten siinä mielessä jutun luontokartoittaja on oikealla asialla. Hoidon ja hoitamattomuuden oikea suhde voi hämmentää maallikkoa. Metsiä uudistetaan ja harvennetaan, jotta ne kasvavat hyvin ja ovat elinvoimaisia. Monimuotoisuutta varten jätetään osia talousmetsäalueesta hoitamatta tai hoidetaan peitteisinä.
Kuusi on pääpuulajeistamme se jonka kasvatus on riskipitoista muuttuvassa ilmastossa. Sen tuholaisista eniten tappiota aiheuttavat tyvilaho ja kaarnakuoriaiset. Tyvilahosienen leviämistä ehkäistään kasvattamalla tuoreella kankaalla (mustikkatyyppi) koivua kuusen jälkeen ja käsittelemällä kannot havupuiden kesähakkuilla Rotstop-sienivalmisteella. Metsätuholaki velvoittaa viemään keväällä tai kesällä kaadetun tuoreen havupuutavaran pois metsästä, jolloin kuoriaiset eivät ehdi lisääntyä puissa. Epidemian syntyyn tarvitaan suuri kuoriaistiheys, jossa puiden puolustusmekanismit eivät enää riitä.
Kuoriaisriskiä voivat paikoitellen lisätä avohakkuut kuivuvine reuna-alueineen, mutta laajempia pinta-aloja koskee kuusen huoleton kasvatus liian karuilla kasvupaikoilla. Kaksi syytä. Ensimmäinen on kuusen viljely kuivahkolle kankaalle (puolukkatyyppi) hirvituhojen pelossa. Toinen on männikköön tulleen kuusialikasvoksen edelleen kasvattaminen, joka on suosittu tapa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen.
Juu, keloa ja lahoa riittää – ja monimuotoisuutta!
Hiilivarastoasioissa kannattaa huomioida lähtötilanne: luonnonmetsien hiilivarastot, joihin muutoksia verrataan, ovat yleensä paljon suuremmat kuin talousmetsien varastot. Luonnonmetsässä varaston vuotuinen muutos on pieni ja aluetasolla varasto pysyy keskimäärin ennallaan. Isot tuhot käynnistävät sukkession alusta, jolloin hiilen sidonta kiihtyy. Talousmetsissä varasto on keskimäärin pienempi, mutta varaston vuotuinen muutos eli kasvu on suurempi – absoluuttisesti ja myös suhteessa varastoon.
Markku Kulmala sanoi että kasvun lisäksi myös varastot ovat tärkeitä, samoin monimuotoisuus. Metsien hyötyjä pitää tarkastella kokonaisuutena ja välttää osaoptimointia.
