Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pitääkö siis luontoarvot keskittää omiin kohteisiin vai ympätä talousmetsään.
Tuo on Gla aivan olennainen kysymys metsäsuunnittelussa. Itse olen jo monta vuotta esittänyt vyöhykemallia, johon kai biodiversiteettistrategiakin pohjautuu. Eli laajalla, esimerkiksi yhden maakunnan, alueella on riittävä määrä tiukasti suojeltua aluetta, osittain suojeltua ja talousmetsää. Osittain suojeltu voi olla puunhankinnan piirissä, esimerkiksi jatkuvapeitteinen korpi tai vesistön suojakaista. Näillä pitäisi olla selkeät pelisäännöt, ettei ne muodostu harmaan suojelun kohteiksi. Suojellut ja osittain suojellut alueet eivät vielä riitä kaikille lajeille, vaan laadun lisäksi pitää olla myös määrää. Sitä saadaan talousmetsäalueille metsäsertifioinnin ja metsien luonnonhoidon ohjeita soveltamalla.
Yksittäisellä metsänomistajalla voi olla näiden lisäksi omia suojelukohteita jotka on suojeltu omalla päätöksellä ja niille ei haluta virallista statusta rajoitteineen. Nämä voivat sitten periaatteessa ja käytännössäkin luiskahtaa suojeluarvojen vuoksi hakkuumahdollisuuksien ulkopuolelle. Tämä ei ehkä olisi suuren suuri ongelma, jos rahaa olisi niin paljon tarjolla että näistä saisi aina halutessaan korvauksen.
MT:n artikkelissa on jälleen mainittu kiistelty suojaetäisyys, joka koskisi siis vain maakuntakaavan tuulivoima-alueiden ulkopuolisia hankkeita. Entä maakuntakaavaan merkityillä alueilla, niillä siis suojaetäisyyttä ei olisi vaan melumallinnus ratkaisisi sijainnit? Kyllä se voimala edelleen näkyy ja aiheuttaa välkettä auringon paistaessa sen takaa, vaikka melua ei kuuluisi.
Aina parempi jos valmisteltavat hankkeet olisivat sosiaalisesti kestäviä. Pohjaavat siis hyvin valmisteltuun maakuntakaavaan, joka on löytänyt parhaat sijainnit, ja tarkka hankekaava täsmentää vaikutukset käytännössä.
Asia hoitunee sillä, että maaseutu tyhjenee asukkaista kovaa vauhtia. Jos joku siellä edelleen haluaa asua ja pitää yllä mm. puunkorjuun tarvitsemaa tieinfraa, ei karkoteta heitä pois. Osuus vuokratuloista voisi kummasti vähentää asumishaittaa ja kääntää asukkaat myönteisiksi hankkeille?
Purkukustannuksista liikkuu monenlaista kustannusarviota. Pitäisikö asettaa vaikka vakuusrahasto, johon kerätään varoja purkua varten voimaloiden toiminta-aikana? Ei ole oikein jos toimijat jättävät purun maanomistajalle, jonka ansaitsemat vuokrat kuluvat purkuun.
Monimuotoisuudella on myös takaisinkytkentöjä kasvuun ja tuhoriskien hallintaan kuten Gla ehkä tarkoitti. Lisäksi on markkinariski jos siitä ei huolehdita. Mykorritsasieni on tarpeen puun parhaaseen kasvuun. Kaarnakuoriaistuho voi estyä, jos metsikössä tai alueella on tuhoa hillitsevä monimuotoinen sekametsä eikä yksipuolinen kuusikko jossa jokainen puu on kuoriaisten mieleen.
Hollanti otti hallintaansa kiinalaisomisteisen puolijohdeyhtiö Nexperian.
Suoran toiminnan Suomi (YLE Areena).
Metsän hakkuuta jaksossa 7. Hyvää kuvaa rantojen suojavyöhykkeistä.
https://areena.yle.fi/1-70820886
”Optimistin opas planeetalle” myös kiinnostava.
Olisiko siis jokin puhdas sahayhtiö kyennyt maksamaan selvästi enemmänkin tukkipuusta, mutta ei ole tarvinnut? Vastaavasti kartongilla ja sellulla on mennyt jo pitempään huonosti kun kuitupuu on ollut kallista hankkia ja markkinatilanne heikentynyt. Tukin suhteessa tuotteen ulosmyyntihintaan halvempi hinta on kompensoinut integraateilla tuloksissa kuidun kallista hintaa. Vaikea sanoa varmasti, kun sahaliiketoiminnan tuloksia ei kerrota erikseen.
