Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tolopaisen huomio on juuri oikea: kasvisruoka säästää peltoalaa, vähentää kokonaispäästöjä ja on terveellisempää. Ruokavalion muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti joten luultavasti liha ja viljatuotteet tulevat kuulumaan vielä pitkään repertuaariin. Nauta on siinä mielessä parempi lihantuottaja kuin kana tai sika, kun se syö kesäaikaan rehunsa suoraan nurmesta. Monipuolisuus on huoltovarmuutta. Typensitojat kuten palkokasvit vähentävät väkilannoitteiden tarvetta.
Jos planeettamme magneettikenttä heikkenee, tulee avaruussäteilyn aiheuttama massiivinen luontokato. Tällainen tapahtuma arveltiin olleen noin 42000 vuotta sitten, kun neandertalit elivät. Magneettikenttää havainnoidaan tarkasti. Osa ihmiskuntaa voisi säilyä luolissa.
Kiitos Perko – nyt oli hyvät listat. Vielä paremmin löytyy jos olisi koordinaatit tai katuosoitteet, josta Suomen kohteet löytyvät. Onko kohteissa tai netissä opastauluja joista näkee miten metsää on käsitelty? Jos ei ole niin sellaiset voisi toteuttaa – kuka sitten näitä hoitaakaan.
Metsälehti voisi käydä tekemässä road tripin ja videot näistä Suomen kohteista: miltä jk näyttää silloin kun se onnistuu?
Turvepellot Pohjanmaalla ovat iso päästölähde joten otsikon kysymykseen mihin valtion rahat voisi vastata että vaikka näihin. Esimerkiksi jos niitä muunnetaan viljalta nurmelle ja kasvatetaan lihakarjaa, päästötilanne paranee ja pelto on edelleen viljeltävissä jos tulee ruuasta pulaa. Metsitys tai ennallistaminen on hankalampi toimenpide peruuttaa. Naudanlihalle olisi kysyntää.
No uskookos Jovain-herra sen Luken synteesiraportin tutkimustuloksen, jossa näyttää että jaksollinen metsä kasvaa huomattavasti enemmän per vuosi kuin jatkuvapeitteinen? Perko ainakin uskoo vain omista metsistään tehtyjä mittauksia, jos olen ymmärtänyt oikein?
Vai onko niin että uskotaan vain omia käsityksiä tukevat tulokset ja hylätään loput. Itse kukin meistä tekee tätä ainakin ajoittain, ja se on inhimillistä.
Kukin yksittäinen julkaistu tutkimus on yksi koepallo aiheeseen eikä ole vielä tyhjentävä esitys vaan aiemman päälle tietoa lisäävä. Seuraava tutkimus voi osittain kumota edelliset: tieteellinen tieto muuttuu ajassa. Esimerkiksi kenttäkokeen tulos pätee lähinnä niissä olosuhteissa joissa koe on tehty. Voi olla että tarvitaan monta koetta jotta saadaan katettua erilaiset alueet, puulajien sekoitukset ja kasvupaikat Suomessa. Naapurimaiden tulokset soveltuvat usein vähintään osittain. Tiedetään että simulointi nojaa vahvasti ennakkoon valittuihin oletuksiin – muun muassa eri tavalla hoidettujen metsien kasvusta.
Jos puuterminaalista leviää tuholaisia ympäröivään metsään, varaston omistaja voi olla korvausvelvollinen. Näytön hankkiminen on kyllä haasteellista mutta ei mahdotonta, jos esimerkiksi mittaa kuolleiden ja heikentyneiden puiden määrän lähellä ja kauempana alueesta. Onko ennakkotapauksia? Vastaava tilanne kuin on siellä missä suojelualueelta leviää kuoriaisia talousmetsään.
Kiina on viestinyt, että se ei aio antaa Venäjän hävitä Ukrainassa tai sen talouden romahtaa totaalisesti.
Venäjä pyrkii edelleen Smithin mukaan siihen, että Ukrainan asema itsenäisenä valtiona heikentyisi lopullisesti. – Kun Putin sanoi, että ”juurisyyt” pitää ratkaista, niin se tarkoittaa sitä, että miten päästään kansainväliseen sopimukseen siitä, että Ukraina ei pysty päättämään omista asioistaan.
Petkelekselle kiitos tarkennuksesta. Kysyin tekoälyltä.
Ilmeisesti turvekankaalla turvekerros on pääsääntöisesti vielä yli 30 cm paksu, mutta suokasvillisuuden peittävyys ei ylitä 25 prosenttia pinta-alasta. Kun turvekerros jää alle 30 cm, kyseessä on ojitettu kangas. Näitä on Suoseuran mukaan jo huomattavan paljon, samoin kuin alun perin turvemaille raivattuja peltoja, jotka ovat muuttuneet multamaiksi.
Huom. ns. ohutturpeinen turvekangas on käytännössä sama asia kuin ojitettu kangas.
AI yhteenveto:
Turvekangas on ojitettu suo, jossa turvekerroksen paksuus on yleensä alle metrin ja turve on kohtalaisen maatunutta rahkapuuturvetta (Suoseura). Turvekangas on metsätaloudellisesti merkittävä kohde, ja se luokitellaan usein ohutturpeiseksi turvekankaaksi, jos turvekerroksen paksuus painumisen seurauksena on alle 30 cm (Metsänhoidon suositukset).
Turvekankaalle on tyypillistä, että suosammaleen peittävyys ei saisi ylittää 25 %:a, jotta aluetta voitaisiin pitää turvekankaana. Turvekankaiden nimitykset pohjautuvat osittain metsätyyppien nimiin. Turvekangas on siis ojitettu suoalue, joka on metsätaloudellisesti hyödynnettävissä, mutta sen ravinteisuus voi vaihdella.
